Miten ihmeessä en avioliittoni aikana nähnyt millainen mies todella oli?

Sinä vain ummistit silmäsi totuudelta pitkään. Et kai sinä muuten olisi eronnut hyvästä miehestä ja nyt muka yht'äkkiä hoksinut että kusipäähän se mies oli?

millainen kusipää hän oli, kun hän valehteli sivusuhteestaan. Todellakin ummistin silmäni kaikelta muulta, mikä oli pienempää ja vähäpätöisempää,mutta valhetta. Mutta onko tämä tavallista? Onko meille naisille tavallista uskoa parasta, uskoa mitä mies puhuu ja ummistaa silmänsä kaikilta merkeiltä?



Suurin kysymykseni kuuluukin: Olenko toiste yhtä höynäytettävissä?

millainen kusipää hän oli, kun hän valehteli sivusuhteestaan. Todellakin ummistin silmäni kaikelta muulta, mikä oli pienempää ja vähäpätöisempää,mutta valhetta. Mutta onko tämä tavallista? Onko meille naisille tavallista uskoa parasta, uskoa mitä mies puhuu ja ummistaa silmänsä kaikilta merkeiltä? Suurin kysymykseni kuuluukin: Olenko toiste yhtä höynäytettävissä?

Ja vastaus viimeisimpään kysykseesi, hyvin paljon mahdollista.

Uskon, että sinulla kun minullakin on tapana uskoa ihmisistä hyvää. Jo tässä vaiheessa voi mennä pahasti metsään.

Hänen tapansa järjestellä asioita vaikeissa tilanteissa, jossa on eturistiriitoja hänen ja jonkun muun välillä oli kertakaikkisen häikäilemätön. Koska olimme läheiset ja työmme vaikutti oleellisesti toisiinsa, hän myös piti puoliani ja tuki minua sumeilematta oainamaan päälle vaikeissa tilanteissa. Jälkikäteen tapasin hänet ja hän kertoili toimistaan ja jutuistaan ja vasta tällöin vuoden päästä tajusin, kuinka hän oli itseasiassa höynäyttänyt minuakin. Olin siinä vaan niin lähellä, etten tajunnut sitä silloin.

millainen kusipää hän oli, kun hän valehteli sivusuhteestaan. Todellakin ummistin silmäni kaikelta muulta, mikä oli pienempää ja vähäpätöisempää,mutta valhetta. Mutta onko tämä tavallista? Onko meille naisille tavallista uskoa parasta, uskoa mitä mies puhuu ja ummistaa silmänsä kaikilta merkeiltä?

Suurin kysymykseni kuuluukin: Olenko toiste yhtä höynäytettävissä?

VArsinkin jos uskoo tilastoja (avioero tulee useamman vuoden naimisissaolon jälkeen). Omassakin tuttavapiirissä kun on naisten kanssa jutellut ja varsinkin niiden parin naisen kanssa joilla ukko on ääliö. Valitetaan että kun mies on semmonen ja tekee tuommosta ja semmosta paskaa, mutta kun mää niiiiin rakastan... Kuvitellaan että rakastamalla parannetaan se mies kusipäisistä tavoistaan...

Sanoisin että riippuu ihan sinusta kuinka helposti höynäytettävä olet toisella kertaa. Täytyy tajuta että vaikka olet kuinka ihastunut alussa, ei se tarkoita sitä että mies on hyvä mies. Hirveän moni nainen tuntuu kuvittelevan että tässä on se oikea ku mä oon niiiiiin ihatunut, eikä tajua että menossa on jo 3:s se oikea joka osoittautuikin kaikkea muuta kuin hyväksi puolisoksi.

Älä sitoudu vakavasti heti alussa, odota rauhassa pari vuotta ennen kuin lapsille esittelet. Tarkastele kylmästi miestä. Jos osoittautuu huonoja puolia (siis isoja) juttuja, niin lähde kävelemään. Oikeasti kaikkia juttuja ei kannata alkaa parantamaan keskusteluilla, pohtimisilla ja parisuhdeterapioilla.

eli en minä ihastukseltani silmiäni ummistanut.



Miehellä ei ollut koskaan miespuolisia ystäviä. Avioeron jälkeen ne harvat hänen kaverinsa, jotka eivät olleet läheisiä, ovat enemmän minun kanssani yhteydessä kuin hänen. Kuulen kavereilta, että mies on vainoharhainen. Kuulen jälkikäteen, miten hän on käyttäytynyt ja puhunut (syyttänyt) minun poissaollessani. Hän on siis polttanut kaikki sillat takanaan joko suoralla aggressiolla tai piiloaggressiivisuudella. Enkä minä ole mitään tiennyt... Enkä ymmärtänyt vainoharhaisuutta, vaikka paikalla olin. Ihmettelin vain, miksi minä en näe samoja asioita kuin mies.



Suosittelen kaikille, että ei koskaan ota miestä, jolla ei ole miespuolisia ystäviä.

Etkö oikeasti tajunnut että jotain "outoa" on ihmisessä jolla ei ole ystäviä? On joko täyshullu, mielenterveysongelmainen tai hirvittävän ujo. Kahteen ekaan en haluaisi sotkeentua ollenkaan, ujon kanssa luulisi olevan vaikea edes saada parisuhetta aikaan.

eli en minä ihastukseltani silmiäni ummistanut.

Miehellä ei ollut koskaan miespuolisia ystäviä. Avioeron jälkeen ne harvat hänen kaverinsa, jotka eivät olleet läheisiä, ovat enemmän minun kanssani yhteydessä kuin hänen. Kuulen kavereilta, että mies on vainoharhainen. Kuulen jälkikäteen, miten hän on käyttäytynyt ja puhunut (syyttänyt) minun poissaollessani. Hän on siis polttanut kaikki sillat takanaan joko suoralla aggressiolla tai piiloaggressiivisuudella. Enkä minä ole mitään tiennyt... Enkä ymmärtänyt vainoharhaisuutta, vaikka paikalla olin. Ihmettelin vain, miksi minä en näe samoja asioita kuin mies.

Suosittelen kaikille, että ei koskaan ota miestä, jolla ei ole miespuolisia ystäviä.

Pitkän liiton jälkeen pohdin epäuskoisena kenen kanssa oikein olin naimisissa. Ja kuinka paljon hän on matkan varrella valehdellut. Se kun tuntuu olevan hänelle niin helppoa. Ja meilläkin kertoi kaikkea skeidaa avioliitostamme niille muutamalle harvalle kaverilleen.



Olen nyt itsekin hämmästynyt kuinka onnellinen olen ilman häntä.

tämän ketjun aloitinkin... Ex-miehen paras kaveri kävi luonani ja kertoi vainoharhaisuudesta. (Niin, ajatelkaa, hänen paras kaverinsa pitää minuun enemmän yhteyttä kuin mieheen itseensä).



Mutta ei mies minun nähteni ollut vainoharhainen. Hän piti minun puoliani vähän samaan tapaan mitä aikaisempi kirjoittaja kertoi työkaveristaan.



Mies oli käytökseltään erittäin korrekti. Ei hän täyshullulta vaikuttanut eikä hän ujo ollut lainkaan. Hän vain halusi asioiden menevän miten itse halusi ja halusi ihmisten tekevän mitä hän halusi. Muut ihmiset vain näkivät tämän. Minä en. Huoh.



Eikä tämä uusi nainenkaan sitä näytä huomaavan, kerta vielä on mukana kuvioissa.

Hei kaksoisolentoni. Minäkin olen tajunnut kuinka onnellinen olen tätä nykyä. En minä onneton ollut liitossani, mutta nyt olen silti onnellisempi.



ap

Siis mistä asioista mies valehtelee? Ne asiat, joita olet päätellyt kavereiden kertoman perusteella? Olen itse vastaavassa tilanteessa ja mietin usein, onko mies valehdellut vuosien aikana, vai olenko vain halunnut tulkita asiat omalla tavallani? Mietin myös usein valehteleeko mies uudelle puolisolleen kuten teki minulle?



Minusta tuntuu ettei minun tapauksessani mies kuitenkaan ole vainoharhainen, hän on vain pettynyt ja koittaa selittää asiat itselleen niin hyvin kuin osaa. Minä olen kieltäytynyt puhumasta menneistä ja kohtaamasta häntä enää ystävänä, joten hänellä ei ole mahdollisuutta enää vuorovaikuttaa kanssani.



Meilläkin kuviossa miehellä on uusi kumppani ja uusperhe, jossa mukana myös omat lapseni. Tuntuu epäreilulta arvostella miehen uutta liittoa ja perhekuviota, koska lapset tuntuvat voivan ihan hyvin. Lisäksi uskon, että hän isänä yrittää parastaan. Olen miettinyt sitä, että hyvä on lasten kannalta, jos uusi nainen on tyytyväinen parisuhteeseen...haluan uskoa lasten vuoksi siihen, että minua pettänyt ihminen voi muuttua.



Kirjoituksesi herätti minut miettimään, että haluanko uusperhekuvion oikeasti onnistuvan vai etsinkö ystäviemme kautta kuulluista asioista tieten tahtoen merkkejä epäonnistumisesta. Olenko niin pikkusieluinen, että toivon perhekuviolle huonoa vaikka omat lapseni siitä käsivät. Ja siksi näen miehen ja uuden puolison suhteessa oman suhteemme ongelmat. Taidan tuntea itsni ennemminkin tyhmäksi sen takia. KIitos avauksesta...se avasi yhteyden omaan päähäni 8)