Voiko Wilman kautta mielestänne kysyä lapsen koulukuulumisia, vaikka ei mitään erityistä menossa?
Joo, esikoinen ekalla luokalla, kuten tästä viestistä voi päätellä. Opettaja on mukava ja koulu vaikuttaisi menevän hyvin. Kun kysyn pojalta, että miten koulussa menee, vastaus on, että hyvin ja muihin kysymyksiin vastataan tavulla. Mitä ole muiden vanhempien kanssa keskustellut, samaa ihmisapinakommunikaatiota on havaittavissa muillakin...
Päiväkodissa sitä tottui saamaan raporttia lähes kaikesta päivittäin. Kehtaanko nyt, kun koulua on käyty kuukauden päivät, kysyä opettajalta, että kuinka sillä meidän Jaakolla menee ja voidaanko me vanhempina tehdä jotakin, jos on ongelmia? En TODELLAKAAN halua lisätyöllistää opettajaa, mutta ajattelin, että jos Wilmalla kyselisi, niin opettaja voi vastata siihen, kun hänelle sopii.
Kommentit (22)
Ei meidän esikoisen kohdalla ainakaan pitänyt. Meni pitkään ettei tullut mitään viestiä kotiin ja kerran kun nähtiin kasvotusten niin opettaja sanoi että hyvin menee ja sitten yhtäkkiä pamahti niskaan valovuoden pituinen lista kaikkia kamaluuksia että heti alusta lähtien on ollu ihan hirveetä tän lapsen kanssa koulussa ja se pitää siirtää oitis täältä pois.
Kysy vaan. Yhteistyö kodin kanssa kuuluu opettajan toimenkuvaan.
Äiti, jolla kolme lasta jo koulussa.
Kannattaisi keskustella sen koululaisen kanssa siitä, miten koulussa menee, mitä tehtiin ja mitä saatiin läksyksi... Ei siinä opettajaa tarvitse vaivata!
Kun kysyy miten koulupäivä meni ne kertoo mitä oli ruokana ja mitä kaverit kertoi, ei lapselta itseltään saa objektiivista arviota siitä onko käyttäytymisessä tai oppimisessa jotain ongelmaa.
Eikä ne muista läksyjäänkään, harva se päivä ne sanoo että ei ole läksyjä vaikka Wilmasta ja koulukirjojen merkinnöistä käy ilmi että on.
Kannattaisi keskustella sen koululaisen kanssa siitä, miten koulussa menee, mitä tehtiin ja mitä saatiin läksyksi... Ei siinä opettajaa tarvitse vaivata!
Mieti, miten ärsyttävää se on! Ei mitään asiaa ja silti pitäisi kommentoida jotenkin. Mitä haluat, että opettaja vastaa? Jani-Petterilläsi meni vähän enemmän aikaa kirjojen esille ottamiseen kuin muilla. Välitunnilla pelasi jalkapalloa. Meillä oli tänään kalapuikkoja koulussa, Jani-Petteri otti neljä. Hyvin menee.
Ihan naurettavaa.
olen todennut, että opettajien suosikkivanhemmat ovat sellaisia, jotka eivät koko peruskoulun aikana ota yhteyttä, eivät kysele, eivät ole kiinnostuneita. Mutta heidän lapsi käyttäytyy kuitenkin ongelmattomasti. Jos sitä kiusataan, ei mamma silti ota yhteyttä ja häiritse opettajaa.
Kuitenkin sitten vanhempainillassa toivotaan, että tämä vanhempi ylistää kodin ja koulun yhteistyötä ja kehuu, kuinka hyvin yhteistyö toimii.
Joten älä kysy, älä utele, älä häiritse opettajaa. Sinusta aletaan äkkiä puhua opettajanhuoneessa curling-äitinä, joka tyhjää hössöttää lapsensa takia.
aiheuta vaivaa opettajalle.
Ihme homma kun aina opettajat moittii vanhempia ettei ne ole kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä ja sitten kun vanhemmat on kiinnostuneita niin ei sekään ole hyvä.
niin kauheana asiana pitäisi. Voihan sen viestin muotoilla niin, että sanoo, että ymmärtää, jos opettaja ei aina ehdi näihin tiedusteluihin vastata, mutta jos ehtisi, olisi kiva kuulla, miten menee, kun on esikoinen ekalla ja koulu jännittää jne. Eli antaisi opelle mahdollisuuden jättää vastaamatta, jos ei ehdi vastata. (Ja sitten ei oikeastikaan suutu, jos ope ei ehdi vastata.)
Riippuu tietysti open persoonasta, miten kyselyt ottaa, mutta toisaalta vanhemmallakin on kaiketi jonkinlainen oikeus tietää, miten lapsella menee. Meillä esikoinen kertoi ekalla luokalla, että hänelle sanottiin siitä ja siitä asiasta (mm. tunnilla puhumisesta). Näin tapahtui sitten useampanakin päivänä peräkkäin. Huolestuin sitten, että onko esikoinen ihan kauhea, ja laitoin opelle Wilman kautta viestiä, jotta tietäisin, kannattaako asiaan puuttua. Ope vastasi heti ja rauhoitti mieleni - kyse oli ihan normaalista ekaluokkalaisesta, lapsi vain kertoi jokaisen opettajan sanoman asian kotona... Mutta ei meidän koululaisen opettaja siis pitänyt mitenkään pahana, että kyselin lapsen kuulumisten perään.
Mutta siis: en minä nyt minään kauheana syntinä pitäisi sitä, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsensa tekemisistä, varsinkin kun tosiaan se päiväkodin ja koulun välinen ero tuossa tiedottamisessa on niin suuri.
kun jokunen vuosi sitten yritin liikunnanopettajalle selittää, että ei kovin juoksuttaisi tytölle ratajuoksua, koska hänellä on plantaarifaskiitti akuutissa vaiheessa:)
Se halveksiva katse päästä jalkoihin ja raskas huokaus, ettei heillä oteta huomioon mitään tällaisia yksilöllisiä tarpeita ja hän ei tiedä mitään tällaisista plantaaseista...
Tyttö itki iltaisin liikkatuntien jälkeen koko syksyn kun jalat oli niin kipeänä. Plantaarifaskiitti pahana ja penikat tulehtuneina. Mutta sitä ei aleta mitään ylimääräisiä lämmittelyjä ja venyttelyjä tekemään kenenkään curling-mamman takia. Sitä syötettiin sitten lapselle särkylääkettä, että pystyi syksyn yleisurheilukauden menemään läpi.
Joten ei kannata ottaa yhteyttä ainakaan ala-asteen opettajiin. Yläasteella tuntuu olevan hiukan asiallisempaa tämä touhu.
aiheuta vaivaa opettajalle.
Ihme homma kun aina opettajat moittii vanhempia ettei ne ole kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä ja sitten kun vanhemmat on kiinnostuneita niin ei sekään ole hyvä.
olen todennut, että opettajien suosikkivanhemmat ovat sellaisia, jotka eivät koko peruskoulun aikana ota yhteyttä, eivät kysele, eivät ole kiinnostuneita. Mutta heidän lapsi käyttäytyy kuitenkin ongelmattomasti. Jos sitä kiusataan, ei mamma silti ota yhteyttä ja häiritse opettajaa.
Kuitenkin sitten vanhempainillassa toivotaan, että tämä vanhempi ylistää kodin ja koulun yhteistyötä ja kehuu, kuinka hyvin yhteistyö toimii.
Joten älä kysy, älä utele, älä häiritse opettajaa. Sinusta aletaan äkkiä puhua opettajanhuoneessa curling-äitinä, joka tyhjää hössöttää lapsensa takia.
ottaa yhteyttä, jos on ASIAA. Mutta että kysellä ihan tavallisena keskiviikkopäivänä, että mites lapsella sujui koulussa!?
Minulla on kolme koululaista. Yksi on erityislapsi ja sen koulunkäynnistä joutuu väkisinkin olemaan opettajaan yhteydessä harva se päivä. Muiden kohdalla ollaan todella kiinnostuneita koulunkäynnistä LAPSEN KANSSA, ei opettajan kanssa erityisesti. Jos on tarvetta, kysytään opettajalta. Ihme, kun ettei voi lapseltanne kysyä koulupäivästä.
Minusta on täysin ok ja toivottavaakin lähestyä wilman tai sähköpostin kautta opettajaa. Eikä haittaa vaikka asia olisi vain ympäripyöreä "mites se meidän lapsi koulussa..?".
Itse vastaan mielelläni näihin kysymyksiin ja mielestäni se myös kuuluu opettajan työhön. Outo on opettaja, joka närkästyy siitä, että vanhempi on kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä ja kyselee.
Eri asia sitten tietysti, jos joka päivä kysellään kuulumisia tms. Mutta joka viikkokin on minusta vielä ok!
mutta eikö teillä ole niitä keskusteluvartteja?
Kysele niiden perään wilmalla, jos ei ole ollut puhetta. Paremman käsityksen saat jos naamatusten pääsisitte keskustelemaan.
Yhdellä lapsella oli kuuden vuoden aikana yksi vanhempainvartti
Viitosluokkalaisella on ollut ekaluokalla
Nelosluokkalaisella ei ole ollut vielä kertaakaan.
Opettajilla on niin kiireistä, etteivät jouda vartteja pitelemään
mutta eikö teillä ole niitä keskusteluvartteja?
Kysele niiden perään wilmalla, jos ei ole ollut puhetta. Paremman käsityksen saat jos naamatusten pääsisitte keskustelemaan.
Olen siis opettaja, myös erityisopettaja. Nykyisin opetan myös opettajaksi opiskelevia. Wilma on yhteydenpitoväline kodin ja koulun välillä. Ennen käytettiin reissuvihkoa (joissakin paikoissa vieläkin).
Voit tietenkin kysyä miten menee? Kannattaa ja pitää olla kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä. Jos joku ope kokee sen työläänä, voi minusta katsoa peiliin.
Siis asialliset viestit, joihin itse ainakin vastasin todella mielelläni, ovat tervetulleita. Kyllähän se riittää, jos opekin toteaa, että koulu on lähtenyt hyvin käyntiin, tavarat on yleensä mukana ja lapsi toimii hyvin ryhmässä. Tai sitten jotakin muuta.
Älä mieti mitä toiset ajattelevat. Tee niinkuin itse parhaaksi näet. Kohta on varmaan sinullakin kahdenkeskinen tapaaminen opettajan kanssa, jossa voittel jutella enemmän.
Minusta on täysin ok ja toivottavaakin lähestyä wilman tai sähköpostin kautta opettajaa. Eikä haittaa vaikka asia olisi vain ympäripyöreä "mites se meidän lapsi koulussa..?".
Itse vastaan mielelläni näihin kysymyksiin ja mielestäni se myös kuuluu opettajan työhön. Outo on opettaja, joka närkästyy siitä, että vanhempi on kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä ja kyselee.
Eri asia sitten tietysti, jos joka päivä kysellään kuulumisia tms. Mutta joka viikkokin on minusta vielä ok!
''
Elämä koulii. Kohta et enää jaksa viikottaisia yksilöllisiä raportteja.
Olen siis opettaja, myös erityisopettaja. Nykyisin opetan myös opettajaksi opiskelevia. Wilma on yhteydenpitoväline kodin ja koulun välillä. Ennen käytettiin reissuvihkoa (joissakin paikoissa vieläkin).
kuten tästäkin huomaa, opettajia on niin monenlaisia. Toiset viestivät mielellään vanhempien kanssa, useinkin, toisille se on vastenmielistä pakkopullaa.
Kannattaa yrittää tutustua siihen opettajaan tapaamisissa, jotta voisi paremmin sovittaa oman viestintänsä vastaanottajan kannalta sopivaksi.
Joten arvauksesi alle 3-kymppisyydestä meni vähän puihin...
ennenko luin tämän ketjun viestejä. Meillä saa kysellä ja vartit on kaks kertaa vuodessa. Sen lisäksi lukihäiriöisestä soitellaan erityisopen kanssa erikseen.
eikä jaksa seikkaperäisesti kertoa, miten Jani-Petterillä ja Vilma-Johannalla menee minäkin päivänä koulussa. Jos on jotain erityistä, opettaja kyllä ottaa yhteyttä. Koulussa menee hyvin, jos ei tule mitään.
Luokassa on monta oppilasta, eikä se Wilma-viestin kirjoittaminen ole niin nopeaa, kuin voisi luulla. Jos haluat tietää, miten pojallasi menee koulussa, opettaja joutuu kertaamaan, mitä juuri sinun poikasi on tehnyt ja jos ei mitään kovin kummallista, se ei vanhemmille riitä.
Päiväkoti on eri asia.