Tiedättekö miten inhottavaa on jäädä kaikesta aina ulkopuolelle?

[quote author="Vierailija" time="16.09.2011 klo 23:23"]

"Epäsuoralla kiusaamisella tarkoitetaan henkilön satuttamista vahingoittamalla hänen vuorovaikutussuhteitaan tai sulkemalla hänet pois joukosta. Tällaisia kiusaamisen muotoja ovat muun muassa vihjaileminen sekä vuorovaikutusnormien rikkominen, kuten tervehtimättä tai vastaamatta jättäminen".

Käsi ylös, kuka ei ole koskaan kokenut tällaista, lapsena tai aikuisena?? Minusta aikuisetkin nimittäin harrastavat tällaista.

Lainaus on MLL:n Lapsemme lehdestä.

[/quote]

Olin harjoittelussa eräässä firmassa lyhyen aikaa. Ikää mulla oli tuolloin lähemmäs 30vuotta. Harjoittelupaikassani oli 2 ohjaaja, joista toinen itseäni paljon vanhempi ja toinen nuorempi.

Tässä muutama asia mitä tuona aikana tapahtui:

-Nuorempi työnohjaajista kysyi ikääni ja kerroin asian hänelle. Kysyin häneltä vastaavasti samaa mutta minun kysymykseni hän sivuutti ihan kokonaan. Kysyin uudelleen ja hän oli kuin ei olisi kuullutkaan.

(Myöhemmin kun harjoitteluni oli loppumaisillaan sain aivan vahingossa tietää että hän oli minua huomattavasti nuorempi, en vain tajua miksei asiaa voinut kertoa kun minä olin kuitenkin vain harjoittelija ja hän oli tehnyt tuota työtä jo useita vuosia)

-Jos vanhempi ohjaaja ei ollut paikalla hän ei vaivautunut tervehtimään aamuisin.

-Jos vanhempi ohjaaja ei ollut paikalla hän jätti minut oman onneni nojaan, teki omia työtehtäviään ja katosi vain paikalta vaikka hänen olisi kuulunut määrätä minulle työtehtävät. Jos vastaavasti kysyin tehtävää hän saattoi vain tuhahtaa ja lähti paikalta.

-Suunnittelin omalta osaltani myös erästä projektia ja hampaat irvessä tämä nuorempi työnohjaaja suostui ottamaan suunnittelemani asiat osaksi sitä kun toinen ohjaaja hänelle siitä huomautti.

Kyllä nautin kun harjoitteluni päättyi, tuollainen kiusaaminen on sellaista mitä on hirveän hankala todistaa tapahtuneeksi. Minäkin asian selvittämättä koska koin ettei minulla ollut todisteita.

Itse muistan tuota ulkopuolelle jättämisät olleen jo silloin kun olin ala-asteella. Itse oli aina viimeinen joka valittiin liikuntatunnilla porukkaan, se oli nöyryyttävää..

Sama jatkui yläasteella ja lukiossa, jossa kiusaaminen alkoi olla enemmän myös sanallista. Sanottiin asioita muka selän takana mutta tasan tarkkaan niin kovaa että minä sen kuulin.

Koulujen juhlissa sai aina istua yksin, koetin valita paikan niin että lähettyvillä olisi kuitenkin ihmisiä niin että voisin jotenkin muka sulautua joukkoon. Joskus jos erehdyin istumaan liian lähelle muita aika nopeasti muut siirtyivät kauemmaksi. Tehtiin semmoinen "hajurako"..

Ei ole ikävä sitä selän takana kuiskuttelua tai muuta. Onneks tästä huolimatta minusta on kasvanut aika vahva ihminen, pärjään yksinkin. Voin käydä yksin kaupungilla, kaupoissa enkä ole niin riippuvainen mitä muut ajattelevat. 

Tulihan sitä ala-asteella koettua aika lailla.

Rättipoikki

kotiin vihdoinkin

iltamyöhällä mä raahustin

ja oveen aloin avainta sovittaa

Se ovi kuitenkaan ei totellut

ei jostain syystä millään auennut

On usein elämä tää hieman hankalaa



Se pistää miettimään

kun jotain yrittää

ja silti ulos jää

yhtenään



Viesti tuli,

siinä kerrottiin

suhdanteiden olevan nyt niin

et ei oo kotiin mulla enää asiaa

Vai niin, siis jouduin nielemään

ei kämppää ei poikaystävää

en olis saanut luottaa tähänkään



Se pistää miettimään,

kun jotain yrittää

ja silti ulos jää,

ei sisään pääsekään

Se alkaa naurattaa,

kun oppii huomaamaan

et kaikki katoaa

aikanaan



Sellaista käy

C'est la vie totesin

ja sit hiippailin pois

Turha tääl itkeä

raivari hyödytön ois



Se pistää miettimään

kun jotain yrittää

ja silti ulos jää

ei sisään pääsekkään

se alkaa naurattaa

kun oppii huomaamaan

et kaikki katoaa

aikanaan

aikanaan

Niistä ala-asteen huutojaoista se alkoi.

Jos jako oli kahteen, niin kaikki hysteerisenä alkoivat laskemaan ja vaihtamaan paikkaa ettei vaan joudu minun kanssani samaan joukkueeseen.



Lähempänä neljääkymmentä olen ja tuntuu, että se ulkopuolisuus on leimautunut mun pärstään ja syvälle sieluun.

39-vuotiaana :-(

Välillä kuvittelin olevani sisällä.



En sitten ollutkaan, edelleenkään..=(



vm-73, vaimo ja äiti

aikaa kuluu, olet taas ulkona. En tajua mitä tapahtuu tuossa välissä. YKSIKIN väärä ele, sana tai joku muu ja se on siinä. Selittää ei saa mitään virheitään/tekemisiään, tai siis saa, mutta niillä ei ole merkitystä. Olet joko mukana tai ulkona.ap

Tuntuu, että naamalle jotenkin jäisi semmoinen "olen arvoton" -ilme. Pitäisi jollakin ihme keinolla saada itsetunto taas normaalitasolle. Silloin harvoin, kun niin on ollut (erinäisissä tilanteissa), muut ovat kohdelleet normaalisti.



Siitä on muuten tutkimuskin, että kiusatut huomaavat muita helpommin merkit/vihjeet ulkopuolelle jättämisestä.



-2

"Epäsuoralla kiusaamisella tarkoitetaan henkilön satuttamista vahingoittamalla hänen vuorovaikutussuhteitaan tai sulkemalla hänet pois joukosta. Tällaisia kiusaamisen muotoja ovat muun muassa vihjaileminen sekä vuorovaikutusnormien rikkominen, kuten tervehtimättä tai vastaamatta jättäminen".



Käsi ylös, kuka ei ole koskaan kokenut tällaista, lapsena tai aikuisena?? Minusta aikuisetkin nimittäin harrastavat tällaista.



Lainaus on MLL:n Lapsemme lehdestä.

eli ei välttämättä ollenkaan totta muille.

Haistatat paskat ja jäät ihmettelemään mitä ihan oikeesti tapahtui, missä vaiheessa ja kenen oli vika.

Kuvittelet vian olevan sinussa, koska näin käy aina.

Jotenkin pieni jätetty osa sinusta kuitenkin tietää, että ei se voi mennä niin..

Olet hyvä, mutta jostain syystä et vain kelpaa kauaakaan.

ihan samoja ajatuksia itselläni-lapseni taitavat periä saman :(

että nämä jotka sanovat vian olevan siinä ulkopuolelle jätetyn tulkinnassa ovat itse niitä jotka jättävät ulkopuolelle vihjailuilla.



Sen vuoksihan se on sellaista hienoeleistä vihjailua jotta sitä ei voi kunnolla ulkopuolisille uskottavasti selittää. Se on osa sitä sosiaalisen uskottavuuden syömistä.

mutta joskus, kiusattuihin lukeudun myös, kiusaaminen tapahtui siten, että jätettiin ulkopuolelle, koulussa ryhmätyöt, joukkueiden jaot, voitte kuvitella sen.



Aikuisena huomaan, että yhä ujona, jännittäjänä minut on helppo sivuuttaa, koska en pidä suurta ääntä itsestäni, mutta se ei toisaalta välttämättä ole huono asia, ei ainakaan aina.

Eron myötä mut jätettiin kaveripiirin ulkopuolelle. Meillä oli puolison kanssa muutama yhteinen kaveri. Mä olin ihan siinä uskossa, että ollaan kaikki toisillemme yhtä hyviä ystäviä, mutta ilmeisesti näin ei ollutkaan. Vaikka eroon ei ollut syyllisiä, niin silti kaverit ovat asettuneet tukemaan eksää. Vaikka hänhän se minut jätti.



Tämä on siinä mielessä minulle ihan oikein, koska tässä ryhmässä naureskeltiin eräälle naiselle, että miten se ei tajua ettei hänen seuraansa haluta. Minä en missään vaiheessa sanonut vastaan, vaikka ajattelinkin joskus, ettei sellainen ihmisarvon alentaminen ole oikein. Nytpä olenkin itse samassa asemassa.

aikaa kuluu, olet taas ulkona. En tajua mitä tapahtuu tuossa välissä. YKSIKIN väärä ele, sana tai joku muu ja se on siinä. Selittää ei saa mitään virheitään/tekemisiään, tai siis saa, mutta niillä ei ole merkitystä. Olet joko mukana tai ulkona.ap

Tää on tuttua, mut oisko tässä kuitenkin kyseessä paljolti myös oma epäonnistumisen tunne, että nyt mut hyljätään kun sanoin noin tyhmästi ja että tätä ei voi enää koskaan korjata.

Ja jos tällaisesta syystä hyljätään, niin tyhmiä tyyppejä ovat, ihmissuhteilla pelaajia. Sulle on parempiakin ystäviä, joita ei tarvi pelätä. Rakkautta on kuitenkin olemassa, vaikka oiskin ollu paljon näitä ulkopuolellejäämisen kolhuja.

Kokemusta on niin ekaluokalta kuin myöhemminkin.



Sen olen huomannut, että mitä fiksumpi porukka esim. työpaikalla, sitä vähemmän siellä on ulkopuolisia. Sellaisissakin paikoissa olen ollut ja se todistaa, ettei ulkopuolisuus läheskään aina riipu omasta käytöksestä.



Ei ole kyse ihmissuhteilla pelaamisesta ja sellaisesta vaan pikemminkin päin vastoin. Sitä jää ulkopuolelle, jos ei osaa/voi/halua olla toisille mieliksi ja elää heidän ehdoillaan. Mutta ehkä parempi niin.



Voihan sillä jotain vaikutusta olla, esim. ettei ota alkoholia vaan on kuskina. Se voi olla muiden juhlaan osallistujien mielestä niin kiusallista, että minulle vihjataan hyvin suorasanaisesti, että olisi parempi olla jossain muualla.

Toisinaan on ollut melkein lystikkäitä tilanteita, kun olen päätynyt istumaan samaan pöytään toisen samanlaisen hyljeksityn kanssa koko illaksi.

kenen noi sanat tai runo on

Samastun