Miksi en pääse yli elämässä epäonnistumisen tunteesta?

Eli otin uuden miehen, rakastuin ja jätin entisen, koska olin kokemut niin paljon kauheuksia hänen kanssaan. Kuitenkin jossakin vaiheessa, aika piankin aloin kelata mennyttä, koska lapset tein exän kanssa. Ajattelin, että kaikki on pilalla nyt.

Loppujen lopuksi uskon, että kyse on kuitenkin itsetunnon puutteesta ja siitä, ettei osaa antaa anteeksi itselleen. Elämä jatkuu kuitenkin ja jos entinen elämä oli huonoa, oli pakko pelastaa itsensä ja lähteä. Vai lähditkö sinä heppoisin perustein, vaikka ex-liitossa kaikki oli hyvin?

Minä en sitä tehnyt, vaan mietin vuosikausia, että tästä paskasta on päästävä eroon tai kuihdun.

Samaan tulokseen minäkin olen päätynyt, että itsetunnon puute on tässä avainkysymys. Käsittelin itsetuntoasioita erään kirjan avulla ja ainakin sen perusteella itsetuntoni on laskenut reippaasti muutaman vuoden takaisesta. Ja samoin tuo anteeksiantaminen on tutun kuuloista: omia virheitä on tosi vaikea antaa itselleen anteeksi.

Minäkään en lähtenyt heppoisin perustein, vaan yli viisi vuotta tein sitä eroa.

Nrolle 13, en "ottanut" uutta ukkoa, vaan hän vaan käveli elämääni, täysin etsimättä. Ei siinä tilanteessa jätä kiveä kääntämättä. Ja onneksi ei, sillä tämä kriisi ei liity häneen vaan pelkästään omaan päänsisäiseen maailmaani.

Vaan eteeni ilmestyi kuin tyhjästä odottamattomassa paikassa ihminen, joka halusi aidosti rakastaa minua.



Ei ollut valittua, ei suunniteltua ja täysin vapaa mies oli ja on.



Silti mietin, mietin ja mietin....teinkö väärin ja itsekkäästi? Minutko vain piti pelastaa. Entä ne muut?

Silti mietin, mietin ja mietin....teinkö väärin ja itsekkäästi? Minutko vain piti pelastaa. Entä ne muut?

Tiedän tarkalleen tuon tunteen.

Oletko muuten tuo nro 12; sama kirjoittaja?

Tsemppiä sullekin kaikkeen. :)

vuoden mielialalääkkeiden syömisellä. Onneksi auttoivat.

Mutta eivät välttämättä samoja kuin muilla. Ja lopeta tämän palstan lukeminen. Missään ei ole niin paljon täydellisiä naisia kuin täällä :)

eihän siihen johtaneet valinnat niin hirveän vääriä voi olla?



Eli jos sulla on hyä mies jne. nyt, niin sähät et olisi sen kanssa, jos olisit ekalla kierroksella valinnut jonkun toisen miehen kuin sen jonka valitsit? Jos hänestä ei olisi tarvinnut erota tai jos eron taustalla olisi ollut joku muu kokemus. Tosiasia on, että KAIKKI sun kokemukset, myös ne epäonnistumiset, on tarvittu, että olet voinut päästä siihen hyvään, mitä nyt on. Jos niitä ei olisi, olisit nyt jossain muualla (eikä kukaan pysty arvaamaan, olisiko se kokonaisuudessaan yhtä hyvää, parempaa vai paljonkin huonompaa). Tämä sun vaan pitää ymmärtää.



Tai sit sun todellinen ongelma onkin, etteivät asiasi omasta mielestäsi olekaan hyvin nytkään - et siis rakasta nykyistäkään miestäsi jne. Sitä suuremmalla syyllä sun on otettava opiksesi tästä ja yritettävä uudelleen.

Katsele ohjelmia, joissa ihmiset taistelevat sairauksia vastaan. Toiset kärsivät nälänhädästä. Lapsia, joilla ei ole kotia eikä vanhempia. Maailma on täynnä kaikkea julmaa ja surullista, joita sinä et lintukodossasi koskaan tule kohtaamaan. Sinun ongelmasi ei ole todellisia vaan itsekkäitä.

Katsele ohjelmia, joissa ihmiset taistelevat sairauksia vastaan. Toiset kärsivät nälänhädästä. Lapsia, joilla ei ole kotia eikä vanhempia. Maailma on täynnä kaikkea julmaa ja surullista, joita sinä et lintukodossasi koskaan tule kohtaamaan. Sinun ongelmasi ei ole todellisia vaan itsekkäitä.

*ojentaa sädekehän*

Ja lopeta tämän palstan lukeminen. Missään ei ole niin paljon täydellisiä naisia kuin täällä :)

Monesti tätä palstaa luettuaan tosiaankin masentuu. Huonolla itsetunnolla varustettu ei osaa aina erotella oleellista epäoleellisesta...

Eli jos sulla on hyä mies jne. nyt, niin sähät et olisi sen kanssa, jos olisit ekalla kierroksella valinnut jonkun toisen miehen kuin sen jonka valitsit? Jos hänestä ei olisi tarvinnut erota tai jos eron taustalla olisi ollut joku muu kokemus. Tosiasia on, että KAIKKI sun kokemukset, myös ne epäonnistumiset, on tarvittu, että olet voinut päästä siihen hyvään, mitä nyt on.

Olet kyllä ihan oikeassa, mutta musta tuntuu katkeralta, miksen esimerkiksi voinut tavata tätä hyvää miestä jo silloin aikoja sitten. Ja sillä aikaa kun olin onneton, oli tämä mies jonkun toisen kanssa. Sitten tunnen kateuden pistoksen siitä, että hänellä on mua ennen ollut elämää. Paljonkin elämää. Vertailen itseäni ja olen muutenkin yhtäkkiä tullut mustasukkaiseksi kaikille hänen exilleen, vaikka alkuvuosina en ollut ollenkaan mustasukkainen. Mistähän tämäkin johtuu? Olen itse koittanut analysoida mutten löydä siihen selkeää syytä.

Aloitiko seuraavan suhteen liian nopeasti käsittelemättä eroa?



Aloitin! Voisiko ollakin niin että kipuilen nyt sitä eroani. Olin luullut että olin ne asiat käsitellyt loppuun, kun pohdin eroa huonon liiton aikana monta vuotta, ennenkuin se varsinaisesti tapahtui.

koeta rohkaista itseäsi sillä, että tällä palstalla kirjoittelee paljon pimeitä ihmisiä ja heidän älykkyys ei ole kovin hääppöinen. Sinulla on paremmin asiat. Maailmassa on paljon tuskaa ja hätää ja ihmiset tekee vääriä valintoja päivittäin.



Tälläkin palstalla on nytkin paljon lukijoita jotka ovat maanneet jonkun muun kanssa kuin omansa tai haaveilevat pettävänsä ja ovat siis myös niitä otka saavat miettiä samoin kuin Sinä, että onko millään enää väliä.



Itsekin olen tehnyt virheitä elämässä, mutta emme saa katsoa taaksepäin vaan eteenpäin. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja täydellisiä ei ole yhtään.



Ihmiset katsoo televisioistaan paskaa mm. jotain bb ohjelmaa ja samalla antavat myöntymisensä kaikkeen saastaan ja nauttivat siitä ja nuo ohjelmat kiihottavat mm. naisia elämään moraalittomasti ja niistä aiheutuu syrjähyppyjä. Kukaan ei enää tee eroa hyvän ja pahan välillä. Kaikki on pahuuden vallassa ja siksi saat todeta, että Sinulla on sittenkin vielä toivoa.

Eli otin uuden miehen, rakastuin ja jätin entisen, koska olin kokemut niin paljon kauheuksia hänen kanssaan. Kuitenkin jossakin vaiheessa, aika piankin aloin kelata mennyttä, koska lapset tein exän kanssa. Ajattelin, että kaikki on pilalla nyt.

Loppujen lopuksi uskon, että kyse on kuitenkin itsetunnon puutteesta ja siitä, ettei osaa antaa anteeksi itselleen. Elämä jatkuu kuitenkin ja jos entinen elämä oli huonoa, oli pakko pelastaa itsensä ja lähteä. Vai lähditkö sinä heppoisin perustein, vaikka ex-liitossa kaikki oli hyvin?

Minä en sitä tehnyt, vaan mietin vuosikausia, että tästä paskasta on päästävä eroon tai kuihdun.

aina edellisen suhteen päätyttyä väkisin pitäisi etsiä ukkoa rinnalleen. Jos tutustuu itseensä paremmin niin saa elämältäkin enemmän ;)