Luettele lyhyesti ranskalaisin viivoin oman elämäsi vastoinkäymiset!
Muut voi sitten kommentoida! Itselläni:
- koulukiusaamista ja porukasta pois eristämistä 10-16 -vuotiaana
- yllätysraskaus ja yksinhuoltajuus 27-vuotiaana
- tällä lapsella, jolle olen yh, on todettu myöhemmin diabetes, adhd, iso kasa ruoka-aineallergioita
- rahallisesti ollut tiukkaa aina
- kerran sanottu irti työpaikasta koeajalla, koska en vastannut sitä kuvaa jonka annoin työhaastattelussa itsestäni ja osaamisestani
Kommentit (52)
Nämä eivät kaikki ole vastoinkäymisiä tai pettymyksiä, mutta kovassa psyykkisessä paineessa niitä on aikoinaan käsitelty, viimeisten kymmenen vuoden aikana kiihtyvällä tahdilla.
- lapsena epäoikeudenmukainen kohtelu koulussa (perheemme ei kuulunut kirkkoon)
- teininä sisarukseni sukupuolenkorjausleikkaus ja sen vaikutus erityisesti äitiini
- esikoisen vakava sairastumien ja menehtyminen alle 2-vuotiaana
- oman talon rakentaminen ja siihen liittyvä taloudellinen stressi.
- Miehen sisaren vauvan menetys
- Miehen vanhempien avioero -> turvaverkon rakoilu
- oman isän alkoholismi -> äidin mielenterveysongelmat
- äidin sairastuminen aivoinfarktiin
- nuorimman lapsen monet allergiat
- omat allergiat ja psyykkisen kuormituksen (johtuen kaikesta edellä kokemastani) aiheuttama kehon epätasapaino.
Näitä asioita yritän ainakin suodattaa seuraavien onnellisten asioiden kautta:
+ ihana mies
+ allergioista ja astmasta huolimatta hyvinvoivat ja taitavat lapset
+ isän raitistuminen ja äidin kuntoutuminen
+ hyvät työpaikat
+ muutama läheinen hyvä ystävä
+ ihana koti ja asuinympäristö
Elämä on niin suhteellista.
-vanhemmat eros kun olin 14 v
Eipä oikeestaan muuta, mulla on ollut toistaiseksi onnea...
voinko kirjoittaa yhdelle riville?
Avioero ja äitini kuolema.
Terveisin onnekas tai ainakin luulen olevani
-vanhempien kuolema
-ero
-että ei tunnu löytyvän vakinaista työtä, aina vain määräaikaisuuksia.
- toistuva seksuaalinen häirintä noin 6 vuoden ajan omassa kodissa (lapsena ja nuorena)
- läheisen konkurssi
- avioero
- vakava masennus
- läheisen pitkittynyt huoltajuuskiista lapsikaappauksineen ja toistuvine oikeudenkäynteineen
- muistisairaan omaishoitajuus, nopeasti etenevä sairaustyyppi
Onnenpotkuistani ja saavutuksistani tulisi kuitenkin moninkertaisesti pidempi lista. Muistelen mieluummin niitä.
- en ole ikinä seurustellut vakavasti (pisin suhde kesti 3kk).
- vanhempieni alkoholismi ja narsismi
- masennus
- lapsen pahat ihottumat
- mieheni petti
- raha-asiat
- isän pitkään kestänyt avioliiton ulkopuolinen suhde
- äidin kuolema
- keskenmeno
- keskivaikea masennus
Kaikista selvitty ja elämä on hyvää! :)
-isäni on väkivaltainen alkoholisti
-useat lähisukulaiseni sairastavat skitsofreniaa
-taloudellisesti köyhä lapsuus
-veljeni oli vankilakundi ja narkomaani, joka kuoli hämärissä oloissa nuorena
Onhan noita vaikka mitä murheita, mutta mulla itsellä on sinänsä aina ollut elämä hallinnassa ja olen hyvinkin onnellinen tällä hetkellä. On kiva työ, luotettava mies ja ihana lapsi.
- isäni lähti kun olin vauva, eikä äitini suostu puhumaan hänestä mitään
- uusioperhekuviot jossa jäin täysin ulkopuoliseksi
- koulukiusaaminen
- huumeiden käyttö
- hyväksikäyttö 13-vuotiaana
- koulukotiin joutuminen
- syömishäiriöt
- alkoholisoituneiden sukulaisten hoidettavana olo
järjestys ei ole ihan täsmällinen.
- nöyryyttävää ruumiillista kuritusta n. 12-vuotiaaksi
- vanhemmat riitelivät _aina_
- sukulaismies käytti seksuaalisesti hyväkseen kun olin 8-16-vuotias
- samaisen miehen henkinen väkivalta koko lapsuus- ja nuoruusajan
- joiduin käymään töissä jo 12-vuotiaasta
- en saanut valita harrastuksiani
- vanhemmat erosivat kun olin 13v ja sisarukset erotettiin toisistaan, en ole nähnyt toisen puolen sukulaisiani enää koskaan
- raiskaus 19-vuotiaana
- keskenmeno
- parantumaton fyysinen sairaus todettiin 32-vuotiaana (on onneksi nyt aika hyvin tasapainossa)
- toinen tällainen 36-vuotiaana (haittaa elämää hyvin paljon)
- sijoitin väärin ja kaikki säästöt menivät
- vaikea masennus todettiin myös 37-vuotiaana
- työttömyys (kokopäivätöitä en jaksa tehdä, mutten ole tarpeeksi sairas sairauseläkkeellekään)
Varmaan jotain unohtuikin, mutta tuossa nyt muutamia.
- lapsettomuus (ei vieläkään lasta, yritystä takana 7 v)
- äitini kuolema, kun olin 20v
- Poikakaverin kuolema, kun olin 16v
- Työpaikkakiusaaminen
-lapsena kaipasin perhettä, isää tai sisarusta, ihanasta äidistä huolimatta
-yläasteella "epäsuosittu"
-epäonnistuneita ihmissuhteita nuoruudessa
-esikoisen isän kanssa huono suhde
-esikoisella parantumaton sairaus, joka ei estä mutta vaikeuttaa normaalia elämää.
Ei muuta. Osaan arvostaa elämääni, mutta luettelin nämä kun kerran kysyttiin...
- isän alkoholismi ja väkivaltaisuus
- vanhempien ero ja tietynlainen taloudellinen niukkuus
- raju nuoruus (onko tää nyt sitten plus vai miinus) kokeiluineen
- väkivaltainen huumepoikaystävä nuorena
- itsetunto-ongelmat
- ongelmia päihteiden kanssa
- ero lapseni isästä (ei siis toi nuoruudenpoikaystävä)
- väkivallan uhka exän taholta
- köyhyys
- vaikea seurustelusuhde
- sairaana syntynyt vauva.
Nykyään elämä on kuitenkin ihanaa ja olen vuosien jälkeen vihdoinkin löytänyt sisäisen rauhan sekä ihanan miehen rinnalleni. Lapsia on kaksi ja olen hyvässä työssä ja elämä hymyilee
- nöyryyttävää ruumiillista kuritusta n. 12-vuotiaaksi - vanhemmat riitelivät _aina_ - sukulaismies käytti seksuaalisesti hyväkseen kun olin 8-16-vuotias - samaisen miehen henkinen väkivalta koko lapsuus- ja nuoruusajan - joiduin käymään töissä jo 12-vuotiaasta - en saanut valita harrastuksiani - vanhemmat erosivat kun olin 13v ja sisarukset erotettiin toisistaan, en ole nähnyt toisen puolen sukulaisiani enää koskaan - raiskaus 19-vuotiaana - keskenmeno - parantumaton fyysinen sairaus todettiin 32-vuotiaana (on onneksi nyt aika hyvin tasapainossa) - toinen tällainen 36-vuotiaana (haittaa elämää hyvin paljon) - sijoitin väärin ja kaikki säästöt menivät - vaikea masennus todettiin myös 37-vuotiaana - työttömyys (kokopäivätöitä en jaksa tehdä, mutten ole tarpeeksi sairas sairauseläkkeellekään) Varmaan jotain unohtuikin, mutta tuossa nyt muutamia.
Toivon sulle parempaa tulevaisuutta.
-isän väkivaltaisuus äitiäni kohtaan ja vanhempien ero
-yksinäisyys/masennus teini-ikäisenä
-Äiti kuoli.
Ei tule muuta mieleen nyt
-Koulukiusaaminen koko peruskoulun ajan
-Masennus
-Raiskauksen yritys
-Paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko
Vanhempien eroa en laske vastoinkäymiseksi, koska se oli lähinnä helpotus meille lapsille aikoinaan.
- Elämäni ensimmäiset 9v isäni alkoholismi ja väkivaltaisuus
- Koulukiusaaminen ollessani 9v-16v
- Äitini käyttämä henkinen väkivalta ja välillä fyysinenkin ollessani 10-17v
- Työelämäni jatkuva pätkittäisyys, tälläkin hetkellä työtön
- Pisimmässä työsuhteessani eli liki 3v pituisessa erään työntekijän harjoittama henkinen paskamaisuus
- Äitini vakava sairaus, hänen saattohoitamisensa ja kuolema
Siinäpä "oleellisimmat" ja olen 35v.
enkä vastoinkäymisistäkään luopusi, ne ovat kuitenkin muokanneet minut siksi joka olen nyt.
Lapsuus:
-vanhempien huumeiden käyttö (jota ilman minua ei olisi olemassa, niissä piireissä tapasivat)
-isän kuolema
-äiti lähti, jätti minut isovanhemmille
-isosisän kuolema
-koulukiusaaminen (koko ala-asteen ajan ja osan yläastetta)
-seksuaalinen hyväksikäyttö 9-12 vuoden ikäisenä
-mummun sairastuminen vakavasti
-muutto laitokseen (joka on myös hyvä asia, koulukiusaaminen loppui tähän kun koulu vaihtui)
aikuisuus:
-köyhyys
-laaja vesi-ja homevaurio kodissamme, ja siitä seurannut kädenvääntö talon myyneen pariskunnan kanssa, sekä avustusten jne kerääminen jotta talo saatiin taas asuinkuntoon
-avioliiton kriisivuodet
-oma masennus
-työttömyys
-lasten vaikeudet (asperger, adhd, vaikeaa murrosikää ja koulukiusaamista)
Olisiko siinä edes osa.... mutta tosiaan, mikä ei tapa, vahvistaa. Enkä näe näitä vaikeuksia vain pahoina asioina, monseta on koitunut jälkeenpäin katsottuna myös hyvää.