Millainen ihminen jättää tietoisesti tervehtimättä vastaantulevaa tuttua?

Itse olen ilmeisesti jollaintapaa kasvosokea, siis minun on vaikea tunnistaa kasvoja tai osata yhdistää kasvoja nimeen (eli tiedän, että henkilö on tuttu, mutta en osaa sanoa onko hän oikeasti tuttu vai esim. joku julkkis tai lähikaupan kassa tai muu "ei oikeasti tuttu").



Nyt aloitin syksyn myötä kaksi uutta harrastusta ja sain niiden myötä useamman kymmenen uutta "harrastuskaveria". Nyt on käynyt lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa niin, että olen vaan kävellyt ohi, kunnes toinen on tervehtinyt. Täytyy sanoa, että molemmilla kerroilla nolotti. Onneksi kumpikaan ei ainakaan ulospäin ole näyttänyt, että olisi pahastunut etten tunnistanut heitä ja tervehdin vasta, kun he pysäyttivät.

jos tuttu näyttää kovin kiireiseltä tms. Muutaman kerran on tullut niin tyhmä olo kun olen moikannut ja joku katsonut vaan suoraan ohi joten olen tullut varovaiseksi.



Tarkoituksettomasti olen varmasti USEIN jättänyt tervehtimättä, jos seikkailen kodin liepeillä ilman silmälaseja, se saattaa vaikuttaa jonkun mielestä tietoiselta - ja tietenkin moikannut monia tuntemattomia samasta syystä...

Puolisokea eikä turhamaisuuttaan viitsi pitää laseja

sosiaalisia tilanteita pelkäävä ihminen. sellainen kuin minä. tervehtiminen voi johtaa kuulumisten kyselyyn, enkä kykene keskusteluun ilman henkistä valmistautumista ja etukäteen mietittyjä "repliikkejä". myös eroaminen tällaisten tilanteiden jälkeen on vaivaannuttavaa, en oikein tiedä miten tilanteesta pääsee pois.

joista tiedän etttei niistä selviä muuten.

Että jos niitä tervehtii, niin pysähtyvät ja alkavat höpöttämään. Eivätkä lopeta pirullakaan sitä plääsäystä, vaikka miten sanoisi että joo oli kiva tavata ja joo, mutta mulla olis nyt tosi kiire.

Helpompaa on mennä vaan ohi.

ja haluun olla omissa oloissani. Välillä ärsyttää kun joku naapuri tulee vastaan. Ja toisinaan loukkaannun jos mua ei tervehditä kun oon ite tervehtimistuulella. Oon mäkin yks mäntti.

Ainakaan suht uusia tuttavuuksia. Toki sellaiset, joiden kanssa olen ollut säännöllisesti tekemisissä pidemmän aikaa tunnistan, mutta muutaman kerran tavatut uudet voivat jäädä tunnistamatta enkä kehtaa tervehtiä jos en ole varma tunnenko. Kai jonkin asteista kasvosokeutta tms.

epäsuora kiusaaminen? Jätetään tervehtimättä ja käyttäydytään kuin yksi ihminen olisi ilmaa.

epäsuora kiusaaminen? Jätetään tervehtimättä ja käyttäydytään kuin yksi ihminen olisi ilmaa.

Ei liene ihan normaalia käytöstä ainakaan aikuisilta ihmisiltä joku "epäsuora kiusaaminen". Ehkä voisi ajatella kouluikäisillä tai teineillä...?

epäsuora kiusaaminen? Jätetään tervehtimättä ja käyttäydytään kuin yksi ihminen olisi ilmaa.

muita tervehtidään ja tahallaan jätetään yksi ulkopuolelle. Silloin vois vaikka vaihtaa porukkaa.

epäsuora kiusaaminen? Jätetään tervehtimättä ja käyttäydytään kuin yksi ihminen olisi ilmaa.

Voihan jollakin olla sellainenkin syy jos ei tervehdi vain jotakin tiettyä ihmistä, mutta muita tervehtii.

-ei tykkää olla enempää tekemisissä kuin on pakko

-ei huomaa oikeasti (esim. on omissa ajatuksissa, huono näkö, molemmat näistä sellaisia ettei välttämättä rekisteröi että joku on tuttu vaikka "katsoisi")

-ei huvita just silloin jutella kenellekään/juuri tälle tyypille

-on kiire ja pelkää viivästymisiä

-haluaa olla ilkeä

-on sairalloisen ujo

epäsuora kiusaaminen? Jätetään tervehtimättä ja käyttäydytään kuin yksi ihminen olisi ilmaa.

Ei liene ihan normaalia käytöstä ainakaan aikuisilta ihmisiltä joku "epäsuora kiusaaminen". Ehkä voisi ajatella kouluikäisillä tai teineillä...?

Mitä normaaliuteen tulee, olen huomannut että vähintään 80% ihmisistä tekee sellaisia asioita mitkä minusta ovat kaikkea muuta kuin normaalia. Osa jatkuvasti, osa toisinaan.

Meidän pienehkön taloyhtiön samassa rapussa asuu vanhempi pariskunta, jonka vaimo on tosi kova jutteleen nyt mies taas kulkee hartiat lysyssä ja oikein pakoilee katsetta. Oon tervehtynyt silti, kun se kuuluu hyvii tapoihin. Ajattelin, että hän saattaa olla psyykkisesti sairas tms. Kunnes kuulin toiselta naspurilta, että mies sairastaa altshaimeria, eikä tunnista enää ihmisiä, paikkoja jne, että kohta on laitos edessä kun on nyt alkanut " karkailemaan" mut vaimo onneksi ehtinyt perään.

Uskon, että tervetimis-tapaan vaikuttaa niin psyykkiset kuin neurologiset sairaudet, vireys ja mielentila, luonteen laatu.. en usko että kiusaaminen.

USAlaisella omakotialueella KAIKKI ohikulkijat tervehtivat joko kadenheilautuksella tai paannyokkayksella vaikka ovat ihan tuntemattomia.

Tervehtimättä jättäminen on aito Suomalainen tapa. En ole törmännyt missään muualla maailmalla.Länsi-Suomessa se on vielä yleisempää kuin Itä-Suomessa. Olen nähnyt miten ulkomailla kasvatetaan lapsille tavat. Tulee tupenrapinat jos ei kauniisti tervehdi. Meillä lapsi saa käyttäytyä miten vaan kun "sehän on vasta lapsi". Lapsena nämä tavat opitaan ja ne juurtuvat ihmiseen. Jos ei koe tervehtimistä luonnollisena on niin halppo katsoa muualle tai vaihtaa puolta.

oppinut puhumaan ja kysymaan ja on niin 'vaikea' eika leiki kiltisti itsekseen. Ei palkahda suomalaisaidin paahan etta etta lasta pitaa kasvattaa ja opettaa, senkun halveksitaan 'virikelasten' aiteja jotka nayttavat ymmartavan miten lapsi kehittyy. Ei ole ihme ettei osata tervehtia kun oma aiti ei sita opeta.

Ei se mitään kiusaamista ole. Joillekin on vaan niin helvetin vaikeeta tervehtiä muita. Pitää olla vähintään siamilainen kaksonen ennenkuin pääsee sille asteelle, että saa tervehdykset. Metsäläisiä ollaan. Aluksi olin itse nolona, kun en saanut tervehdystä takaisin esimerkiksi naapurilta, mutta sitten ajattelin, ett hehän tässä juntteja ovat.

USAlaisella omakotialueella KAIKKI ohikulkijat tervehtivat joko kadenheilautuksella tai paannyokkayksella vaikka ovat ihan tuntemattomia.

Samoin lenkkipoluilla, hiihtohisseissa, missa nyt ihmiset tormaa. Siita on helppo alkaa jutustelemaan jos on silla paalla. Todella mukavaa!

Kiusasamiseen olisi kai parempiakin keinoja. ITse en jaksa työpäivän jälkeen kaupassa tms. alkaa kuuntelemaan puolituttujen höpötyksiä, kun olen koko päivän ollut koululaisten metelissä. Jätän puhelimeenkin vastaamatta, jos näen, että siellä on tuttu, jolla ei todennäköisesti ole mitään muuta asiaa, kuin oma tylsistyminen.



Lisäksi joskus olen sosiaalisesti estynyt, enkä siksi halua tervehtiä. En siis ole varma, haluaako vastaantuleva tuttu tuntea juuri minua, ja katson muualle. Joo, ei hirveän tervettä ,mutta mulla tuohon tervehtimättömyyteen ei liity mikään angsti vastaantulijaa kohtaan, vai oata traumat.