Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kerro pahin raskausajan hormoonikiukuttelusi

Vierailija
12.09.2011 |

Eli kerro joku hauska juttu mikä on tullut raskaana ollessa tai muuten vain hormoonihuuruissa tehtyä..



Itse järjestin taas aikamoisen kohtauksen pari viikkoa sitten, koko päivän olin märissyt ja kiukutellut ja mies sitten huusi mulle kans turhaan (josta sitten tää kaikki lähti). Noh, sitten oltiin siinä jo eron partaalla (vaihteeks) ja keskusteltiin ja keskuteltiin, kunnes mä vaan sanoin että en mää jaksa enää seurustella sun kanssa (meillä on 1 lapsi, toinen tulossa), enkä enää puhua sulle ja lähin vaan nukkumaan.



Sitten seuraavana päivänä mies tulee surkeena kysymään että erotaanko tässä vai ei. Niin minä vaan siihen että "En mä nyt oikein jaksais. Siinä on niin kauheen kova homma. jos sulle vaan passaa, niin katotaan vielä tää raskaus loppuun". mies oli vaan että ok...(ei kuulosta kirjotettuna ehkä niin hauskalta mitä se nyt jälkeenpäin tuntuu).



Sitten toinen minkä muistan ensimmäisestä raskaudesta, meillä oli sillon kissalla joku lääkekuuri ja sille oli silliä ostettu että saadaan ne lääkkeet ujutettua sille ruuan seassa. no ne oli menny pilalle ja haisi aivan hirveelle, miehelle vaan jätin lapun että vie ne roskiin kun en ite kerenny ja ne oksettikin kauheesti. tulin töistä kotiin ja kauhee sillin haju heti ovella (ei ollu sitten vieny niitä) ja huusin vaan "en voi tulla, oksennan!" ja menin takapihalle märisemään ja märisin siellä varmaan puoli tuntia (kauheessa pakkasessa) ja en tienny mihin oisin lähteny ku kellokin oli melkeen kymmenen illalla. mies sai sitten kuitenkin rauhoteltua..

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
12.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

en ole juuri oikutellut raskaana mutta pari tapausta on jäänyt mieleen joihin hormonit tuoneet oman lisänsä. Kun odotin esikoistani, olin tehnyt ruuaksi itselleni kanankoipia, riisiä ym. Olin asetellut annoksen lautaselleni ja kun käänsin selkäni, iski mies haarukan ruokaani. Sain armotoman itkuraivarin, koska kyseessä oli sama haarukka jolla olin tökkinyt raakoja kanankoipia ja annokseni meni piloille eikä kaikkia aineksia ollut enää uutta satsia varten! Enää en muista miten tilanne päättyi ja mitä lopulta söin.

Toinenkin tapaus liittyy ruokaan. Viimeisilläni pyysin miestäni tuomaan hesburgerista jotain pientä ja mies toi minulle jonkun XXXL burgerin jossa oli pekonia ja jalapenoa! Aloin itkemään, syystä että en voi sietää pekonia enkä jalapenoa eikä "jotain pientä" todellakaan tarkoittanut tuollaista jättiläistä. Mies säikähti reaktiotani niin että kipitti takaisin eteiseen laittamaan kenkiä ja sanoi lähtevänsä hakemaan minulle uudet ruuat. Tyydyin kuitenkin nyppimään pahat palat pois hampurilaisestani ja vähän nyyhkien sen söin. Mies kommentoi yhä tuota tapausta silloin tällöin...

Vierailija
2/2 |
12.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen yleensä aivan hirviö kun sillepäälle sattuu, ihan ilman niitä kuuluisia hormoneitakin (tai kai mulla niitäkin on, mutta...)! Mutta raskausaikana olin lauhkea kuin lammas ja tosi kiltti miehelle, mitä nyt kokoajan olin jotain vailla.



Mutta se tuli tuosta hampurilaisesta ja hormoneista mieleen, kun voin aivan järkyttävän pahoin ensimmäiset 7 kk raskausajasta. Siis oksensin yötäpäivää ja lähes mikään ei pysynyt sisällä. Oli ihan kamalaa. Sitten mies poikkesi kerran kotimatkallaan yllätyksenä hakemaan mulle Hesen kanahampurilaisen, joka yleensä upposi hyvin. Olin niin iloinen, kun hän saapui kotiin sen kanssa, sillä olin oksentanut koko päivän aivan solkenaan, mutta juuri silloin oli ihan normaali olo ja kauhea nälkä.



Se oli ehkä paras hampurilainen, jota olen koskaan maistanut, paitsi että, arvannette miten kävi, kun olin saanut sen syötyä. Jep, vessanpönttö kutsui ja minä vastasin aika sukkelaan ja kun olo vähän tasoittui, alkoi se märinä! Minua harmitti kun miehen kaunis ele ja ihana hampurilainen meni ihan hukkaan ja itkin ehkä vaatimattomat kolme tuntia, ennenkun tunnemyrsky hellitti. Mies vaan silitteli päätä ja lupasi hakea uuden hampurilaisen. Se tosin ei käynyt sen hetkiselle marttyyripersoonalleni lainkaan, "sillä sekin vaan menisi hukkaan ja yhyyyhyy"...



Sitten myöhemmin hävetti ja vielä myöhemmin nauratti :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla