Miksi joissain perheissä lapsiin ei satsata yhtään rahaa?
Pakolliset vaatteet hankitaan puoli-ilmaiseksi sukulaisilta kerjäämällä ja jos lapselle ei ole kerjäämällä saatu sopivia kenkiä, kulkekoot viimevuotisilla, vaikka ne vähän pienet onkin.
Muutenkin lapset näyttävät köyhällistön pennuilta, vaikka perheessä on kuitenkin varaa omakotitaloon, kahteen autoon, moottoripyörään, äidin rakennekynsiin ja hiuslisäkkeisiin.
Kommentit (29)
tai että vanhemmat eläisivät leveästi mutta lapset saavat minimin. Kaikki eivät tosin pidä vaatteisiin satsaamista järkevänä, mutta eivät hekään pienissä kengissä pakota kävelemään.
Heille kunnia-asia on, että lapseen menee maksimissaan lapsilisän verran. Lapsi kulkee todella huonoissa ulkovaatteissa, siis ei edes hyvissä kirpparivaatteissa, vaan esim. talvihaalari on oikeasti 1980-luvulta ja kaikki lämpökerrokset jo kadonneet. Vanhemmat käyvät kahviloissa, reissuilla ym., mutta ei lapsi.
Vanhemmat pyrkivät lisäksi maksimoimaan oman vapaa-aikansa ja yhteisen vapaa-aikansa, kurjin ja vältettävin aika on aika lapsen kanssa. Lastenhoitajan palkka omien reissujen aikana lasketaan ilmeisesti myös "lapsen kuluksi".
Lapselle ei osteta koskaan mitään, ei edes yhtä jäätelöä, ellei rahaa ole saatu sukulaisilta tai muuten "tienattu" erikseen.
Vastaus otsikon kysymykseen: Omasta mielestäni lasten ja vanhempien elintason tulisi olla samaa luokkaa. Jos köyhät vanhemmat, lapsetkin sopeutuvat paremmin, mutta jos hyvin toimeentulevat vanhemmat ja köyhät lapset, ei ihme, jos on kova pala lapsille.
Itse olemme pyrkineet noudattamaan sitä periaatetta, että kaikilla perheessä on suunnilleen sama elintaso. Ei tarkoita nipottamista pienissä asioissa, vaan sitä, että yleislinja harrastusten, pukeutumisen ja muidenkin asioiden kanssa on samalla tasolla.
Minusta on myös outoa, että esim. ystävälläni on varaa laittaa sata euroa aina rintaliiveihin, käydä kampaajalla, nytkin on reissussa vajaan viikon jne. Mutta lapsille sitten haalitaan lainavaatteita ja kirpparilöytöjä. Eikä varmasti oteta reissuun mukaan, kun äiti tarttee omaa aikaa... ja nuorin on alle vuoden ikäinen.
Minulle tuli tosi paha mieli, kun luin teidän joidenkin lapsuuden muistoja ketjusta. Itsellänikin on vaatteisiin yms. liittyen kurjia muistoja, lähinnä häpeän tunteita, mutta elettiin köyhästi kaikin puolin. Tosin isällä oli aina rahaa kaljaan...
Omille lapsille ostetaan vaatteet aina uusina, ja vähän liikaakin. Ei mitään kallista merkkitavaraa, mutta ehjää, sopivaa, puhdasta ja sievää. Ehkä se on jokin alitajuinen tarve "korjata" omaa menneisyyttään.
En hyväksy yhtään sitä, että jotkut valittavat, ettei ole varaa esim. lapsen harrastukseen tai vaatteisiin, mutta tupakkaa on varaa vetää ja mäyräkoira viikonloppuisin. Minä luopuisin vaikka kaikesta omasta extrasta, jos sillä voisin antaa lapselleni vaikka rakkaan harrastuksen, jota kovin haluaa. Eihän joka vinkaisuun pidä vastata, mutta minusta lasta pitää kuitenkin tukea järkevissä pyrkimyksissä.
Kaverilla oli aiemmin näin, vanhemmat bailasi, osti avoautoja ja jättitelkkareita. Lapset söivät nuudeleita ja pukeutuivat epäsopiviin vaatteisiin. Ei ollut varaa luistimiin tai mihinkään harrastuksiin. Isä toimitusjohtaja, äiti sairaanhoitaja.
Meillä taas lapsuudenkodissa oli rahatilanne heikko oikeasti. Vanhempani kyllä satsasivat meihin todella, vaikka vaatteet olivatkin usein käytettyjä niin aina sopivia. Tarvittaessa ostetaan uuttakin.
Sama meillä, rahaa ei liiaksi ole ja kaikki tuntuu menevan lapseen ja koiriin. Ne ovatkin ykkösenä. Lapsen juokseviin kuluihin ei kyllä ole rahaa paljoa, ei 400 euroa. Silti on terveelliset ruuat ja hyvät vaatteet, tosin ei mitään huippumerkkejä. Kirppareilta saa ihania hyväkuntoisia lastenvaatteita edullisesti ja usein oikean kokoisiakin. Itsekin ostan kaikki vaatteeni kirpparilta (no en alusvaatteita tms), eikä ole kertaakaan kaduttanut kun valitsee oikein. Sama juniorilla.
vaatteita, ovat joko jättisuuria tai liian pieniä. Mut kun ei raaski, kun ne vaatteet on vaan pari kuukautta käytössä.
Just joo, kannattiko tehdä lapsia ollenkaan?
kun en tunne kuvailemasi kaltaisia perheitä ollenkaan, enkä ole koskaan tavannut, vaikka työskentelen terveydenhoitajana neuvolassa. Kylläkin alueella missä asuu pääsääntöisesti keskituloisia, tavallisia ihmisiä.
rahaa ja niitä kuskataan näyttelyissä ja trimmaajilla, lapsilisät palavat mukavasti.
Opiskelujen harjoitteluissa kohtasin lapsen, jolla akateemiset ja ilmeisen hyvätuloiset vanhemmat, silti lapsella jalassa varmaan koko suvun lapsilla kiertäneet linttaan poljetut talvikengät, jotka eivät edes pysyneet jalassa ja vaatteet todennäköisesti isänsä lapsuuden vaatteita, eli aivan epäkäytännöllisiä ja kauheista materiaaleista.
Mitä mielestäsi on lapsiin satsaaminen? Vaatteisiin, harrastuksiin, ruokaan, matkoihin?
Miten sen määrittelet?
Kaikki eivät satsaa vaatteisiin, mutta ostavat puhdasta lähiruokaa, tai haluavat kunnolliset harrastukset. Jotkut säästävät matkaa varten kauankin ja luopuvat jostain muusta -kyllä käytettyjä vaatteitakin saa kohtuulliseen hintaan ja hyväkuntoisina. Meidän lastemme vaatteita on aina kehuttu, puolet niistä ostan käytettynä tai alennusmyynneistä. Menevätpä nuo vielä kirpparilla kaupaksi kahden lapsen jälkeenkin.Mitä tarkoitat satsaamisella, tarkenna hieman
Lisäystä vielä
minäkin ostan ulkoiluvaatteet ja kengätkin pääsääntöisesti uutena, muuten ostan paljon kirppistuotteita ja lastenvaateliikkeiden alennusmyynneistä ym. Ostan luomuruokaa, syömme terveellisesti ja lapsillamme on kaksi harrastusta kummallakin/vko.
Omatkin vaatehankintani teen kirppikseltä, mutta en koskaan osta lapsilleni tai itselleni huonoa, reikäistä tai kulunutta. Lapset käyvät kampaajalla 3kk:n välein, kuten itsekin.
Ymmärrän hyvin, miksi kaikki eivät satsaa vaatetukseen. Minä ostan mieluummin järkevästi kierrättäen uudenveroista käytettyä ja välttämättömät, tärkeimmät uutena. Suosittelen vilpittömästi muillekin, jotka tarvitsevat säästää! En myöskään halua luopua siitä, että tarvitsemme kohtuullisen kokoisen asunnon mukavalta alueelta, enkä halua asua vuokralla missään järkyttävässä paikassa.
Emme myöskään käytä alkoholia tai tupakkaa. Omat harrastuksemme eivät ole kalliita lastemme harrastuksiin verrattuna. Lapsillamme on paljon leluja. Koen, että satsaan lapsiimme, vaikka uusia vaatteita ei heillä aina olekaan, mutta puhtaita ja uudenveroisia sekä kengät ja ulkoiluvarusteet uudet.
ja saivat lapsilisät sekä vielä minusta ja veljestäni hoitotukea, koska minulla lapsena paha astma.
Silti ei ollut kuin yhdet housut ja aina sai olla märissä kengissä läpi talven.
Viinaan kyllä riitti rahaa ja äidillä tupakkaan.