Lue keskustelun säännöt.
Näin exän ja kaikki haavat on taas auki :( :( :(
12.09.2011 |
Miten pystyisi unohtamaan exän? Erosta on jo hyvinkin 10 vuotta, ja kuvittelin, että olen päässyt jo yli.
Mutta ei, törmäsin exään ihan sattumalta, ja nyt taas sydän vuotaa verta :(.
Kaikkein pahinta tässä on se, että jouduin aikoinaan katkaisemaan suhteemme, vaikka kumpikin rakastimme toisiamme, olosuhteiden takia. Olimme molemmat silloin ihan rikki. Lakkasin lopulta vastaamasta exän puheluihin ym, ihan siksi, kun sattui liikaa. Monimutkainen juttu, mutta silloin en nähnyt vaihtoehtoa.
Sittemmin molemmat olemme menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Mulla on hyvä mies ja olen ihan onnellinen.
Mutta nyt en taas pysty olemaan ajattelematta exää 24/7. Miten VOI jollain ihmisellä olla tälläinen vaikutus? Ja sekin tietysti riipii, kun en tiedä, muistaako hän edes minua - en pystynyt edes tervehtimään vaan käännyin pois... en vaan pystynyt.
:(
Kommentit (12)
kyse todellakin exästä vai kenties jostain oman parisuhteen ongelmasta, vapaudenkaipuusta... Mutta ei, olen ollut aivan onnellinen ja viihdyn nykyisessä parisuhteessani, en ole haikaillut vapautta tai muitten miesten perään tms.
Kun näin tuon exäni, tunne oli kirjaimellisesti kuin olisin saanut potkupallon mahaan. Henki salpautui. Ikinä kuunaan ei ole vastaavaa reaktiota tullut.
Tietenkään meillä ei ole mitään mahdollisuuksia enää yhteen palata, kun molemmilla on perhe, en ikinä koskaan rikkoisi kenenkään parisuhdetta. Eli se on pois laskuista. Ja mistäpä tiedän, vaikka ex vihaisi minua verisesti tai jotain...
Haluan vaan lakata AJATTELEMASTA häntä koko ajan, mutta en voi. Sydäntä särkee... pitikin nyt törmätä :(.
Ei varmasti ollut ero exällekään helppo.
no, tää nyt on tälläistä tyhmää vuodatusta, mutta vuodattaminen ylipäänsä jonnekin helpottaa edes vähän.
*huokaus*
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin mietin ihan liikaa exääni, ikävä on edelleen, vaikka itse aikoinaan suhteen lopetin, niin selväksi kävi hyvin pian, että se oli virhe.
Olemme molemmat myös tahoillamme naimisissa, ja lapsia, eli mitään ei koskaan voi enää tapahtua meidän välillä, mutta ei se ikävää poista.
Onneksi me asutaan eri kaupungeissa..Mä en pystyisi elämään samassa.
lohdullista, etten ole yksin...
Mekin asuimme eri paikkakunnilla, mutta jokunen vuosi sitten ex muutti tänne samaan kaupunkiin. Nyt törmättiin siis ihan yhdessä tilaisuudessa; jossain lenkkipolulla tms. olen satunnaisesti nähnyt hänet aiemminkin, mutta tämä törmääminen oli niin konkreettinen.
Eikä kylmät realiteetit poista ikävää, valitettavasti :(.
ap
minäkin näin exän , mutta ei tuntunut toppaakaan että haluaisi takaisin!!!!!
Te kaipaajat ette oikeasti kaipaa sitä ihmistä, vaan sitä tunnetta, joita _parhaimmillaan_ hänen kanssaa koitte. Kuitenkin huonojakin hetkiä on taatusti ollut. Teillä on ollut jokin syy, miksi suhde on katkennut. Päätös on silloin tehty sillä järjellä, mikä silloin on ollut. Siksi päätös on ollut oikea.
Kun vuosia on kulunut, tuota aikaa ja tuota ihmistä ei saa takaisin. Me kaikki olemme muuttuneet aivan toisiksi ihmisiksi. Siksi minusta on ajan tuhlausta haaveilla jostain, joka tapahtui kauan sitten. Siitä muistaa vain ne hyvät hetket ja nekin on aika värittänyt. Jos jostain syystä yhteen palaisikin, kuherruskuukausi kestäisi ehkä sen kuukauden ja sitten samat vanhat ongelmakohdat alkaisivat hiertää molempia.
Ja kyllä, minullakin on takana ex, jota ajattelen usein ja tiedän hänenkin ajattelevan minua, paljon. En kuitenkaan enää tuhlaa aikaani kaipuuseen, vaan elän elämääni. Tosin aikaa on kulunut jo 7 vuotta, koko ajan helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on exä, joka ei ole pysty käyttäytymään normaalisti minut kohdatessaan, vaikka erosta on jo pitkä aika. Hänestä on tullut äärimmäisen katkera ja kaunainen ihminen. Hän ei ole saanut elämässään onnea, eikä millään soisi sitä muillekaan, varsinkaan minulle. Hänen onnettomuutensa ei kuitenkaan herätä empatiaa, koska hän on itse tietoisilla valinnoillaan ja omalla toiminnallaan aiheuttanut kaiken tuon pahan.
Koeta ap vain tuntea tunteitasi sitä mukaa kuin niitä tulee. Jos kaipaat keskusteluapua, hae sitä. Sellainen on älykkään ja vastuullisen ihmisen toimintaa.
Ei kaikki ole aina niin yksinkertaista. Itsekin olen onnellisessa parisuhteessa, enkä tahtoisi takaisin elämääni eksän kanssa, suhde oli kaikesta rakkaudesta huolimatta todella rankka. Siitä huolimatta joka kerta kun satumme näkemään, iskee ensin ahdistus , mutta kun hän katsoo minua, rauhoitun ja tunnen olevani turvassa. Sitten koko muu maailma katoaa, paikalla olemme vain me kaksi. Erosta on jo yli kuusi vuotta, mutta tunne on edelleen sama kuin mikä se oli ensi kertaa tavatessamme. Kyse ei ole siis mistään kaipuusta takaisin vanhoihin hyviin aikoihin tai sen hetkisen suhteen huonosta tilasta.
Omaa tilannettani on helpottanut se, että samassa kaupungissa asuvina törmäämme aina toisinamme, joten tilanteeseen on tottunut. En myöskään tunne huonoa omaatuntoa, jos mietin kaivaten hyviä hetkiämme, mielestäni olisi kamalaa, jos vanha suhde pitäisi unohtaa kokonaan uudessa. Toisaalta en näe ihastumisiakaan pahana asiana, kunhan ne eivät johda mihinkään. Kuten yksi edeltävistä kommentoijista sanoi, on kuitenkin hyvä muistaa, ettei vanhaan suhteeseen edes olisi mahdollista palata, mikäli eksän tapaaminen saa sitä kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ehkä eksälläsikään ollut eron hetkellä helppoa.
Molemmilla elämä jatkunut, joten jos satunnaisesta tapaamisesta vielä haavat aukee niin aika kummallista. Tuskin on kyse siitä eksästä vaan jostain muusta.
Ja täällä joku sellainen tuollaista kirjoittelee, joka ei ole itse kokenut vastaavaa? Ole kuule ihan vain hiljaa, jos et tiedä asioista.
Muista aina, että kyse on sinun päässäsi olevasta tunteesta. Sitä joko hoivaat tai sen heivaat. Mieti mikä tarve sinulla on vieläkin ruokkia sitä kiintymyksen tunnetta? Onko se syyllisyys jostain, onko se nykyinen suhteesi vai joku muu asia?
Itse koin syyllisyyttä siitä, miten kohtelin nuoruudenaikaista poikaystävääni. Suhde päättyi, kun toinen nainen tuli raskaaksi. Järkytys ja shokki oli minulle aikamoinen. Meni vuosia jopa vuosikymmeniä ja sitten tapasin tämän miehen... komea kuin mikä, edelleen. Totesin, että hän tuskin enää edes muisti sitä, miten olin mielestäni häntä kohdellut. Omat mielikuvaniko olivat tehneet tepposen? Ehkä en ollutkaan kohdellut häntä niin huonosti. Sen sijaan hän se oli tehnyt minulle pahasti. No nyt asia hymyilyttää. Jos vielä tapaamme, menemme luultavasti kahville muistelemaan menneitä. Me vanhat ja kauniit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kanssa ikävä eksää vaikka olen uudessa suhteessa jo toista vuotta. Mistä tämä tälläinen ikävä oikeen tulee. Siinäpä sitä ihmettelemistä. Kaikki elämässä hyvin. Kaippa kiinnityn liikaa ihmisiin ja niihin joihin oikeen tosissan tykästyn. Itsekään en ollut paras versio itsestäni suhteen aikana. Eksä vaan oli puhumaton ja oli eronnut aikanaan tekstarilla 20 v suhteesta. Hänen lapset otti aika rankasti tuo eron. Olisi pitänyt ymmärtää, että tekee saman uudessa suhteessa. Tekee saman varmaan uudelle miehelleen, aika kylmää kyytiä niin sanotusti. Olin ihan liian kiltti hänelle. Ilmeisesti oli tottunut ei niin kivaan mieheen. No sellasta tämä elämä, ehkä tämä haikailu joskus loppuu. Ei ole helppoja nämä ihmissuhteet todellakaan. No ei kun kohti uusia pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
minäkin näin exän , mutta ei tuntunut toppaakaan että haluaisi takaisin!!!!!
Talvi ja toppatakki.
Ei jatkoon. Ei tyylitajua.
Ei ole ehkä eksälläsikään ollut eron hetkellä helppoa.
Molemmilla elämä jatkunut, joten jos satunnaisesta tapaamisesta vielä haavat aukee niin aika kummallista. Tuskin on kyse siitä eksästä vaan jostain muusta.