Mistä erottaa luonnostaan laihan anorektikosta?

-Luonnollisesti laiha ihan oikeasti syö KAIKKEA ja paljon, eli ei vaan siirtele ruokaa lautasella vaan vetää esim. sen pitsan kokonaan (ehkä johtuu siitäkin etät kropalla koko ajan "nälkä" jos ns. "läpipasko" vert. sellainen joka laihduttaa ja siksi laihana pysyy?)



-Yleensä luonostaa hoikat myös lihovat kun ikää tulee, ja ei välttämättä "lihaviksi" mutta vähän tulee painoa lisää siihen nuoruuden kroppaan, mitä taas ei anorektikoilla tapahdu, päinvastoin moni kuihtuu entisestään.

Anorektikolla ajatus ruuasta hallitsee koko elämää. Luonnostaan laihalle ruoka on vain yksi asia muiden joukossa, ei sen merkityksellisempi kuin telkkari tai vaatteet tai mummon kanssa juttelu tai työ.

http://2.bp.blogspot.com/_bSJvB6fItAM/TT8-jsLeekI/AAAAAAAAAoY/jazC7rbeO…



http://static.iltalehti.fi/missit/missiulla2402PP_mm.jpg

Mulla on itsellä ollut aikoinaan anoreksia, josta oon toipunut täysin. Mutta tunnistan anorektikon jo ulkonäöstä, niin syvälle syöpynyt mieli kuitenkin joskus anoreksiaan oli. Eritoten kasvoista ja rintakehästä näkee, onko ihminen terve vai sairas.

se että anoreksia on mielisairaus. ylipainoisella tai normaalipainoisellakin voi olla anoreksia, ei vain ole ehtinyt vielä laihtua niin että sen huomaisi.

Jos on laiha luonnostaan niin sitten on, ei sitä tarvitse miettiä. Luonnostaan laiha on varmaan myös aika tyytyväinen vartaloonsa, anorektikko ei ole koskaan.

Oma siskoni on hoikka (bmi n. 18) ja täysin terve: syö aina sitä mitä haluaa ja aina mielitekojensa mukaan. Jos ruokana on esim. valkosipuliperunoita ja järkälemäisiä jauhelihapihvejä ja salaattia, hän ottaa niitä - tosin skippaa usein salaatin. Myöhään illalla saattaa keittää lautasellisen spagettia tai paistaa puoli boksillista nugetteja voissa. Karkkipussi tms. on usein hänen pöydällä. Juju taitanee olla siinä, ettei hän koskaan syö hirveästi. Syö mitä vain haluaa, mutta alitajunnasta tulee kylläisyys ja kohtuus mikä pitää hoikkana. Hän harrastaa myös urheilua, koska pitää jalkapallosta.



Itse sitten olinkin vielä vuosi sitten erilainen hoikka tapaus, laiha... Ruoka oli mielessä 24/7, kontrolloin syömistä 24/7 (paitsi viikonloppuisin vähemmän, sillä sain ahmimiskohtauksia) Urheilin melkein 24/7 jne.. Laihduin alle puolessa vuodessa n. 10 kg ollessani ennestään jo normaalipainossa.

Nyt olen taas terveempi (häiriöajatuksista on vaikea päästä eroon) bmi on n. 22, noussut siis noin 3-4:llä asteella. Syön osittain kontrolloidusti lähes mitä haluan ja toivon, etten enää lihoa. Muutama kilo saisi laskea ajan kanssa, mutta syvään suohon en halua enää vajota....

Täällä yksi luonnostaan laiha lisää, tosin nyt 40 lähestyttäessä huomaan, että olen saanut hieman enemmän lihaa luiden päälle, mutta sillä lailla sopivasti. Ruoan suhteen huomaan eron muuhun perheeseeni siinä, että en pysty mässäämään niin paljon kuin muuta (mieheni, isäni + muuta sukulaiset ja useat tutut). Kun syömme esim. nyt sitten jouluruokaa, niin syön niin paljon että tulen täyteen, mutta sitten stop, en ahda vielä väkisin sitä kolmatta kertaa pöydästä "kun on niin hyvää". Kun olen kylläinen niin lopetan syömisen, piste, oli sitten kuinka hyvää vaan. Tämä pätee oikeastaan kaikkeen syömiseeni. En ole oikeastaan koskaan sellaista ylensyönyttä ähkeoloa. Ja paino just normaali.

ja juuri näin eli ahmin kaikkea mistä pidän enkä todellakaan laske kaloreita. Meillä ei ole vaakaa kotona, joskus kylässä punnitsen itseni.



Mäkin ajattelisin että ennemmin anorektikko tai joku sinne matkalla oleva pakkomielteinen laihduttaja olisi sellainen lihaksikas joka käy salilla ja jumpassa ja juoksemassa jne, rääkkää ruumistaan, haluaa olla lihansa herra.

Itselleni ei tulisi mieleenkään harrataa mitään urheilua ellei se ole todella hauskaa.

ole mikään anoreksian tunnusmerkki - ainakin minä olen varsin kiinnostunut ruoasta, haluan maistella kaikkea uutta ja tykkään kokata. Puhun ruoasta aika paljon. suurin osa ystävistäni on samalaisia, kuka minkäkin kokoinen.



Mahtaa anoreksia iskeä muita helpommin sellaisiin suorittajaluontoisiin jotka ei salli itselleen mitään epäonnistumisia/heikkouksia muutenkaan. se on varmaan parempi hälytysvalo kuin alhainen paino.



t.se luomulaiheliini

jatkuva laihduttaminen muutenkin aivotoimintaa, vai vasta sitten kun ollaan reippaasti alipainoisia?



Tuli mieleen että oisko liialliset dieetit tehneet tuhojaan palstailijoidenkin keskuudessa, sillähän selittyis moni asia :-D

ja ylipäätään painoon.



Itse olen luonnostaan hoikka. En vuosikausiin omistanut edes vaakaa ja nyt kun sellainen on, käyn puntarilla ehkä kerran puoleen vuoteen, jos nyt jaksan ylipäätään kiinnostua koko vehkeestä.



Syön minkä syön. Joskus se on puoli kiloa karkkia, useimmiten oikeaa ruokaa. Mutta en tunne mitään erityistä, enkä varsinkaan katumusta, vaikka vetäisin koko sipsipussin yksin. Harvemmin tosin vedän koko pussia. Yleensä ostan vain kaksi purkkia kermaviiliä, eikä se millään riitä koko pussilliseen... :D Eikä aiheuta mulle käsittämätöntä himoa lenkkeillä 10km lenkkejä seuraavan viikon. Itseasiassa mä en kyllä lenkkeile juuri ollenkaan... Tai voin mä vetää sen pizzankin, jos on hyvää pizzaa...



Mä tosin inhoan ruuanlaittoa. Jotenkin niin vaivalloista. Ikävä kyllä kolmen lapsen äidin on pakko tehdä ruokaa ja vielä usein. Mutta minkäs teet... Mutta syön kyllä varsin hyvällä ruokahalulla muiden tekemiä pöperöitä. Kranttu en ole. Annoskoot on toki pienempiä kuin liki puolta painavamman mieheni. En mä nyt sentään ihan pohjaton kaivo ole. Mihin tässä varressa niin iso maha mahtuiskaan :D



Syömättäkään en voi olla. Mulla tulee ihan järkky närästys ja vatsakipu, jos en anna kuvulleni täytettä säännöllisin väliajoin. Pärjään tarvittaessa pienemmilläkin annoksilla, mutta jotain on pakko saada säännöllisesti.



Anorektikolla koko ajatusmaailma on vääristynyt.

Luonnostaan laihalla on lihaksia ja hän voi olla suorastaan jäntevä. Toki pakkomielteisellä liikunnanharrastajallakin niitä voi olla vaikka oli anoreksia. Useimmiten anorektikko on kuitenkin silmin nähden sairaan näköinen ja mieleen tulee joku vakava sairaus. Eikä aiheetta, mutta yleensä esim. syöpä

hoikkia,ylihoikkia jonkun mielestä pienet rinnat,lyhyitä mutta kädet ja vatsa lihaksikkaat.Asutaan eri puolilla Suomea.Tänäänkin mässäilin ohi mennen puolet leipomastani piirakasta ym.sokeripitoista että silleen.Hoikka olen ja aineenvaihdunta käsittämättömän hyvä.

Ei tod tarvitse olla! Päin vastoin, usein anorektikot harrastavat sairaalloisesti myös liikuntaa kuluttaakseen joka ikisen kalorin. Millä perusteella luonnostaan hyvin hoikka ihminen on lihaksikas? En ymmärrä. Eivät kaikki halua harrastaa liikuntaa, ja luonnonhoikan ei tarvitse sitä tehdä pysyäkseen hoikkana.



Ja tuo yksi väite, että luonnostaan laiha syö hirveästi, eli kuten kirjoittaja ilmaisi "normaalisti, vaikka kokonaisen pizzan". Tällä periaatteella hän varmaan voi leimata jokaisen hoikan anorektikoksi. Itse en syö lähimainkaan kokonaista pizzaa, koska vatsani on niin pieni ettei sinne mahdu mitään hevosen annoksia ruokaa!



Minä olen lähes aina ollut hyvin hoikka. Syön vähän kerralla, sen minkä jaksan. Syön mitä huvittaa enkä mieti mitä muut ajattelevat syömisistäni. Tykkään terveellisestä ruuasta, mutta syön myös usein esim. makeaa, enkä koskaan mieti kaloreita. Välttelen kevyttuotteita. Voin kuvitella, että minut on joskus hoikimpina aikoina voinut erottaa anorektikosta vain siten, että minä en puhu kaloreista enkä ole pätkääkään perehtynyt ruokien ravintosisältöihin, eli energiamääriin, hiilarimääriin ym. Uskoakseni taas anorektikon elämä juurikin pyörii ruuan ympärillä niinkuin joku mainitsi.

tuntemani luonnostaan laihat ovat olleet sellaisia, että heillä on lähes koko ajan pieni nälkä, ja he joutuvat suunnittelemaan aika tarkkaan, että pysyvät kylläisinä koko päivän läpi.



veriarvot ym. varmasti erottavat myös. Sekä sitten lihasten määrä.

mitä ei olisi yllä jo mainittu...



Käyttäytyminen ruokailutilanteessa. Moni syömishäiriöinen ahdistuu voimakkaasti, jos pitää syödä muiden läsnäollessa tai ruokailutilanne ei ole muuten omassa kontrollissa. Mikä tahansa tekosyy, "söin jo matkalla tänne", mahakivut tai allergiat tai ruokavaliot tms., jolla syöminen voidaan välttää, otetaan käyttöön. Luonnostaan laiha on vastaavasti rento eikä niin kiinnitä huomiota lautaseensa.



Aliravitsemuksesta ja erilaisita puutoksista voi kertoa kuopalle painuneet posket, silmänympärykset, yleinen heikkous esim. veltto käsi kätellessä voi kertoa lihasheikkoudesta. Anorektikoltahan rupeaa hajoamaan myös lihaskudos, ja moni aiemmin urheilullinenkin päätyy voimattomaksi ja veltoksi. Hiukset voi käydä karheammiksi ja hauraammiksi, iho harmaankalpeaksi, limakalvot vaaleiksi. Kynnet voi repeillä.



Yksi laitoshitoon päätyneiden syömishäiriöisten parissa vuosia työskennellyt professorini sanoi myös, että syvästi anorektisten tyttöjen aivotoiminnan hidastumisen huomasi kyllä myös heidän kanssa keskustellessaan. Usein vielä kyseessä oli lähtökohtaisesti fiksut ja kunnianhimoiset tytöt, niin että eroa entiseen oli siinä loppuvaiheessa paljon. Ajatukset junnasi ja harhaili, keskittymiskyky katosi, olemus oli vain apaattinen, puhe ei oikein mennyt perille.



Yksi erikoinen juttu jota syömishäiriöisten parissa tapaa on paradoksaalinen kiinnostus rokaan. Jotkut anorektikot kokkaavat tosi paljon läheisilleen.



Nyt alkaa jo nukuttaa...

anorektikolla on kuiva ja kalpea iho

Itse ihan pienestä pitäen luonnostaan laiha, alipainoinen mun omaan pituuteen nähden. Anoreksia pilasi mun kehon kun olin 13-vuotias, mutta nykyään taas ihan hyvässä, hoikassa kunnossaan. Välillä vedän paljon ruokaa, mutta en vain liho millään. Olen painanut samanverran nyt varmaan 3kk, eli 44kg ja olen siis 164cm pitkä. Lihasta on käsivarsissa aika vähän (hehee, paskat käsivoimat) ja jaloissa taas aika paljon. Harrastan kaikenlaista liikuntaa lähes jokapäivä: ratsastusta,juoksemista,lenkkeilyä, ym. Eli ihan luonnostaan hoikka ei kammoa ruokaa kuin sairaanloisen laiha ja liikkuu omalla innollaan eikä pakonomaisesti. Tällähetkellä opiskelen viimeistä vuotta psykologiaa Jyväskylässä, ja oon tosi hyvässä kunnossa vaikka luonnostaan hoikka olenkin!:)

luonnostaan laiha syö. anorektikko ei pysty  edes hämäysmielessä syömään pientäkään määrää ruokaa, kuppi teetäkin voi olla liikaa!

- suhtautuminen ruokaan, liikuntaan ja syömiseen on anorektikolla ahdistunut ja pakonomainen.

- anorektikko on usein masentunut, väsynyt, iloton, kalpea, kylmissään ja eristäytyy omiin oloihinsa, lisäksi voi pyörtyillä tai olla huonovointinen tai kärsiä vatsakivuista

- anorektikon kasvoista ja kropasta usein vaan näkee ettei ole luonnostaan niin laiha. Usein luonnostaan hyvin laihat ovat muutenkin sirorakenteisia ja pieniluisia, jolloin laihuus ei ole samalla tavalla sairaalloista. Anorektikolla luut törröttävät, kasvot ovat kalpeat ja kaventuneet, silmät näyttävät suhteetoman suurilta kasvoihin, leuka luonnottoman terävältä ja yleisolemus muutenkin riutunut ja kuihtunut (usein myös siksi että eivät juo tarpeeksi, jolloin ovat myös kuivuneita).

-anoreksiaa sairastavan katse on usein tietynlainen, sellainen lasittunut ja ahdistunut

-kropan jatkuva peilailu/vertailu, joskus peittävät vaatteet tai vartalon piilottelu, joskus taas laihuuden korostaminen pukeutumisella