Miten toimitte kavereiden kanssa, jotka tekevät aina oharit?
Kyse on siis näistä tyypeistä, jotka ovat tulossa kylään, ja sitten heitä ei näy eikä kuulu, eikä mitään ilmoiteta.
Jätättekö tällaiset ihmiset yleensä kutsumatta uudestaan? Vai kutsutteko, mutta ette varaudu siihen että he ovat tulossa (ette esimerkiksi juhlissa varaa heille ruokaa jne.) Entä kerrotteko koskaan heille kuinka pahalta oharit tuntuvat, koska itse on kuitenkin varannut omaa vapaa-aikaansa siihen että odottaa heitä kylään?
Kyselen siksi, että lapsen kummit ovat tällaisia. Kivoja ihmisiä, mutta todella itsekeskeisiä. Tänään taas odoteltiin heitä synttäreille eivätkä tulleet (vaikka vielä aamulla olivat tulossa). Syy oli vain se, että ei huvitakaan (ja kyseessä 40+ ikäiset ihmiset). Tämä oli nyt jo toinen kerta, ja nyt kummit vielä toivoivat, että saisivat tulla ihan erikseen käymään eikä eilen, jolloin oli muitakin vieraita. Vielä nyt lapsi on niin pieni, ettei pety, mutta mietin miten tulevaisuudessa; eikö kutsuta heitä enää ollenkaan, vai eikö kerrota lapselle että ovat tulossa, koska ei voida tietää ovatko tulossa. Miten sinä toimisit?
Kommentit (36)
enkä jaksa vastata viesteihin. mullakin siis kokemusta tälläisestä.
turha itseään vaivata moisella..
kun hänen lapsillaan on aina mahatauti kun pitäisi tavata.
Ja joo tiedän että lapset sairastavat mutta ei ole kovin uskottavaa enää.
en montaa kertaa oharin tekijöitä katsele.
Ei tosin kaveripiirissä sellaisia olekaan.
minä siis lähetin tekstarin ja soitin, kun heitä ei kuulunut, mutta minulle ei vastattu (tässä vaiheessa toki jo tajusin, että aikovat tehdä uudelleen oharit). Mies sitten soitti ja hänelle kaveri sitten vastasi. Mietin kyllä, että olisin voinut laittaa viestin asiasta, mutta suoraan sanottuna en usko että siihen olisi ikinä vastattu, tai että siitä muutenkaan olisi seurannut mitään hyvää, nämä asiat täytyy selvittää kasvotusten.
Mut se on ihan totta, että liian kilttejä ollaan molemmat miehen kanssa. No, mä nyt opin läksyni joka tapauksessa.
ap.
Muutama jopa kehtasi soitelle kesän jälkeen perään, että miksi en kutsunut kesäjuhlaan, jonka järkkäsin. Vastasin heille suoraan, että kulut olivat noin 80 euroa/hlö, että tarjosin mielelläni ystäville, mutta minulla ei ole varaa, eikä halua maksaa kokonaista päiväpalkkaani kutsutulle, joka ei vaivaidu edes ilmoittaa, jos ei pääsekään tulemaan juhliin ja sitten olen perään sanonut kunkin kohdalla esimerkin. Esim. lapsen kummien piti tulla yksi syyslauantai lapsen synttäreille, heille ei sopinut varsinainen kestipäivä, vaan sovittiin erikseen heidän kanssaan ja siirrettiin suvun syystalkoita ton takia. Tai kun mun piti lähteä kahden ystävän kanssa risteilylle, juu, oli yöllä mennyt pitkään baarissa ja kumpikin krapulassa. Olihan mulla liput, mutta voitte kuvitella pettymykseni satamassa. Toinen ei edes vastannut puhelimeen, toinen teksstaili, että tuleehan x sun kanssa. X ajatteli, että kyllähän se y lähtee.
jonka kanssa ois pitäny tavata melkein jokainen viikon päivä. Pakostakin tuli tehtyä ohareita kun eihän tässä enään missään ala-asteella olla, niin, että voisi olla kaverin kanssa joka päivä tekemisissä.
Lisäksi tämä kaveri ei itse koskaan vastannut puhelimeen jos minä soitin, eikä koskaan voinut tavata silloin kun minä ehotin. Eli aina olisi pitänyt mennä vain hänen mielensä mukaan.
Aina ei nyt kuitenkaan voi tehdä niin kuin toinen haluaa. Pari kertaa sitten tein oharit, en siksi että en olisi halunnut mennä vaan siksi, että jouduin auttamaan erästä toista kaveria.
Nyt tää kaveri on sitten vihassa eikä vastaa puhelimeen, etikä viesteihin ja olen ihan ymmälläni, että kuinka helposti ihmiset laittaa välejä poikki.
vuoteen synttäreillä
ovat 40+ ihmisiä ilman omia lapsia
ensi vuonna en enää erikseen kutsu heitä.
niin esittäisin kutsun jatkossakin, mutta en lupaisi lapselle etukäteen mitään. Siis vaikka sanoisivatkin olevansa tulossa, niin uskoisin vasta sitten, kun olisivat ovella.
Jos eivät olisi kummeja, niin pari mahdollisuutta antaisin, ja jos selitykset olisivat aina, että ei sittenkään huvittanut, niin eipä minuakaan huvittaisi kutsua.
Minulla on täti joka on minulle erittäin läheinen, tai ainakin aiemmin oli. Kutsuin aina lasteni synttäreille ja kutsuessani sanoin että lahjaksi käy vaikka karkkipussi lapsille. Tuli vain ihan ensimmäisille synttäreille mihin kutsuin, sen jälkeen ei ole näkynyt vaikka vielä juhlia edeltävänä iltana on ollut tulossa.
En puhunut tätilleni mitään, mutta kesällä en enää kutsunut nuoremman lapseni synttäreille. En tiennyt itkeäkö vai nauraa kun täti soitti pari viikkoa synttäreitten jälkeen ja kysyi montako viikkoa myöhässä ajatellaan lapsen synttärit pitää kun ei kutsua vielä ole tullut. Oli muka odottanut kutsua mutta 99,99% varmasti olisi jättänyt tulematta ilmoittamatta mitään.
En puhunut tätilleni mitään, mutta kesällä en enää kutsunut nuoremman lapseni synttäreille. En tiennyt itkeäkö vai nauraa kun täti soitti pari viikkoa synttäreitten jälkeen ja kysyi montako viikkoa myöhässä ajatellaan lapsen synttärit pitää kun ei kutsua vielä ole tullut. Oli muka odottanut kutsua mutta 99,99% varmasti olisi jättänyt tulematta ilmoittamatta mitään.
Kiinnostaisi kuulla, mitä vastasit tädillesi? Kehtasitko sanoa, että juhlat menivät jo? Mietin vain, kun on aina vaikea sanoa päin naamaa, vaikka olisi aihettakin.
ystäväni joilla on tapana kutsua itsensä kylään ja jättää sitten tulematta koska ei vaan huvitakaan. Jos suunnitelma tehdään edellisenä päivänä sen toteutumistodennäköisyys on 35 %. Jos taas suunnitelma tehdään yhtään aikaisemmin kuin edellisenä päivänä tiedän ettei se toteudu ollenkaan joten olen lakannut varautumasta esim. siivoamalla ja ruokatapuolta miettimällä. En edes ole sopimatta muita menoja samalle päivälle enää. Jos tyyppi sitten sattuukin tulemaan ja minulla on muuta, voi voi.
Näin aloin toimia yhden ystäväni kanssa n. kymmenen vuotta katseltuani meininkiä, toisen kanssa kesti peräti 17 vuotta. Molemmat lapsuudenystäviäni ja uskomattoman itsekeskeisiä. Olemme olleet ystäviä näinkin kauan sillä minussa on näissä asioissa hieman ovimaton vikaa.
Muiden tulijoiden kanssa olen yhä vaivaa näkevä ja huomaavainen.
Olen lakanannut kutsumasta sen jälkeen, kun pariskuntaa odotettiin juhlapöytään maljat ojossa ja puhelimitse kuuluikin, että "viettävät laatuaikaa" kotipihalla juopotellen.
Eli lopetan siis aktiivisen yhteydenpidon vähitellen.
että itse pyysi mua tai lapsiani jonnekin omien lastensa kanssa. Kun sitten järkkäsin omat ja lasten menot niin, että pääsimme lähtemään ja soitin, että missä nähdään, niin tulikin vastaus, ettei hänen lapsi nyt haluakaan lähteä tai että hän onkin ostoksilla/lenkillä jne., että mennään kolmen tunnin päästä/huomenna tms. Tai odotimme häntä miesystävänsä kanssa meille istumaan iltaa, oli viety lapset hoitoon yms. niin heitä ei koskaan kuulunutkaan. Kun sitten lähdimme kaksin baariin, tämä pariskunta olikin siellä. Ja kaikki nuo menot oli aina kaverini keksimiä ja hän tuota illanistujaisiakin oli puhunut jo pitkään etukäteen.
Parina viimeisenä kertana nostin kissan pöydälle ja sanoin suoraan, että nyt riittää. Kaveri selittelee ummet ja lammet, ja koskaan hän ymmärtänyt, että odotin ja tein järjestelyjä, vaikka tiesi varmasti mun kuviot ja järjestelyt, kun olin niistä aina etukäteen puhunut. Olimme aikaisemmin paljon tekemisissä, mutta pari viimeistä juttua oli liikaa ja kun sanoin asiat suoraan, emme olleen aikoihin tekemisissä, kunnes kaveri alkoi laittaa tekstaria yms. Nyt olemme taas jonkin verran tekemisssä, mutta en enää suunnittele tai järjestä yhtään mitään hänen varaansa. Jos hän pyytää mut nyt lenkille/kaupoille/baariin, lähden jos pystyn. Enkä itsekään pyydä häntä etukäteen mihinkään. Pyydän vain niin, ettei ole mahdollisuutta peruuttaa.
joka olisi ottanut asian suoraan puheeksi ja kertonut tykkävänsä huonoa? Kiinnostaisi tietää, miten niissä keskusteluissa ja keskustelujen jälkimainigeissa kävi, vaikken AP olekaan.
En puhunut tätilleni mitään, mutta kesällä en enää kutsunut nuoremman lapseni synttäreille. En tiennyt itkeäkö vai nauraa kun täti soitti pari viikkoa synttäreitten jälkeen ja kysyi montako viikkoa myöhässä ajatellaan lapsen synttärit pitää kun ei kutsua vielä ole tullut. Oli muka odottanut kutsua mutta 99,99% varmasti olisi jättänyt tulematta ilmoittamatta mitään.
Kiinnostaisi kuulla, mitä vastasit tädillesi? Kehtasitko sanoa, että juhlat menivät jo? Mietin vain, kun on aina vaikea sanoa päin naamaa, vaikka olisi aihettakin.
En viitsinyt sanoa. Mutisin vain jotain että tällä kertaa päätettiin pitää pienet synttärit. Myönnän että olen turhan hellämielinen enkä viitsi sanoa vaikka tässäkin tapauksessa olisi ollut aihetta. Täti nimittäin on jättänyt tulematta 5:lle synttäreille.
Kaksi kertaa oharit = Tervemenoa!
En siis enää kutsuisi mihinkään, milloinkaan...
Tuli ihan melkeinpä tilaisuuskin kun kaveri kertoi miten ystävällisesti hän oli väkisin mennyt työkaverinsa illanistujaisiin vaikkei yhtään tehnyt mieli, hänelle kun tulee niin paha mieli ohareiden tekemisestä eikä hän ole sellaisia koskaan sen takia tehnytkään.
Olin aika pitkään hiljaa pelkästä hölmistyneisyydestä.
T. 6
itse milloin tulevat, kunhan tulevat. vaikka pikavaroituksella...ja älä suotta hössötä, sulata pullaa pakkasesta jos vaivaituvat tuleen. kurjaa se on jos omia suunnitelmia joutuu muuttamaan. tee säkin joskus oharit eli et ookkaan kotona...
sanot sitten lapselle isompana että kurja ihmistyyppi.
Eiko kannattaisi kuitenkin nostaa kissa poydalle ja ottaa asia heti puheeksi, siis naissa tapauksissa joissa ko. ihminen ei ilmoita mitaan, tai sanoo etta 'ei huvittanutkaan tulla teille syomaan'. Kylla mina ainakin pahoittaisin noista niin paljon mieleni etta kertoisin mitka valmistelut olen tehnyt ja kysyisin suoraan etta eiko 'ystavaa' ollenkaan hairitse se etta on sovittu ja luvattu, ja han sitten mitaan ilmoittamatta jattaa tulematta koska ei huvita lahtea. Ehka ihmiset eivat olisi niin huonotapaisia jos kaverit ei vaan nielisi loukkausta toisensa jalkeen ilman kommentteja?