Te, jotka asutte esim Espoossa sellaisella "uudistuotantohelvetti"-alueella
minkälaista eläminen oikeasti on? Tarkotan siis sellasta aluetta, johon on pystytetty vieri viereen uusia taloja, jotka on kaikki samasta muotista ja samanvärisiä ja pihat on sellasia neliön muotoisia plänttejä.
Voiko näissä elinoloissa olla onnellinen??
Pliis, hyviä ja huonoja puolia, nyt on tosi kyseessä.
Kommentit (28)
itse en sinne muuttaisi kovin hevillä. Mitä tekee postikorttitontilla. Mielummin asun kerrostalaossa kaupungin keskustassa, jossa kaikki palvelut lähellä myös lasten, ja jossa ihmiset eivät ole liian uteliaita vaikka toisien kanssa ollaankin tekemisissä.
on kyllä se, että lapsilla on kavereita, ei haittaa vaikka niitä ramppaa etuovesta sisään ja takaovesta ulos, kun niillä on kivaa. Aiemmin asuimme pienellä paikkakunnalla jossa ei ollut kuin eläkeläisiä ja tosi vähän ikätovereita. Vanhemmat lapsemme ovatkin siitä kärsineet ja aika tavalla syrjäytyneet, eivät ole oppineet olemaan kavereiden kanssa (toki tietty perusluonnekin vaikuttaa) ja eivät sitten täältäkään ole oikein kavereita löytäneet. Olenkin jälkiviisaana mietiskellyt, että olis pitänyt muuttaa aikaisemmin, silloin kun edelliset lapset olivat leikki-ikäisiä.
Ja miettikääpä te, jotka pelkäätte, että joku näkee teidät pihalla/teidän olohuoneeseen näkee/joutuu naapurin kanssa juttusille. Mikä siinä nyt niin kamalaa on? Ei naapureita luultavasti kiinnosta seurata, mitä teidän pihalla tapahtuu,jos ei itseäsikään kiinnosta? Tai jos kiinnostaa, niin tuskin siitä nyt normiperheiden kyseessä ollessa niin paljon irti saa kicksejä, että jaksaa kauaa kiinnostaa.
Mutta nykytalot on kyllä tylsän näköisiä, meillä päin kaikki on harmaita ja pulpettikattoisia, sellaisia parakin näköisiä. Kaipaan perinnetaloja, vaikka en sitä muutama vuosi sitten olisi uskonutkaan..
Luulin asuvani ap:n kuvaamassa helvetissä, mutta enpä asukaan...
Asun 120 neliöisessä 2006 rakennetussa rivarissa Turun lähellä pienessä kaupungissa. Oma rivariyhtiömme on rinteessä, mutta rinteen alla on lukuisia rivitaloja, jotka on kolme eri rakennusfirmaa rakentanut niin, että kunkin firman talot ovat toinen toistensa näköisiä.
Silti alue ei ole noin tiiviisti rakennettu eikä noin ahdistava kuin tuo Omenakuja!
Meiltä on 400 m uimahalliin, saman verran matkaa uimarannalle. 300 metriä bussipysäkille. 800 m keskustan palveluihin (pari ruokakauppaa, pari ravintolaa, kolme pankkia, kirjasto, kirja- ja kukkakauppa, pari vaatekauppaa ja kahvilaa, jne.) Peruskouluun, päiväkotiin ja lukioon on matkaa 1-2 km.
Parkkipaikkoja meillä on taloyhtiössä hyvin. Kaksi katospaikkaa/asunto ja pihalla yksi vieraspaikka kutakin asuntoa kohden. Lisäksi on iso, luonnonläheinen leikkipaikka, jonka yhteydessä on kalliota ja puita kiipeilyyn. Lähellä on myös kunnan leikkipuisto, josta kunta on tekemässä jonkinlaista vetonaulaa - ei siis ihan perushärveleitä.
Alle kilometrin päässä on bussipysäkki, josta voi hypätä Helsinkiin menevään bussiin ja olla Kampissa noin 1,5 tunnissa. Paikallisbussi kulkee 300 metrin päästä.
Pihakaan ei ole mikään pelkkä terassi vaan on tilaa hiukan laittaa istutuksia, pari marjapensasta ja omenapuuta, jne.
Ollaan todella tyytyväisiä tähän asuinpaikkaan. Itseä jo huolettaa, kun mies haluaisi omakotitalon. Varmaan ei näin keskeiseltä ja kätevältä paikalta saada hyvää tonttia!
Lapsilla on ehkä kivaa, mutta aikuistenkin pitäisi elää.
on kyllä se, että lapsilla on kavereita, ei haittaa vaikka niitä ramppaa etuovesta sisään ja takaovesta ulos, kun niillä on kivaa.
Painiitty sellainen, mitä haetaan?
Entä Suurpelto?
Minusta pahin ongelma noissa on sellainen äärimmäinen "nukkumalähiöisyys", pelkät asunnot, kaupassa käytävä autolla, julkinen liikenne surkea jne. jne. tämä on siis mielikuvani, voin olla väärässä.
kun alueen lapset tulevat teini-ikään niin johan se maine menee niin kuin niissä muissakin.
Miksi esim. Pukinmäestä saa halvemmalla perheasunnon kuin Tapiolasta? Samanlaisia slummejahan ne on.
Parasta olisi jos alueella olisi hyvin heterogeeninen väestö.
kulttuurihistoriallisesti merkittävä alue, en vertaisi sitä Pukinmäkeen.
Me asumme Itä-Suomessa vastaavalla alueella, joten ei ehkä ole verrattavissa, mutta...
Paljon hyviä puolia:
- naapurustossa asuu paljon leikkikavereita
- vanhemmat tuntevat toisensa ja tietävät, missä lapset liikkuvat
- koulut, päiväkodit, harrastusmahdollisuudet samalla alueella
- naapuriapu toimii
- talo ei vaadi jatkuvaa remonttia
- pihan hoitoon ei mene hirveästi aikaa
- kuitenkin omakotitalon edut ilman hirveää vaivannäköä: oma piha, ei kerroksia, tilavat kodinhoitotilat jne.
Miinuksia lähinnä:
- lähiöstä pidempi matka joihinkin paikkoihin kuin keskikaupungilta (esim. elokuvat)
- ei samanlaista tunnelmaa talon ja pihan ulkonäössä kuin esim. rintamamiestaloissa
Ihmisten kanssa ei ole mitään ongelmia ollut.