olinko ihan hirveä eilen ?
näin sattumalta yhden vanhan kaverin, ei oltu nähty moneen moneen vuoteen. Ei koskaan tunnettu toisiamme muuta kuin kouluasioiden merkeissä. "Kaveri" alkoi selittää MT -ongelmistaan ja roikkui sitten mukanani koko ostosreissun ajan. Hän auttoi minua työntämään ostoskärrejä, en pyytänyt. Siitä kyllä kiitin häntä.
Ostoskeskuksen ulkopuolella ajattelin, enkö vieläkään pääse hänestä eroon. Hän meinasi seurata minua vielä kioskillekin, jäi kuitenkin oven ulkopuolelle, kun hänen puhelimensa soi. Moikkasin vain hänet nopeasti, viivyin kiskassa pidempään kuin oli tarpeen, ja tullessani ulos, hän oli häipynyt. Itseäni jäi jotenkin harmittamaan, että olin tyly hänelle. Toisaalta tunnistan ihmistyypin, joka roikkuu ja tilittää ongelmiaan vieraalle. Se vähän puistatti, mulla oli kuitenkin lapsi mukanani. Niin ja hän oli mies.
Kommentit (3)
Ja ymmärrän sinua. En minäkään minkään mielenterveysongelmaisen puolitutun miehen tukihenkilöksi halua.
etkai kertonut missä asut ?