Menisitkö töihin, jos sinulla olisi pieni flunssa

Eihän toi ole edes kuumetta! En varmastikkaan edes mittaisi tollasta lämpöä. Tarkoitan, että en tuntisi itseäni vielä edes kipeäksi tossa lämmössä.

Minusta on vastuutonta tartuttaa muita. Lisäksi normaali kehon lämpöni on niin alhainen, että olen kanttuvei jo ennen kuin kuumemittariin se 37 astetta tulee.



Olen tavallinen duunari, firma kyllä pyörii ilman minuakin. Sen sijaan jos menisin kipeänä töihin ja tartuttaisin useita työkavereita, firma joutuisi vaikeuksiin. Parempi, että kaikki sairastamme yksitellen.

Hullua, että ihmiset aina vetoavat kuumeettomuuteen, ja tulevat tartuttamaan räkätautiinsa muut.



Minulla ei koskaan nouse lämpö. Mutta räkää ja limaa tulee senkin edestä, niveliä kolottaa ja pää on ihan pyörällä.



Kaikki eivät siis reagoi samaan pöpöön kuumeella.



Ei siitä diplomia saa että kipeänä töihin tulee. Vihaisia kollegoja kylläkin.

tällaisiin kysymyksiin, kuulostatte melko työtävieroksuvalta sakilta, anteeksi vain. Kyllä minä menisin, aikuisella kuumetta on 38 tasan, tuo ei ole kuumetta ("lämpö" ei ole sitä eikä tätä). Jos olisin poissa joka ikinen kerta kun olo ei ole ihan 110% hyvä niin aika paljon kertyisi sairaspäiviä vuodessa, etenkin kun ottaa mukaan lasten sairastelun takia kotona vietetyt päivät. Tietenkin jos olisin töissä ihmisten kanssa joilla on poikkeuksellisen huono immuunivaste, asia olisi eri, mutta muuta syytä en töistä poissaoloon noilla "oireilla" keksi.

Ei ole kauaa aikaa kun lehdessä kirjoitettiin kuinka paljon lisäsairaspäivä juuri tuollainen pienessä kröhässä töihin tulo aiheuttaa. Eli kun tauti on aluillaan se on ärhäkkäimmillään, joten pieni kuume ja kröhä ovat merkkejä pois jäämisestä. Ja lisäksi meillä on sellainen työilmapiiri, että kun olet hieman huonovointisen näköinen ja kröhäinen, muut katsovat hieman "vihoissaa"...

Töiden peruminen olisi liian työlästä.



Jos olisin pienen flunssan ja lievän lämmön takia töistä pois, niin sittenhän yhden flunssan vuoksi pitäisi olla viikko kotona.

Hullua, että ihmiset aina vetoavat kuumeettomuuteen, ja tulevat tartuttamaan räkätautiinsa muut.

Minulla ei koskaan nouse lämpö. Mutta räkää ja limaa tulee senkin edestä, niveliä kolottaa ja pää on ihan pyörällä.

Kaikki eivät siis reagoi samaan pöpöön kuumeella.

Ei siitä diplomia saa että kipeänä töihin tulee. Vihaisia kollegoja kylläkin.

desinfiointiainetta, joten pitäisin huolen siitä että en tartuta työkavereita.

Kyllä mulla on oikeus sairastaa ihan rauhassa. Mulle tulee tosi kipeä olo jo siinä vaiheessa kun kuume vasta alkaa nousta. Yli 37 kun menee niin oon jo todellakin kipeä. Miksi ihmeessä töihin menisin kun voin jäädä kotiin sairastamaan?

jos lämpö on kovinkin usein yli 37. Ei se ole normaalia. Aikuisella nimenomaan on alhaisempi ruumiinlämpö yleensä, ja yli 37 on jo kuumettta. Ei minulla ole hirveä määrä sairaspäiviä, vaikka sairastankin kotona kun olen sairas, ja hoidan lapsiakin välillä.

juuri tässä muutama viikko sitten sen tein.



Oli lämpöä n. 37,4 astetta (normaali jmulla n. 36,3-36,5).

Oli kova yskä, kova kurkkukipu ja nuhaa.



Mutta teen osa-aikasta keikkalais tytä ja koska ei ollut varsinaisesti kuumetta ja yskä työvuoroon mennessä rauhoittui kohtuu hyvin päädyin menemään.



En hae sillä mitalia (miten voisinkaan keikkalaisena...), vaan rahaa, köyhä opiskelija kun olen ja keikkoi ei ihan joka hetki tule.



Sen sijaan kesällä kun oli kunnol kuumees (38,5 korvalämpäö lekurin mittaamana, oma mittaus 38,8) ja muut flunssaoireet, silloin olin jo pois.



Mie pidän itellä sääntönä et jos lämpöö on yli 37,9 astetta ja/tai kauhee, pahasti häiritsevä yskä, jään pois.



Onneks oon kipee vaan 1-3kertaa vuodes.



Työskentelen kaupan kassalla...

mutta jos kuumetta on niin jään heti kotiin. Jos mulla on 37,5 astetta kuumetta olen ihan raato...



Pitäis nopeammin jäädä kotiin jos on flunssan alku, potea se pari päivää ja olla sen jälkeen taas täydessä iskussa työkunnossa. Kun van urheasti pinnistelee töihin niin pitkittää flunssaa, tekee töitä puolikuntoisena ja tartuttaa muita, se ei ole kenenkään etu!



Mut jotenkin mulle tulee vaan heti lintsariolo, jos jää kotiin ilman että on pää kainalossa...