Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako sitä vanhaa suolaa missään tapauksessa janota...? Kokemuksia?
13.09.2011 |
Eroon ei liittynyt mitään draamaa tai kolmatta osapuolta, mies vaan ei ollut erityisen sitoutunut eikä mitään yhteistä tulevaisuutta voitu suunnitella. Tätä kesti pari vuotta, jona aikana mikään ei edennyt ja minä lopulta sain siitä tarpeeksi.
Erosta on nyt puoli vuotta. Olin alussa aika paskana erosta, no, normaali reaktio. Mies oli pahoillaan myös, mutta tuntui ottavan eron kuitenkin itseäni paremmin. Toivuin kuitenkin ja olen jo siirtynyt eteenpäin, vaikka ei mitään uutta suhdetta ole kuitenkaan.
NYT mies on ilmaissut halunsa palata yhteen. On viimein tajunnut mitä menetti ja hän haluaisi sitoutua jne.
Mua kuitenkin pelottaa. Toisaalta mä olen jo yli hänestä, vaikka muistan kyllä täydellisesti miten ihanaa hänen kanssaan oli. Koen kuitenkin edelleen oloni loukatuksi, kun hän ei silloin koskaan kokonaan halunnut mua. Saahan mieltään muuttaa, mutta mun tekee mieli suojella itseäni.. Kun olen jo yli, niin tuntuu, että olisi paras pysytelläkin erossa. Mitä jos hän jälleen toteaisi, että ei sittenkään.. Taas mä olisin haavat auki revittynä.
Mihinkään kihloihin tai yhteiseen asuntoon en tietysti olisi edes hyppäämässä heti, en minä mitään sellaisia todisteluita tarvitse. Kaipaan enemmän sellaista henkistä sitoutumista, kuin mitään pintakoreaa muille näyttämistä. Siihen pisteeseen päästäkseen menisi taas aikaa, enkä voi olla miettimättä, onko se sen arvoista, että mahdollisesti taas satuttaisin itseni. Parhaimmillaan kuitenkin olisi..
Voisiko siitä seurata mitään hyvää? =/
Kommentit (6)
suhtutuisin, sillä kyllä tuossa tosiaan on riski, että mies taas pian saatuaan haluamansa muuttuu välinpitämättömäksi. Olen ollut hieman samanlaisessa tilanteessa ja se oli hyvin kuluttavaa itselleni miettiä, onko mies nyt enemmän tosissaan, mikä on muuttunut jne. Mutta sinun tunteethan ne on mitkä viime kädessä ratkaisee, täytyy kuunnella itseään ja vaistojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämää ja kuolemaa nähnyt sen verran että te elätte nyt ja iltapäivällä kaikki voi olla toiselta loppu.
Jos te olette löytäneet toisenne uudestaan niin pitää siihen suhteeseen heittäytyä: ja nimenomaan jättää vanha paska ja elää elämää jota tahtoo.
Ei suhteet aina onnistu mutta miksi junnata paikallaan? Pitää uskaltaa elää.
Jos suhde ei toimi niin tulipahan nähtyä se, kuin että asiaa pohtii.
Elämä on liian lyhyt tälläsien miettimiseen: elä elämää!!!
Elämää ja kuolemaa nähnyt sen verran että te elätte nyt ja iltapäivällä kaikki voi olla toiselta loppu. Jos te olette löytäneet toisenne uudestaan niin pitää siihen suhteeseen heittäytyä: ja nimenomaan jättää vanha paska ja elää elämää jota tahtoo. Ei suhteet aina onnistu mutta miksi junnata paikallaan? Pitää uskaltaa elää. Jos suhde ei toimi niin tulipahan nähtyä se, kuin että asiaa pohtii. Elämä on liian lyhyt tälläsien miettimiseen: elä elämää!!!
ihana viesti, kiitos! Hitto, noinhan se nimenomaan on! Kadun tai en, mutta ei tarvitse ainakaan miettiä. Sitten nuollaan haavat uudelleen, jos niikseen tulee, tai parhaimmassa tapauksessa se on se mun loppuelämäni suhde. Täältä tullaan! =)
Kiitos myös vastaajalle nro 3 järkipuheesta, tietyn varauksen pidän kyllä matkassa, mutta heittäydyn kuitenkin.
ap
niin ja jos ajattelet, että jossain on joku ihanampi ja kivempi ihminen petät itseäsi.
Yksinäisiä ihmisiä paljon enemmän, jotka katuvat sitä, että eivät tarttuneet ojennettuun käteen.
niin ja jos ajattelet, että jossain on joku ihanampi ja kivempi ihminen petät itseäsi. Yksinäisiä ihmisiä paljon enemmän, jotka katuvat sitä, että eivät tarttuneet ojennettuun käteen.
että jossain voisi olla joku parempi. Se mies muutti mun maailmani, enkä edes tajua, miksi alussa epäröin. Mä olen niin onnellinen just nyt, että mua vaan hymyilyttää. =) Kiitti vastauksesta, mä tartun siihen käteen!
ap
Olen pahasti taipumassa uusinnan kannalle... Onko järkee vai ei?!
ap