11v terrorisoi äitiään
Onko tämä ihan normaalia? Tuntuu, että elän tyystin 11-vuotiaan ehdoilla. Hän jopa huutaa siitä, kun tekstaan puhelimella "älä naputa niin kovaa", hän saa tuon tuostakin raivokohtauksia, jos joku asia ei suju. Illalla kieltää minua valvomasta, kun ei kuulemma voi nukkua jos oven alta näkyy valo. Kommunikoi lähinnä huutamalla ja vaatimalla. Kaupassa lappaa kärryy kaiken maailman ostettavaa. Uhmaikäinen show mikäli kieltäydyn. Lapsen etäisästä en saa mitään tukea. Jos en jotain osta niin kyllä isänsä ostaa. Olen kotonani koko ajan "karva pystyssä" että mistä nyt aletaan huutaa ja hyökkiä kimppuuni. Mitään auktoriteettia minulla ei ole lapseen.
Kommentit (14)
käytös pahentunut, varmaan murrosiän oireita. Aina kyllä ollut hankala. En ota kauppaan mukaan enkä ostoksille, en jaksa sitä riitelyä.
käytös pahentunut, varmaan murrosiän oireita. Aina kyllä ollut hankala. En ota kauppaan mukaan enkä ostoksille, en jaksa sitä riitelyä.
taitavat rajoittua omaan kotipihaan, ei siitä kauemmas. Toisaalta en voi mitään sillekään jos väkisin tunkee itsensä autoon. Käyttää voimaa ja väkivaltaa. Eli sanaa ei usko. Mistään reissuista kahden kesken on turha haaveilla. ap
päästänyt? Siihen haluaisin konkreettisia neuvoja. Toistaiseksi ainoalta ratkaisulta tuntuu, että muutta vakituisesti isänsä luokse.
olisko se hyvä paikka? lapsi joutuis vieraalle ihmiselle selittään miksi käyttäytyy noin.
Puhalla ja pidä itsesi aikuisena. Et ota sitä kauppaan ja ostat mitä olet itse aikonut ostaa. Anna sen möykätä, mutta pidä itsesi pystyssä äläkä ainakaan mene nukkumaan lapsen käskystä :D
Siis jos et pärjää, niin älä näytä sitä lapselle. Älä käske hiljaiseksi tms, minkä tiedät epäonnistuvan. Mutta hymyile ja pysy itse rauhallisena ja tyynenä ja onnellisena. LApsi tarvii aikuisen ei räsynukkea...
keskustelemassa asiasta. Hän voisi sitten lapsen kanssa myös keskustella.
Tai koulu psykologin luona voisi myös jutella.
Älä jää yksin, hae apua tilanteeseen. Muuten ongelmat ei lopu vaan ne isonee ja pahenee.
Teet lapselle selväksi millaista käytöstä ei hyväksytä. Ja vaikka tuntuukin raskaalta niin pysy itse rauhallisena, älä mene mukaan kiukutteluun tai huutamiseen.
Lapsi kokeilee rajojaan, ole sinä aikuinen ja aseta ne rajat. Älä anna lapsen pompotella sinua. Mitään konkreettista neuvoa en osaa antaa, mutta kuin että palkitset hyvää käytöstä kehuilla ja olet tiukkana ettet anna periksi huonolle käytökselle.
tuon ikäistä ei edes kannata ottaa kauppaan mukaan, jollei kerran osaa käyttäytyä, eli mene ihmeessä yksin.
jatkavani valvomista tms niin hän hyökkää kimppuun ja potkii ja lyö. Sitten hermostun ja läpsäisen takaisin. Jos yritän mennä ulos tai saunaan rauhoittumaan, niin tarttuu jalkaan kiinni ja estää tämän. Itse hermostun, kun liian lähelle tullaan fyysisesti.
jatkavani valvomista tms niin hän hyökkää kimppuun ja potkii ja lyö. Sitten hermostun ja läpsäisen takaisin. Jos yritän mennä ulos tai saunaan rauhoittumaan, niin tarttuu jalkaan kiinni ja estää tämän. Itse hermostun, kun liian lähelle tullaan fyysisesti.
Koulupsykologille vaikka. Meidän psykologille pysyi jättään kännyyn soittopyynnön ja soitti samanpäivän aikana takaisin. Jos hän ei voi auttaa niin osaa sanoa, mistä saat apua.
Aika hurjan kuulosta ja ilman apua et selviä. Oletko uhkaillut lastenkodilla? Jotain tuohon teidän tilanteeseen pitää tehdä. Ei ole normaalia murrosikää että käsiksi käy jne.
Oletko aina antanut periksi, kun olisi pitänyt pitää säännöistä kiinni? Lapsesi ei kuulosta terveeltä, eli osaatko edes aavistaa, mikä häntä vaivaa? Onko tapahtunut jotain negaa lähiaikoina vai onko vaan jatkuvan lepsuilun tuotos?
hänen vedätyksiinsä. Minulla on samanlainen poika. 11-vuotias nyt. Elämä on ollut yhtä tappelua ja riitelyä joskus. Nyt on jo rauhoittunut siedettäväksi.
Kun hän aloitti koulun, läksyjä tehtiin joka ilta monta tuntia, joka kirjaimesta ja numerosta tapellen.
Mutta en antanut periksi. Hänellä ei ole oikeutta kohdella minua huonosti.Eikä määräillä.
Tosiaan, jos poikani käyttäytyi kaupassa huonosti, kaupasta lähdettiin pois ostamatta mitään. Tai jos änkesi väkisin mukaan kiellosta huolimatta, ei lähdetty ollenkaan.
Saisitko vanhemmistasi apua? Lapseni ei ole ollut paljoakaan vanhempieni luona, ehkä n. pari viikkoa yhteensä ikinä, mutta he eivät myöskään antaneet pojan hyppiä silmille.
Ystävättärelläni on samanikäinen tytär, jonka hän on päästänyt ihan samanlaiseksi kuin sinun lapsesi on. Tosin hän on aina koettanut parhaan kykynsä mukaan myös vältellä hankalan tyttärensä seuraa. Näin ollen tyttö on ollut paljon koulun jälkeen ja iltaisin yksin tai kaverien varassa.
Minä en ole jättänyt lastani iltaisin yksin ja 1- ja 2-luokkalaisena hän oli aina iltiksessä siihen asti kun tulin kotiin.
Välillä olen ollut todella uupunut hänen kasvattamisestaan, mutta nyt on jopa ns. omaa aikaakin jo. Poikani kaverit ovat aina saaneet tulla meille. Näin saan kätevästi sitä omaa aikaa ja samalla tiedän, mitä hän puuhaa.
mutta ikävä kyllä liian myöhään. Tämä lapsihan käy äitinsä kimppuun!!
Ja vanhoja ei kannata nyt niin penkoa, tottakai jossain on mennyt vikaan. Mutta se ei auta tänään mitään, että me haukutaan täällä ap:n kasvatustaidot.
Mutta me ei voida myöskään auttaa. Hae apua sieltä koulun tai terveydenhoitajan tai jotain kautta. Mutta hae sitä äkkiä. Lapsi on kuitenkin niin pieni, että kaikkea ei ole menetetty. Mutta jos et nyt hae apua niin miten ajattelit pärjätä kolmen vuoden päästä?
Väkivaltaa ei tule sietää eikä hyväksyä. Mutta myöskään sinä aikuisena et saa heittäytyä väkivaltaiseksi, etkä lyödä lasta. Teillä on nyt kotona jotain pahasti vialla ja syy siihen kannattaa selvittää pikaisesti.
Hae nyt ripeästi apua, jos et kerran itse pysty selvittämään tilannetta!
sillain se alkaa ottamaan itse vastuuta tekosistaan :)