Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, jotka asutte esim Espoossa sellaisella "uudistuotantohelvetti"-alueella
15.09.2011 |
minkälaista eläminen oikeasti on? Tarkotan siis sellasta aluetta, johon on pystytetty vieri viereen uusia taloja, jotka on kaikki samasta muotista ja samanvärisiä ja pihat on sellasia neliön muotoisia plänttejä.
Voiko näissä elinoloissa olla onnellinen??
Pliis, hyviä ja huonoja puolia, nyt on tosi kyseessä.
Kommentit (28)
Tämä ei ole uudistuotantoa, mutta asumme rivitaloyhtiössä, jonka vierellä on toinen (samaan aikaan valmistunut) rivitalokompleksi.
Lapsiperheitä on valtavasti - lapsilla haastavat olosuhteet jatkuvasti omalla pihamaalla. Koko ajan jotakuta kiusataan, jatkuvasti ovikello soi ja trafiikki käy kuumana.
En voi suositella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä uustuotantoa, ei pelkästään Espoossa.Sitä paitsi Espoossakin on uustuotantoa myös "vanhoilla" alueilla, ei ole pakko tuollaiseen muuttaa.
olen itse asunut vastaavalla alueella toisessa kaupungissa, nyt Espoossa "vanhalla" alueella.
Plussat
- ihana, uusi oma talo
- naapurusto yleensä suunnilleen samanikäistä ja samassa elämäntilanteessa - > tulee helposti jutusteltua tai jopa tutustuttua kunnolla
- lapsille samanikäistä leikkiseuraa
Miinukset
- pihoilla ei vielä kasva mitään, avaria, ei näkösuojaa, ympäristö saattaa vielä pitkäänkin rakentua, jossain on koko ajan jotain rakennushommaa ja jätettä vielä näkyvissä, vaikka itsellä olisi kaikki valmista. Tää pihan pienikasvuisuus oli mulle iso ongelma, nyt nautin kovasti täysikasvuisesta pihasta!
- kauppaan, bussipysäkille, yms. muihin palveluihin saattaa olla matkaa
- päiväkodit, ehkäpä koulutkin täynnä, tai sitten matkaa niihin
eli keskelle jotain vanhaa peltoaukeaa oli rakennettu pikkuisille tonteille sellaisia pastellinvärisiä perinnetaloja, joukossa muutama kivitalo, mm. meidän. Emme viihtyneet, sillä pihalla ei ollut mitään näkösuojaa. Aina, siis AINA, kun meni ulos pihalle, niin joutui pakostakin juttusille naapurin kanssa. Ja lapset juoksivat pihojen läpi, kävivät jopa kurkkimassa olohuoneemme isosta ikkunasta sisään. Siispä muutimme pois.
näistä miinuksista ja plussista, tämäntyyppisiä asioita pelkään just kuten pitkät matkat, keskeneräisyys, yksityisyyden puute. Kiusaamista en ollut tajunnut tyhmänä edes ajatella. Iso plussa on kyllä toi uuden ja puhtaan talon mahdollisuus, tietenkin sitä voi rempata myös vanhempaa.
ap
me asutaan ehkä juuri tuollaisella kun kuvailit, muttei kiusaamista tai muutakaan ole havaittu.
Naapurit mukavia, ei esim. vuokratalojen vaihtuvuutta jne.
Lähikoulu on pieni ja ihana metsäkoulu, päiväkoti alle kilometrin päässä.
En muuttaisi pois mistään hinnasta.
Jos voittaisin lotossa ostaisin läheltä 2 tonttia (myynnissä) ja rakentaisin siihen isomman talon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uudella asuinalueella, jossa on paritaloja ja rivitaloja. Talot ovat värikkäitä ja sijaitsevat ihan vieri vieressä, keskellä on parkkipaikka ja lasten leikkipiha. Asunnot ovat aika pieniä, kaverin nelihenkinen perhe asuu 80 neliön rivitaloasunnossa. Onhan se uutena nätti, mutta ihan kamalan ahdas. Heidän pihansa on n. 4 neliön terassi leikkipihan edessä. Eli ei ole juuri omaa rauhaa/hiljaisuuta...
Jokainen tietty tykkää erilaisesta... jotkut haluavat uuden asunnon, vaikka samalla rahalla saisi tilavamman vanhemman.
jollain uudella asuinalueella. Olis lapsille leikkiseuraa ja tosiaan suunnilleen samanikäisiä naapureita.
Nyt asutaan kerrostalossa keskellä eläkeläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että nykyään taloja rakennetaan suolle ja huonolle tonttimaalle. Muistaakseni ainakin Espoossa ja Kotkassa on uusia tontteja kaavoitettu suolle eikä maata ole kuivattu riittävästi. Saa nähdä miten tulevaisuudessa näille taloille käy.
Eli mihin vieraat parkkeetaa, kun pihaan ei mahdu ja talot on tosi lähellä toisiaan? Jos vaikka yo-juhlat useassa talossa samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EIhän lapsi löydä kotiin, kun kaikki ovat samanlaisia.
En kuuna päivä menisi asumaan tuollaiselle alueelle.
alueilla taas on hometalohelvetin mahdollisuus. :( Yhdelle hyvälle ystävälleni kävi niin ja talous meni kuralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omenakuja, Kirkkonummi
Oikeasti noin samanlaisia taloja kaikki..
ton Omenakujan tyyppistä aluetta tarkotin, lisää kokemuksia kiitos!
ap
mutta tuollaiisa Omenakujia on paljon esim. Englannissa ja Kanadassa.
Ja siihen on vaan totuttava, olisihan se ihanaa jos saisi asua väljästi ison kaupungin palvelujen viressä...
Piha on kaunis ja yksityisyys taattu, mutta täällä on sitten taas tää "kuka on alkuperäinen, kuka ei" -ajattelu huipussaan. Tai asuuko kukkulan päällä, vaiko sen juurella...
No me asutaan sellaisessa, tosin meillä on mielestäni uudistaloksi aika iso oma piha ja vieläpä aidattu. Nykyäänhän sitä aitaa ei tahdo olla uudiskohteissa (miksiköhän ei?!), mikä tarkoittaa, että pieniä lapsia ei voi jättää omalle pihalle hetkeksikään vahtimatta, kun pääsevät siitä haahuilemaan heti muualle.
Elikkäs oma aita oli meille ehdoton kriteeri.
Ja just toi yksityisyys. Niin, mikä yksityisyys? Sitähän ei ole. Kun autopaikat ja polkupyörät ovat oman talon edessä, koko naapurusto näkee vilkaisulla, kuka on kotona ja kuka ei. Samoin herkästi kuulee moottorin äänestä, kun joku tulee tai menee ja vilkaisulla selviää sekin, että kuka. Naapurien rytmit tulevat kiusallisen tutuiksi. Käänteisesti, myös kaikki tietävät meidän rytmimme, koska mieheni lähtee töihin, koska se tulee, koska meille tulee mummi jne.
Myös kaikki vieraiden autot bongataan heti, kenellä käy vieraita, kenellä ei.
Omalla pihallaan on kuin näyteikkunassa. Kaikki näkee ja väkisinkin joutuu juttuun ohikulkevan naapurin kanssa. Omalle pihalle ei voi mennä hakemaan yksityisyyyttä ja rauhaa, vaikka lukemaan kirjaa, koska aina on se vaara, että täytyy alkaa small talkata naapurille.
Jos naapurien kanssa ei tule juttuun, sekin korostuu tällä alueella. Kun sit pitäis vältellä sitä naapuria ja se on vaikeaa tällaisessa asumismuodossa. Kaikki ja koko elämä on vähän niinkuin tarjottimella.
Oli aika shokki kerrostalosta muuttaa tällaiseen.
Myös kiusaamista esiintyy. Lastamme on kiusattu taloyhtiön pihalla, olen sen itse nähnyt ja kuullut. Kiva sitten vältellä sitä kiusaajaa, kun tässä pyörii vain ja ainoastaan nämä samat lapsukaiset.
Suurin miinus on suora sähkölämmitys ja hurjat sähkölaskut. Lisäksi lämminvesivaraajasta ei tunnu riittävän tarpeeksi vettä, sekin lämmitetään omalla sähköllä ja vesimittari luetaan aina. Kerrostalossa tuollaisesta ei tarvitse huolehtia, vaan vettä riittää tarpeen mukaan ja aina on lämmintä.
Kaikista isoin miinus on kaksikerroksisuus, tällaiset uudet asunnot on 99% kahdessa tasossa, mikä on tosi hankala yhdistelmä lapsiperheessä.
Me olemmekin muuttamassa täältä pois takaisin kerrostaloon, uudiskohteeseen ja ylimpään kerrokseen. Alue on tosi iso ja leikkipuistojakin riittää. Meille tämä tyyli ei sopinut ja haluamme elää yhdessä tasossa.
On oma tontti 850 neliötä, vieressä samankokoisia. Talot ja pihojen muodot eivät ole samanlaisia, vaikka kaava on määrännyt aika pitkälle, mihin kohtaan tontille on saanut talonsa rakentaa.
Ei edes tämänkokoisilla tonteilla ole siinä mielessä omaa rauhaa, että kyllä meillä kaikki naapurit näkevät, kun olemme pihalla, terassilla, mitä teemme, ketkä käyvät kylässä, koska lähdetään töihin, tullaan kotiin jne. Aitoja saa rakentaa max 120 cm korkeita (vai onkohan 110 cm), mutta tottakai niistä näkyy yli ja yläkerroksista tietenkin näkee toisten pihat. Ja muiden ikkunoista sisään.
Olen silti todella tyytyväinen asumismuotoomme. Em. asiat eivät häiritse mitenkään. Jos verhot eivät ole edessä, elämämme näkyy muille, mutta näkyköön. Vieressä menevä tie on umpikujaan päättyvä, joten läpikulkuliikennettä ei ole. Jos täydellistä rauhaa haluaa, pitää muuttaa umpimetsään aika kauas palveluista.
Alue: Aihe vapaa
en oikein keksi kuvaukseen sopivaa.