Oletko koskaan hävennyt jotain tekemääsi, sanomaasi miehesi edessä?

ja oli kyllä niin nolo juttu. En kehtaa ees mainita, että se siitä.

Ihmettelin että "ai se bangok on thaimaassa". Jotain muutakin olen naisen logiikalla kysellyt joistain esim. autosta ja sähköjutuista. En kai mä muuten häpeäis niin tajuttomasti edes, mutta kun mies alkaa sellaisen vahingonkuuloisen kovaäänisen naurun, muuten se ei yleensä ääneen naura, kuin mun tyhmille kysymyksille.

haukuin miestä tosi rumasti ja ala-arvoisesti yhtenä päivänä.

sehän parisuhteessa just onkin parasta ja pahinta, että siinä näkee oman tyhmyytensä ja tumpelot piirteensä, koska ei niitä voi aidossa suhteessa kätkeä toiselta. Sehän just koko rakkauden pointtin on, että näkee toisen heikkoudet ja silti rakastaa.



Minä olen hyvin spontaani ihminen, ja sanon asiat sen enempää miettimättä (siis kotioloissa, muualla hillitsen itseni). Aika paljonkin sattuu tilanteita, joissa näytän ihan todella tumpelolta, varsinkin koska en tajua tietotekniikasta, tekniikasta tai autoista ym. yhtään mitään (olen ajanut siis autoakin vasta hurjat neljä kuukautta). Ei tuo haittaa mitään; jos päästän suustani oikein maailman idiooteimman asian, mies yleensä vaan katsoo pitkään, suukottaa otsalle ja kertoo sitten hitaasti ja rauhallisesti, miten asiat ovat. Siitä sitten jatketaan taas vähän viisaampina. :)

minä joka en koskaan kiroile sanoin miestäni "v***upääksi" :( Hupaisinta oli että säikähtänyt mies siinä minun paasatessa, purskahti nauruun tolle mun nimitykselle.. Ja minä vain jatkoin raivoamista..

Oikeesti, en kiroile koskaan. Minusta perhana on jo kirosana, jota mies käyttää ja hyssyttelen häntä olemaan hiljaa..