Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarinoita sairaudesta: Kuvaile millainen on masennus
14.09.2011 |
Jos olet itse sairastanut, kuvaile omaa kokemustasi sairaudesta.
Jos olet sairastaneen tai sairastavan läheinen, kuvaa kokemustasi masennuksesta.
Jos et tunne ketään, etkä ole sairastanut, kuvaile millaisena kuvittelet sairauden.
Kommentit (34)
Itse terveempänä huomasin sellaisen kieroutuman ajattelussa. Olin kolmantena osapuolena seuraamassa keskustelua. En edes tarkemmin muista mistä kaksi muuta keskustelivat viestein. Huomasin vain miten reaktiot ja tunnelmat muuttuivat hetkessä.
Täysin harmiton ja veikeäksi tarkoitettu (miehen puujalka tyyppinen) viesti muuttui masentuneen tuttavani käsittelyssä tahalliseksi huomautukseksi tai ilkeydeksi. Haluksi satuttaa ja jättää hänet. Tuttava pillahti itkuun ja oli jo lähettämässä surua, tuskaa ja kipua pursuavan viestin kun puutuin tähän keskusteluun. Selitin auki sen viestin ja käskin harkita tarkasti ennen viestin lähettämistä kuka nyt puhuu ja viestiä lukee: masennus ja pelot vai järki ja todellinen analyysi viestistä.
Toinen osapuoli oli ulkona kuin lumiukko, eikä ennättänyt edes tajuta tarkalleen mitä oli tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkoa, epätoivoa, unettomuutta, ruokahaluttomuutta, ilottomuutta, itkuisuutta, sydämentykytystä, saamattomuutta.
Ja sitten kun joku tokaisee, että "nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja soitat sinne ja tänne ja otat yhteyttä siihen ja siihen.." Niin voin kyllä sanoa, että eipä onnistu omin voimin.
Pelkoa, epätoivoa, unettomuutta, ruokahaluttomuutta, ilottomuutta, itkuisuutta, sydämentykytystä, saamattomuutta.
Ja sitten kun joku tokaisee, että "nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja soitat sinne ja tänne ja otat yhteyttä siihen ja siihen.." Niin voin kyllä sanoa, että eipä onnistu omin voimin.
Miltä sinusta tuntuu nuo "ota itseäsi niskasta kiinni" kommentit? Entäs miten nämä ihmiset reagoivat vastaukseesi, kun kerrot ettet pysty tai jaksa siihen?
-itsetuhoisia ajatuksia ja itsemurhan suunnittelua
-täydellistä epätoivoa
-elämistä painajaisessa
-pelkoa elämästä ja kuolemasta
-ei janoa ei nälkää
-ainoa helpotus uni ja nukahtaminen
-ilmeiden katoaminen ja koko fysiikan hidastuminen
-mahdottumuus puhua, äänen katoaminen
-katatonia
"ota itseäsi niskasta kiinni ja reipastu"-kommentit tuntuvat laiskaksi haukkumiselta. Sen enempää tämä ei osaa selittää... Pahalta ne tuntuu.
Mitään ei jaksa tehdä, jokin aika sitten en pessyt enää hampaitakaan kunnolla ja sain ientulehduksen, tiskivuoret kasvavat, vaatteet ja pukeutuminen ei enää kiinnosta kun ennen se oli intohimo, kaikki on yhtä kasvavaa möykkyä jota ei enää itse osaa purkaa. Kauhea häpeä ja huono omatunto että mies joutuu tekemään niin paljon kun minä en jaksa. Kun tästä joskus selviän, en enää koskaan pyydä tuolta mieheltä mitään.
On joku lukko, tämänkin kirjoittaminen on vaikeaa koska tämä sairaus salpaa normaalin ajattelun ja kyvyn kuvailla tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ota itseäsi niskasta kiinni ja reipastu"-kommentit tuntuvat laiskaksi haukkumiselta. Sen enempää tämä ei osaa selittää... Pahalta ne tuntuu.
Mitään ei jaksa tehdä, jokin aika sitten en pessyt enää hampaitakaan kunnolla ja sain ientulehduksen, tiskivuoret kasvavat, vaatteet ja pukeutuminen ei enää kiinnosta kun ennen se oli intohimo, kaikki on yhtä kasvavaa möykkyä jota ei enää itse osaa purkaa. Kauhea häpeä ja huono omatunto että mies joutuu tekemään niin paljon kun minä en jaksa. Kun tästä joskus selviän, en enää koskaan pyydä tuolta mieheltä mitään.
On joku lukko, tämänkin kirjoittaminen on vaikeaa koska tämä sairaus salpaa normaalin ajattelun ja kyvyn kuvailla tunteitaan.
Älä tunne syyllisyyttä voimattomuudesta, sinulla on kuluttava sairaus, jossa syyllisyys ja häpeä on kuin bensaa tuleen heittäisi. Teet mitä pystyt ja siten miten voimat riittävät. Kasvatat voimia hiljalleen ja pystyt tekemään vähän ehkä enemmän.
Ja kun tervehdyt, pyytää saa silloinkin. Onhan sitä parisuhteessa. Toinen tukee silloin kun omat voimat on lopussa ja kun molemmat voivat hyvin, niin silloin tehdään yhdessä enemmän.
Ihanaa ja positiivista viestissäsi oli se toivo. Se (alitajuinen) tietoisuus siitä, että kun tästä selvitään (ja siitä selvitään). Hyviä vointeja sinulle! Ja miehellesi.
Ajatusten puuroutuminen, tunkkaisen väsähtänyt olo. paljon flunssaa yms. eli olen aina kipeänä. Selkä kipeä makaamisesta, hampaat reikiintyy pesemättömyydestä, kuljen kylpytakissa päivät pitkät ja herään vasta klo 12 jälkeen. Ylensyömistä(BED)....
Mulla keskivaikea masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneena arkeen valottomaan aamuun, tietäen huomisen alkavan samalla tavalla. En mennyt, en vielä. Onko toivoa? En tiedä. Päivät samanlaisia. Mustaa täynnä. Tuomitsevia katseita tuntemattomilta ihmisiltä. Huominen muuttuu eiliseks. Viime viikko viime kuukaudeks. Väsyttää.
Keskustelufoorumi masentuneille ja muille mielenterveysongelmista kärsiville:
Tervetuloa keskustelemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En paljoa muista menneisyydestäni.
Ainakin sen muistan että yhtenä aamuna tajusin että ainakin vuoden ajan olen joka, siis aivan joka ikinen aamu ensimmäisenä herätessäni ajatellut, kunpa voisin vain hirttää itseni saman tien tästä sängystä poistumatta.
Tunteet olivat voimakasta arvottomuutta ja äärimmäistä syyllisyyden tunnetta kaikesta.
Syyllisyys oli jälkikäteen ajatellen aivan absurdia. Ei voinut mennä terveyskeskukseen apua hakemaan, koska veisi muiden ihmisten aikaa. Kaupassa, bussissa ja joka paikassa olin mielestäni vain toisten tiellä ja ilmaa pilaamassa.
Mitään ei voinut suunnitella, koska aivoni keksivät aina jonkun pitäkää tunkkinne skenaarion, jonka vuoksi pelkäsin tehdä mitään.
Nukkuminen meni pikku hiljaa huonommaksi ja unettomuus paheni, tuhoten muistiani ja keskittymiskykyäni.
Vuosi kausiin en pystynyt itkemään vaikka olisin halunnut sitä maailman eniten. Ei saanut mitenkään helpotusta oloonsa.
Vain hetkeksi juopuessaan.
Olin kireä ja hermoraunio.
Epätoivo. Halusin niin kovasti kuolla ja päästä tuskistani ja sietämättömyydestä. En vaan voinut tehdä niin koska en halunnut pahoittaa joidenkin mieltä.
Olo oli kuin joka puolelta olisi revitty ja vedetty samaan aikaan eri suuntiin, mutta myös työnnetty ja puserrettu yhtä aikaa.
Luovuttaminen oli ensi askel paranemiseen.
Päätin että minun on tehtävä ratkaisu päivieni päättämisestä.
Kuin jonkun kulpan sisällä kävelin katua pitkin ja ajattelin että tänään alan toteuttaa itsemurhasuunnitelmaa.
Ei tuntunut yhtään haikealta.
Annoin itselleni kerrankin luvan olla itsekäs.
Itsellä alkoi vakava masennus, kun tuli avioero pitkästä suhteesta tyttäreni äidin kanssa. Ensimmäiset kolme kuukautta meni niinkuin usvassa olisi kävellyt automaattisesti perustoimintoja tehden. Ihan kuin olisi ollut automaattiohjaus päällä. Sitten alkoi loppua mielenkiinto pikkuhiljaa kaikkeen. Harrastukset alkoi maistua puulta. Työnteko alkoi maistua puulta. Kotona oleminen alkoi ahdistaa. Yritin käydä hirveän paljon ulkona ja join todella paljon ja usein. Pikkuhiljaa mielenkiinto muihin ihmisiin hävisi kokonaan, eikä enää kiinnostanut mennä ulos ollenkaan. Yritin viimeisillä voimillani kertoa ystävilleni ja läheisilleni masennuksestani mutta koska minun kanssa keskusteleminen oli pelkästään omasta pahasta olostani puhumista, niin ihmiset alkoivat vähitellen hävitä ympäriltä kun eivät enää jaksaneet kuunnella. Mielenkiinto kaikkeen romahti täysin. Syyllisyys, pelko ja häpeä otti vallan. Ajattelin kokoajan olevani niin huono, kamala, ruma ja muutenkin epämiellyttävä, että ihmiset eivät halua olla kanssani missään tekemisissä. Täydellinen alakulo ja synkkyys alkoi. Päivä toisensa jälkeen näin vain harmaata ja ihan kuin tummat paksut pilvet olisi roikkunut päälläni koko ajan. Voimat hupenivat hupenemistaan. Keho alkoi tuntua raskaalta. Aivan kuin ranteissa, nilkoissa ja niskassa olisi ollut 100kilon painot. Viimeinen asia josta nautin, oli jostain syystä kahvi. Nyt sekin alkoi maistua vain kuumalta vedeltä. Sängystä ylös nouseminen oli päivästä kiinni. Toisina päivinä siirryin sohvalle nukkumaan, toisina päivinä jäin vain sänkyyn. Välillä en jaksanut edes nousta vessaan, vaan laskin alleni. Eikä se edes tuntunut pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on kuin kaivo missä olet koitat uida ympyrää välttää hukkumasta. Kuitenkin lopulta tiedät miten voimasi hupenevat ja tulet kuolemaan. Mutta onneksi joku huutaa ! " Selkä suoraksi! Ota itseäsi niskasta kiinni! " Huomaat vain ettei sitä niskaa ole enään vaan sen on syönyt kaivo missä olet.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen oppinut elämään masennuksen kanssa, enkä tiedä voiko siitä parantua. Tällä hetkellä olen kuitenkin aika onnellinen. Hetken kerrallaan. Päivän, viikon, kuukauden kerrallaan.
Olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena, kuin olen. Ja antamaan itselleni anteeksi. En ole täydellinen, mutta olen mitä olen. Pysyn kunnossa mm. syömällä hyvin, nukkumalla sopivasti ja ulkoilemalla paljon. Mikään näistä asioista ei ole ollut aina itsestäänselvyys. Vieläkin joudun muistuttamaan itseäni esim. ruoan hyödyistä.
Ennen koin elämän pimeänä, kamalana, lohduttomana ja loputtomana suona. Nykyään näen suon kauneuden, nautin aamukasteesta ja poimin hillan sieltä täältä. Elämä koostuu pienistä asioista ja minä osaan nauttia niistä.