Lue keskustelun säännöt.
Miten toimitte kavereiden kanssa, jotka tekevät aina oharit?
18.09.2011 |
Kyse on siis näistä tyypeistä, jotka ovat tulossa kylään, ja sitten heitä ei näy eikä kuulu, eikä mitään ilmoiteta.
Jätättekö tällaiset ihmiset yleensä kutsumatta uudestaan? Vai kutsutteko, mutta ette varaudu siihen että he ovat tulossa (ette esimerkiksi juhlissa varaa heille ruokaa jne.) Entä kerrotteko koskaan heille kuinka pahalta oharit tuntuvat, koska itse on kuitenkin varannut omaa vapaa-aikaansa siihen että odottaa heitä kylään?
Kyselen siksi, että lapsen kummit ovat tällaisia. Kivoja ihmisiä, mutta todella itsekeskeisiä. Tänään taas odoteltiin heitä synttäreille eivätkä tulleet (vaikka vielä aamulla olivat tulossa). Syy oli vain se, että ei huvitakaan (ja kyseessä 40+ ikäiset ihmiset). Tämä oli nyt jo toinen kerta, ja nyt kummit vielä toivoivat, että saisivat tulla ihan erikseen käymään eikä eilen, jolloin oli muitakin vieraita. Vielä nyt lapsi on niin pieni, ettei pety, mutta mietin miten tulevaisuudessa; eikö kutsuta heitä enää ollenkaan, vai eikö kerrota lapselle että ovat tulossa, koska ei voida tietää ovatko tulossa. Miten sinä toimisit?
Kommentit (36)
Oli minulle tosi läheinen ja rakas ystävä.
Kun hällä oli pari vaikeaa vuotta välillä niin (10v ystävyys) autoin paljon hoitamalla lapsia, joskus taloudellisesti, pyysin mukaan virkistäytymään jne. Alku ja loppuvuodet ystävyydestä, jolloin hän oli voimissaan, olivat pahimpia.
Väsyin ohareihin täysin, niistä ei ilmoitettu tai sitten 2h ennen (kauan odotettua ja säästettyä) ulkomaanmatkalle lähtöä sain txt "emmäny jaksakaan lähtee,sori". Ne tapaamiset jotka toteutuivat olivat yleensä ehdollisia "vie mut sit sen jälkeen 10km päähän..." tai "eikai se haittaa jos mun sukulaislapsetkin tuli mukaan"
Itkin monta iltaa kun tein päätökseni, että nyt riitti kynnysmattona oleminen. Vielä kaiken jälkeen, noin vuoden päästä, hän tiedusteli voisko päästä lähes ilmaiseksi asumaan kuolleen sukulaiseni asuntoon, jonka oli joltain kuullu, että on toistaiseksi tyhjillään.
Toiset ne kehtaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jyrkkiä ohareiden kanssa. Joskus joillakin voi olla yllättäviä menoja tai tulla yllättäviä vieraita, joiden vuoksi joutuu perumaan.
Mun ongelmani on se, että jos joku tarvitsee mun apuani niin en osaa sanoa ei. En niin sitten millekkään. Sitten lölydänkin itseni tilanteista, joissa yhtäkkiä mulla on hhoidossa naapurin koirat ku se on lähtenyt lomalle ja en pääsekkään johonkin sovittuun tapaamiseen.
Mun mielestä ystävyys on kompromissien tekemistä. Kaikki ei nyt vaan pääse aina tosta vaan minne vaan.
Ei olla enää tekemisissä. Miehet tapaavat satunnaisesti (ovat lapsuudenkavereita), mutta mitään yhteistä en edes harkiste enää.
Toinen tapaus on kaverini, joka aina peruu tapaamisen viime hetkessä ja aina syynä on omat sisarukset, joita pitää mennä tapaamaan juuri silloin kun me on sovittu jotain. Kesällä näitä sattui useamman kerran, elokuussa päätin, että nyt riittää.
jyrkkiä ohareiden kanssa. Joskus joillakin voi olla yllättäviä menoja tai tulla yllättäviä vieraita, joiden vuoksi joutuu perumaan.
Mun ongelmani on se, että jos joku tarvitsee mun apuani niin en osaa sanoa ei. En niin sitten millekkään. Sitten lölydänkin itseni tilanteista, joissa yhtäkkiä mulla on hhoidossa naapurin koirat ku se on lähtenyt lomalle ja en pääsekkään johonkin sovittuun tapaamiseen.
Mun mielestä ystävyys on kompromissien tekemistä. Kaikki ei nyt vaan pääse aina tosta vaan minne vaan.
ystävyyttä katkaisemaan jos kaveri pari kertaa tekee oharit, varsinkin jos ilmoittaa että ikävä kyllä nyt sattui niin etten pääsekään. Mutta jos ohareita alkaa ilmaantumaan joka toinen kerta ilman hyvää selitystä tai vielä pahempaa, ilman minkäänlaista selitystä niin kyllä jää jälkeen.
Minusta tuo sinun "hoidan naapurin koiraa ku en vaan viitsiny sanoa ei-syy" on sellainen etten sulata jos kolme kertaa lyhyellä väliajalla tulee. Et viitsi naapurille sanoa ei, mutta röyhkeästi oletat että kaverin pitää ymmärtää kun nyt et pääsekään.
Ja vielä toi että kaikki ei pääse aina tosta vaan minne vaa.. No nyt onkin ollut kyse siitä että tapaamisia on sovittu monta päivää aikaisemmin, eikä soitettu viime tipassa että tuletko tunnin päästä bileisiin. Ei kai kukaan oleta että joku pääsee tunnin parin varoajalle lähtemään vrt. viikonlopun illanistujaisiin yleensä kutsutaan esim. viikkoa aikaisemmin.
mun mielestä ihmiset joskus kohtuuttoman jyrkkiä ohareiden kanssa. Joskus joillakin voi olla yllättäviä menoja tai tulla yllättäviä vieraita, joiden vuoksi joutuu perumaan.
Kaikki ei nyt vaan pääse aina tosta vaan minne vaan.
On toki totta että joskus voi tulla yllättäviä esteitä mutta kyllä kroonisen oharintekijän oppii tunnistamaan muutaman oharin jälkeen, varsinkin jos paljastuu että oharin syy oli valehdeltu tai muuten huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että olen yllättynyt, kuinka monella muullakin on tällaisia kavereita.
Eilinen oli nimittäin senkin vuoksi aika törkeä temppu, että odotimme heitä syömään, ja olin nähnyt aika lailla vaivaa, että ruoka oli sellaista että kelpaisi heille (kummallakaan ei ole allergioita, mutta eivät vaan tykkää suuresta osasta ruoka-aineita). He eivät olleet aikoneet edes ilmoittaa meille, että eivät ole tulossa, vaan meidän piti soittaa heille.
Tein nyt sit sellaisen päätöksen, että tulevaisuudessa kerron, milloin synttärit ovat, enkä edes kysy ovatko tulossa, koska onhan erittäin todennäköistä, että he eivät tule ikinä osallistumaan lapsen synttäreille. Lapselle en puhu mitään, niin ei tule pettymyksiä.
ap.
Esim että onpa harmi kun olen just tehnyt suurella vaivalla ruokaa ihan teitä varten.
Eilinen oli nimittäin senkin vuoksi aika törkeä temppu, että odotimme heitä syömään, ja olin nähnyt aika lailla vaivaa, että ruoka oli sellaista että kelpaisi heille (kummallakaan ei ole allergioita, mutta eivät vaan tykkää suuresta osasta ruoka-aineita). He eivät olleet aikoneet edes ilmoittaa meille, että eivät ole tulossa, vaan meidän piti soittaa heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikanaan teki useita ohareita, joista muistan oikeastaan ne pahimmat:
-sovimme että tulee lounaalle. Tein ruuat, katoin pöydän ja jäin odottelemaan. Tuli yhdeksän aikaan seuraavana iltana, kun oli hänen entisen panonsa kaveri jotenkin kävellyt vastaan ja olivat sitten viettäneet kiihkeän vuorokauden. "voi, teitsä oikeen ruokaa..." siis wtf! Eikö lounas ole ruokaa??
-kolmena kertana, joka kerta oli kaks viikkoa väliä, hän soitti tulevansa kahville. Laitoin kahvit, pullat yms. pöytään koska haluan olla vieraanvarainen. Joka kerta jätti tulematta. Viimeisellä kerralla vielä soitti että olen tässä lähdössä just autolle ja ajamaan teille, no eipä saapunut perille...Ja minä, tyhmä ihminen, kuvittelin joka kerta ettei hän voi tehdä yhtä tylyjä kuin edellisellä kerralla.
tajusin kyllä jossain vaiheessa oman typeryyteni ja lopetin kaveeraamisen hänen kanssaan.
Soitti hän vielä pari vuotta sen jälkeen perään, että mitä oli oikein tapahtunut, hän haluaisi selvittää asiat. No minäpä en halunnut.
vaan välit poikki ilman selityksiä. Mikset halunnut kertoa kaverillesi että hänen käytöksensä loukkasi?
Tääkin vaikuttaa muuten joltain ADHD-tyypiltä, eli ei välttämättä tehnyt tätä silkkaa itsekkyyttään tai välinpitämättömyyttään.
aikanaan teki useita ohareita, joista muistan oikeastaan ne pahimmat:
-sovimme että tulee lounaalle. Tein ruuat, katoin pöydän ja jäin odottelemaan. Tuli yhdeksän aikaan seuraavana iltana, kun oli hänen entisen panonsa kaveri jotenkin kävellyt vastaan ja olivat sitten viettäneet kiihkeän vuorokauden. "voi, teitsä oikeen ruokaa..." siis wtf! Eikö lounas ole ruokaa??
-kolmena kertana, joka kerta oli kaks viikkoa väliä, hän soitti tulevansa kahville. Laitoin kahvit, pullat yms. pöytään koska haluan olla vieraanvarainen. Joka kerta jätti tulematta. Viimeisellä kerralla vielä soitti että olen tässä lähdössä just autolle ja ajamaan teille, no eipä saapunut perille...Ja minä, tyhmä ihminen, kuvittelin joka kerta ettei hän voi tehdä yhtä tylyjä kuin edellisellä kerralla.tajusin kyllä jossain vaiheessa oman typeryyteni ja lopetin kaveeraamisen hänen kanssaan.
Soitti hän vielä pari vuotta sen jälkeen perään, että mitä oli oikein tapahtunut, hän haluaisi selvittää asiat. No minäpä en halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että olen yllättynyt, kuinka monella muullakin on tällaisia kavereita. Eilinen oli nimittäin senkin vuoksi aika törkeä temppu, että odotimme heitä syömään, ja olin nähnyt aika lailla vaivaa, että ruoka oli sellaista että kelpaisi heille (kummallakaan ei ole allergioita, mutta eivät vaan tykkää suuresta osasta ruoka-aineita). He eivät olleet aikoneet edes ilmoittaa meille, että eivät ole tulossa, vaan meidän piti soittaa heille. Tein nyt sit sellaisen päätöksen, että tulevaisuudessa kerron, milloin synttärit ovat, enkä edes kysy ovatko tulossa, koska onhan erittäin todennäköistä, että he eivät tule ikinä osallistumaan lapsen synttäreille. Lapselle en puhu mitään, niin ei tule pettymyksiä. ap.
Minunkin lapseni kummi ja eräs toinen ystäväni.
Minä lakkasin kutsumasta. En vaan jaksanut enää. Tälle toiselle kaverille tuli myös aina este, kun oltiin sovittu esim. konserttiin tai leffaan menosta. Tunti ennen lähtöä tuli JOKA KERTA viesti, että sori, en pääsekään. No nyt sitten ihmettelee, kun kukaan ei koskaan ole lähdössä hänen kanssaan mihinkään.
Mä en ymmärrä ollenkaan näitä että pistetään
Vierailija - 19.09.11 12:30 (ID 13432952)
vaan välit poikki ilman selityksiä. Mikset halunnut kertoa kaverillesi että hänen käytöksensä loukkasi? Tääkin vaikuttaa muuten joltain ADHD-tyypiltä, eli ei välttämättä tehnyt tätä silkkaa itsekkyyttään tai välinpitämättömyyttään.
aikanaan teki useita ohareita, joista muistan oikeastaan ne pahimmat: -sovimme että tulee lounaalle. Tein ruuat, katoin pöydän ja jäin odottelemaan. Tuli yhdeksän aikaan seuraavana iltana, kun oli hänen entisen panonsa kaveri jotenkin kävellyt vastaan ja olivat sitten viettäneet kiihkeän vuorokauden. "voi, teitsä oikeen ruokaa..." siis wtf! Eikö lounas ole ruokaa?? -kolmena kertana, joka kerta oli kaks viikkoa väliä, hän soitti tulevansa kahville. Laitoin kahvit, pullat yms. pöytään koska haluan olla vieraanvarainen. Joka kerta jätti tulematta. Viimeisellä kerralla vielä soitti että olen tässä lähdössä just autolle ja ajamaan teille, no eipä saapunut perille...Ja minä, tyhmä ihminen, kuvittelin joka kerta ettei hän voi tehdä yhtä tylyjä kuin edellisellä kerralla. tajusin kyllä jossain vaiheessa oman typeryyteni ja lopetin kaveeraamisen hänen kanssaan. Soitti hän vielä pari vuotta sen jälkeen perään, että mitä oli oikein tapahtunut, hän haluaisi selvittää asiat. No minäpä en halunnut.
Ihan vaan oli kuule itsekäs ihminen, joka naureskeli selän takana mitä saa muut ihmiset tekemään.
Tosin tällainen umpiluupää kuin minä, ei ajatellut että tottakai, jos hän muillekin sitä tekee, niin tekee 100% varmuudella minullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pistetään välit poikki. Ei niinkään kostoksi, vaan siksi, että elämä tuollaisen kaverin kanssa on ihan älyttömän vaikeaa. Kun on uhrannut monta arvokasta vapaapäivää odottamalla turhaan kaveria, joka ei koskaan tule, alkaa väkisinkin miettimään, miksi tekee niin. Ohareita tekevän kaverin kanssa eläminen on kuin eläisi jokun alkoholistin tms. läheisenä, jonka lupauksiin ei ikinä voi luottaa. Itseään on suojeltava, ja käytettävä tuokin energia niihin kaverisuhteisiin, joissa toinen pitää kiinni yhteisistä sopimuksista.
Minulla on kaveri, joka tekee todella usein ohareita. Kun muutettiin uuteen kotiin (puolen kilometrin päähän hänestä) hän oli innoissaan tulossa käymään. Laskin, että hän oli tulossa käymään lähes kymmenen kertaa, eikä koskaan sitten sovittuna aikana tullut (ja huom. ikinä en kutsunut häntä, vaan hän soitti aamulla, että voiko piipahtaa, eikä koskaan sitten piipahtanutkaan).
Hänellä on aivan selviä adhd-piirteitä, mutta hän on kouluja käynty ja töissäkin, joten osaa kyllä jos vaan haluaa. Ei vaan koe minun aikaani yhtä tärkeäksi kuin omaa aikaansa.
Mua ärsyttää se, että ohareiden jälkeen ystävä tulee tavallisesti selittelemään ja kivittää itseään "olenpa minä tyhmä ja kylläpä harmittaa, kun...", vaikka silloin tiettynä iltana ei ajoissa kuulunut&näkynyt. Olin tehnyt kovasti duunia koko päivän, että tapaamisemme onnistuisi.
Noihin valitteluihin kuuluu sanoa, että "eipä mitään", "ei se haittaa", "sattuuhan sitä" ja tavallaan lohdutella tätä oharit tehnyttä.
Mutta kun olen oikeasti ihan täysillä tehnyt esim. päivän töitä, että tapaamisemme onnistuisi (siivonnut, leiponut, tehnyt jotain duuneja etukäteen, tehnyt lapsenhoitajalle valmiiksi illan safkat ja tilannut tällaisen valmiiksi, herännyt viikonloppuna aiemmin, jotta saan kaiken valmiiksi hänen takiaan). Kun tekstariohari tulee, olen ihan poikki ja oikeasti vihainen.
Mitä sanoisit tällaiselle ihmiselle hyssyttelyn sijaan? Ettet seuraavaa viikkoa kiehu liemessäsi XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi tuttava vaikutti tosi mukavalta ja ehdotti tapaamisia innokkaasti joihin suostuin ja oli kiva sopia menoja. Huomasin pian, että se olin hetken päästä minä, joka sai kysellä hänen peräänsä. Vastausta ei tullut tai kiertelyä ummet ja lammet. Toinen kerta sovittiin yhteisestä illanvietosta jota odotin vaikkei olisi pitänyt. Tyypistä ei kuulunut päiväkausiin mitään. Olin aika tympääntynyt ja sitten vastataan puolta tuntia ennen sovittua aikaa ettei onnistukaan.
Vika tikki tuli siinä, että valehteli viimeisimmällä kerralla ja jäi aiemmista valheistaan kiinni samalla kun alkoi selittely. Miksi pyytää jos ei ole aikomustakaan nähdä tai pitää puhua paskaa! Mua suututtaa se miten ohareiden syynä oli vain valehtelu.
Mua ei jaksanut enää hymiöt huvittaa vaan ilmaisin, että selvä homma. En aio kertaakaan kysellä tuollaisen perään.
Mä olen miettinyt, että eikö nää ohari-tyypit arvosta toista ihmistä vai eikö ne arvosta itseään?
Siis eivätkö tajua, että se näkeminen voi olla toiselle iso juttu kun itse suhtaudutaan hälläväliä-asenteella?
Tuollaisille yleisille juhlille, joihin siis on tulossa muitakin, jatkaisin kutsumista mutta lapselle en puhuisi mitään. Tai jos lapsi kysyisi, saattaisin jopa sanoa ettei kummi pääse, olisi sitten iloinen yllätys jos tuleekin.
Mutta en tuollaisille epäluotettaville järjestäisi yhtään mitään henkilökohtaisia vierailuaikoja tai sopisi muutenkaan mitään. Jos on muuten kiva ihminen niin yhteyttä varmasti pitäisin, mikäli myös tyuo toinen olisi yhteyttä ottava osapuoli. Mutta mikäli yhteydenpito olisi aina minun harteillani, tuskin viitsisin soitella.