Pakko avautua tästä: Lapsen jättäminen kerhoon
Minulla on kesäkussaan 3 vuotta täyttänyt tytär, joka aloitti seurakunnan päiväkerhon elokuussa. Tyttö on ollut kotihoidossa, eikä ole ollut missään ilman äitiä, isovanhempia lukuunottamatta.
Olemme käyneet yhdessä seurakunnan perhekerhossa, eli tilat, hoitajat ja suurin osa kerhokavereista on tuttuja. Aluksi tyttö jäi kerhoon mielellään muutamana ensimmäisenä kertana. Sitten alkoikin jännittää ja kerhoon jääminen itketti. Ennen sain tytön aina rauhoittumaan kertomalla hänelle että äiti lähtee kotiin, mutta tädeillä on äidin numero joten jos kohta vielä pelottaa niin voi soittaa äidin hakemaan. LIsäksi olen antanut tytölle mukaan tärkeän lohtua tuovan pehmolelun, jonka kanssa nukkuu yötkin. Kertaakaan ei ole soitettu ja tyttö on lähtenyt kerhosta aina hyvillä mielin ja kertoo että on ollut kivaa.
Nyt tuntuu että kerhoon jäämisestä on tullut vieläkin hankalampaa. Tänä aamuna tyttöä kiinnosti kovasti kerhon touhut, palapelit ym. mutta kun olin lähdössä pois niin juoksi perään ja alkoi itkeä lohduttomasti. Ei auttanut muu kuin vetää ovi perässä kiinni ja jättää tyttö kerhoon. Tuntui todella pahalta, ja melkein jo annoin periksi. Mutta kun tiedän että tytöllä on ihan mukavaa kerhossa ja paha mieli helpottaa heti hetken päästä. Muutenkin on hyvä tottua olemaan muutama tunti lapsiryhmässä, sillä joskus koittaa sekin aika kun on jäätävä tarhaan, eskariin tai kouluun. Pakko oli jäädä vielä hetkeksi vakoilemaan ikkunasta että suostuuko tyttö siirtymään eteisestä kerhohuoneeseen ja kuuluuko vielä itkua :D tiedän että hän pärjää ja kaikki sujuu hyvin, mutta kyllä se sydämestä riipaisi jättää karjuva, itkevä lapsi kylmästi oven taakse.. Ajattelin että jos nyt annan periksi niin ensikerralla kerhoon jääminen voi olla entistä vaikeampaa.
Onko muilla kokemuksia? Oletteko antaneet periksi ja vieneet lapsen takaisin kotiin vai jättäneet itkevän lapsen kerhoon?
Kommentit (3)
Meillä kanssa 4-vuotias poikani aloitti syksyllä seurakunnan päiväkerhossa kahdesti viikossa 3h kerrallaan. Oli tätä ennen ollut vaan kotihoidossa, mutta kerhoissa käyty ja seurakunnan tätitkin tuttuja. Alkuun meni ihan mukavasti, mutta sitten tuli itkua ja oli joutuneet sylittelemään poikaa. Kerran sitten ei meinannut rauhoittua ja jouduin hakemaan pois. Tosin siihen mennessä oli rauhoittunut jo. Pidettiin sitten vähän kerhosta taukoa pari viikkoa. Sitten taas pikku hiljaa kyselin joko olis valmis kerhoilemaan. Keksin laittaa mukaan albumin jossa läheisten kuvia. Niitä sitten joka kerran esitteli ohjaajille eväitä syödessä. Se jotenki helpotti ja sen jälkeen on kerhoilu sujunut hyvin ja kavereitakin löytyny. Vähän mieteinki miten pojalla menee ku on vähän ujo ja rauhallinen kaveri et miten uusia kaverisuhteita saa, mutta tytöt oli ottaneet varmaan hoiviinsa :o)
Äidin kannattaa yrittää tuossa tilanteessa pitää omat tunteensa hallinnassa ja jättää lapsi turvallisen aikuisen syliin ilman liiallisia hali-pusi-sessioita.. Yleensä nuo itkut loppuvat kun ovi menee kiinni tai viimeistään muutaman minuutin kuluttua. Kokemusta kolmesta, näin se vaan menee...
kyllä olen jättänyt, koska poika puhuu kerhosta iloiseen sävyyn kotona ja haluaa sinne mennä. Nousee sängystäkin iloisena, kun muistaa, että on kerhoaamu. Eroahdistus vaan vaivaa juuri eron hetkellä :)