3- ja 6-vuotiaat veljekset erotetaan, toinen isälle ja toinen äidille. Mitä mieltä olette?

Kaverini ainakin kärsi paljon vastaavasta tilanteesta. Kun hänen vanhemmat erosivat aikoinaan niin äiti otti kaksi vanhinta (tyttöjä) ja isä nuorimman eli kaverini. Perhe vietiin aikalailla kokonaan. Varsinkin kun äiti päätti vielä muuttaa toiseen maahan.

Ja kun suurin syy tähän eroon oli äidin pidempään jatkunut salasuhde toiseen mieheen, on pienempi kirjaimellisesti revitty irti lähimmistään ja heti pitäisi jo tottua uuteen isähahmoon. Todella järkyttävää seurata tuota sivusta, mutta minkäs teet ;(((



Äidille ja tälle uudelle miehelle kun alkokin vielä maistuu normaalia enemmän, viikonloput menevät käytännössä mummon hoivissa... Pysyvyys, mitä se on??



ap

olin pieni, vanhempani meinasivat erota ja ehdottivat ihan tosissaan tällaista ratkaisua. Me sisarukset olimme vielä tosi läheisiä ja yritimme pitää riitelyn keskellä yhtä, vaikka ikäeroa oli 6v. ja minä en edes paljoa niin pienenä ymmärtänyt. Erottaminen olisi ollut ihan järjetön ratkaisu, enkä ymmärrä mitä vanhempieni päässä on liikkunut. no, onneksi eroa ei sitten tullut.. välillä mietin kyllä, että millaista se elämä olisi ollut, olisimme aika varmasti veljeni kanssa vieraantuneet toisistamme lähes kokonaan.

jossa silloin 1,5v ja 3v sisarukset erotettiin toisistaan. :( Reilun vuoden jälkeen tosin muuttivat saman katon alle, mutta mun mielestä todella surullista tuollainen.

Tunnen yhden perheen, jossa lapset on paperilla jaettu poika isälle ja tyttö äidille. Näin kumpikaan ei maksa elatusmaksuja. Lapset asuvat vuoroviikoin kummankin vanhemman luona eli lapsia ei ole erotettu toisistaan. Molemmat vanhemmat asuvat saman koulupiirin alueella eli käytännössäkin järjestely sujuu hyvin. Kuviossa on jo uusiakin seurustelukumppaneita ja pieniä skismoja on on ollut, mutta järjestely tuntuu toimivan, kun vanhemmilla on toimiva keskusteluyhteys.

Tunnen yhden perheen, jossa lapset on paperilla jaettu poika isälle ja tyttö äidille. Näin kumpikaan ei maksa elatusmaksuja. Lapset asuvat vuoroviikoin kummankin vanhemman luona eli lapsia ei ole erotettu toisistaan. Molemmat vanhemmat asuvat saman koulupiirin alueella eli käytännössäkin järjestely sujuu hyvin. Kuviossa on jo uusiakin seurustelukumppaneita ja pieniä skismoja on on ollut, mutta järjestely tuntuu toimivan, kun vanhemmilla on toimiva keskusteluyhteys.

Kaverin lapset erotettiin erossa..

Tytär (silloin n. 11v) jäi isälleen (ja kävi äitinsä luona joka toinen viikonloppu), pikkuveli (silloin n. 3v) oli joka toisen viikon äidillään ja joka toisen isällään eli olivat erotettuina joka toisen viikon.

Eipä tuo ole näyttänyt vahingoittavan lasten suhdetta.. Erosta on aikaa n. 13 vuotta..

mutta ei ainutlaatuista. Toivottavasti lastensuojelu tms. puuttuu tuohon.

perheessä toimittiin näin, laspet erotettiin ja toisen lapsen elämä menikin sitten piloille nuoruudessa. Lastensuojelu korjasi sitten parempaan talteen..

enkä toivo sitä kenellekään. Olin 5 kun vanhemmat erosivat, muutimme toiseen kaupunkiin ja veli jäi isälle. Näimme yleensä viikonloppuisin. Jätti kamalat arvet meille kummallekin enkä varmaan ikinä pääse tästä kokonaan yli. Toivottavasti vanhemmat tulevat järkiinsä eivätkä tee tuota lapsille. Ihan pahaa tekee ajatuskin. Kyllä ihminen voi olla itsekäs:(

erossa äidille jäi 1v, ja 6v lapset, isälle 3v, ja 9v lapset..

en kyllä kannata tuollaista erottamista millään tasolla!!!

ei ole lasten edun mukaista..

Ja kun suurin syy tähän eroon oli äidin pidempään jatkunut salasuhde toiseen mieheen, on pienempi kirjaimellisesti revitty irti lähimmistään ja heti pitäisi jo tottua uuteen isähahmoon.ap

jospa pienempi onkin saanut alkunsa toisen miehen kanssa?

Minusta tuo kuulostaa ihan siltä, että lapsia ei mitenkään oteta ihmisinä ja yksilöinä, vaan menevät tavarana mulle-sulle-mulle-sulle tavaroiden jaon lomassa. Olisi mielenkiintoista kuulla tälle edes jokin Lapsen kannalta annettu peruste.



Olen itse eronnut, pienten lasten kanssa. Ja tiedän hyvin, että jokin jako on tehtävä. Koska lasten etu ei ole myöskään luopua täysin toisesta vanhemmasta, heidät on "jaettava". Vanhempien erotessa ("perinteisesti" enemmän tai vähemmän kireissä väleissä) ei voi saada lasten elämää ilman jakoa, on vain yritettävä etsiä se vähiten huono ratkaisu. Mutta että erotetaan toisistaan... Paitsi että tämä on hirveää sisarusten erottamisen kannalta, miltähän lapsista tuntuu, kun vanhempi valitsee sen toisen itselleen ja käytännössä luopuu hänestä?!

Ei riitä, että viedään toinen vanhempi, viedään myös se sisarus johon voisi tukeutua herkässä elämäntilanteessa.



Omaisuus puolitetaan-ei lapsia.

Pojat saavat kehitettyä kunnon katkeruutta vanhempiaaan kohtaan, saavat olla iloisia jos lapset vaivautuvat ede haudalle tanssimaan...

ja istuimme KAUAN pähkäilemässä, miten lasten elämä olis mahdollsimman hyvä. Mukana mietinnässä oli myös perheneuvolan henkilökuntaa, ts. sosiaalityöntekijä ja psykologi.



Lapsemme olivat eron hetkellä 10kk, 2v, 4v ja 8v.



Päädyimme ratkaisuun, että muut lapset asuivat luonani ja olivat joka toinen vkonloppu to-su isällään, mutta 2-vuotias asuikin vuoroviikoin molemmilla. Suurin syy oli se, että 2-v oli (ja on edelleen) hyvin vaativa lapsi ja lisäksi sairastelee paljon. Hän on myös aina ollut jollain tapaa isän "lellikki", jollain tapaa isälle läheisempi kuin muut lapset (vaikka tämä onkin tabu, josta ei saisi puhua)



Ajatuksena siis oli, että minä en väsyisi liikaa, samoin, että tuo silloinen 2v saisi enemmän henkilökohtaista, positiivista huomiota eikä ainaista kieltämistä.



Meitä kritisoitiin PALJON, mutta nyttemmin voin todeta ihan hyvällä omallatunnolla, että ratkaisu oli täysin oikea. Jatkamme edelleen samalla tavalla!

Huono

Tuossa ratkaisussa ajatellaan vain vanhempien tarpeita. Lapsilta "riistetään" vanhempien eron lisäksi myös yksi elämän tärkeimmistä ihmissuhteista. Järkyttävää itsekkyyttä ja kapakatseisuutta vanhemmilta.

maailmassa elää toi provon huutelija, jos ei tällaista usko oikeasti tapahtuvan.

Nipa Neumann ja vaimonsa Diana päätyivät juuri tuollaiseen ratkaisuun muutama vuosi sitten..lehdissä kirjoiteltiin että sillä lailla välttyivät elareilta kun kummallekin jäi yksi syötettävä ja elätettävä;-)