Parisuhde ajanut karikolle :(
Alkaa vaikuttaa siltä että ei tästä tule enää mitään. Vaikka kumpikin tahtoisi yrittää ja tunteita on mutta koko ajan tää vaan kaatuu, kai liian korkeisiin odotuksiin, ja sitten riidellään. Mua tässä jutussa eniten ahdistaa arjen astuminen kuvioon. Mies on lakannut ostamasta mulle kukkia, viemästä ulos tarpeeksi usein, hemmottelemasta. Tahdon takaisin sen miehen johon alussa rakastuin, joka teki kaikkensa saadakseen mun huomion itseensä. Tunnen itseni niin petetyksi, kun nyt äijä vaan näpyttelee tietokonettaan lempinojatuolissaan. Olen hänelle vain huonekalu - munhan piti saada olla prinsessa.
Kommentit (41)
entäpä jos itse teet kaikkea kivaa, yllättelet miestäsi jne. sulla on siten kivaa, ja miehelläsikin varmaan on. sitten jos hän ei tajua tehdä mitään vastavuoroisesti niin pyydä häntä tekemään.
toisaalta, entä jos vain hyväksyisit arkirutiinit pääasialliseksi elämäntyyliksi ja olisit vähempiin ylläreihin tyytyväinen?
Mutta mielestäni mies ei tarpeeksi. Joskus olisi kiva että se TOINEN on se yllättäjä, se joka yrittää. Enkä aina minä itse. Tiedän että olen osittain kohtuuton vaatimuksissani. Mulla vaan on niin kova tarve näyttää että EDES tämä suhde onnistuu. Kun olen jo kerran eronnut (mies myöskin). Tiedän ettei voi odottaa täydellisyyttä ja silti odotan just sitä, ja kun täydellistä ei ole niin loukkaannun aivan kaikesta pienestäkin mitä mies tekee ja etenkin jättää tekemättä. Miksei hän voi tajuta!!
tolla mentaliteetilla olet tuomittu elämään yksin
Millaiset naiset saa ne täydelliset miehet ja täydelliset parisuhteet? Kertokaapa mitä pitää tehdä, miten olla, millainen olla, niin koetan ottaa oppia, mieluusti.
Millaiset naiset saa ne täydelliset miehet ja täydelliset parisuhteet? Kertokaapa mitä pitää tehdä, miten olla, millainen olla, niin koetan ottaa oppia, mieluusti.
ensinnäkin täydellisyyden tavoittelusta. Sellaista ei ole olemassakaan.
Mikä on tarpeeksi usein ulos viemistä?
Arki on arkea ja jokainen prinsessa tarttee prinssinsä jota myös kohdella hyvänä.
Eli molemminpuolista huomioimista ja kerrot ääneen mitä haluat mieheltä.
Et ole huonekalu tai prinsessa..
Millaiset naiset saa ne täydelliset miehet ja täydelliset parisuhteet? Kertokaapa mitä pitää tehdä, miten olla, millainen olla, niin koetan ottaa oppia, mieluusti.
ensinnäkin täydellisyyden tavoittelusta. Sellaista ei ole olemassakaan.
Muuten kaikki voisivat lakata yrittämästä kokonaan.
Miehet ovat Marsista, naiset VEnuksesta. Miesten ja naisten välisistä eroista johtuu kaikki ongelmat, siis siitä että olemme erilaisia. On tärkeää oppia ymmärtämään puolisoaan!
Jäikö pienenä prinsessaleikit väliin?
Muuten kaikki voisivat lakata yrittämästä kokonaan.
suhteessa on hyvät ajat ja huonot ajat. Ei ole oikeasti olemassa puhdasta, täydellistä ja ristiridatonta parisuhdetta. Eikä sitä täydellistä prinssiä.
Mikä on tarpeeksi usein ulos viemistä?
Arki on arkea ja jokainen prinsessa tarttee prinssinsä jota myös kohdella hyvänä.
Eli molemminpuolista huomioimista ja kerrot ääneen mitä haluat mieheltä.
Et ole huonekalu tai prinsessa..
Olen pyytänyt ihan suoraankin että osta mulle kukkia joskus. Kuten alkuaikoina teki ja olin kovasti otettu tavasta. No ei kuulemma ole hänen juttunsa, ei hän osaa (miten sitten silloin alussa osasi - just tätä mä en tajua ja se loukkaa kun selvästi valehtelee ettei "osaa").
Kerran viikossa mielestäni pitäisi olla varaa ottaa aikaa ihan vaan meille ja käydä vaikka lasillisella, ei se ota kuin tunnin mutta olisi tosi tärkeää parisuhteen kannalta olla pieni hetki läsnä pelkästään toiselle. Kai mä sitten haluan edelleen, että mies vie mua 'treffeille" sen sijaan että eletään vaan arkea ja hotkitaan iltaruokamme eri aikoihin telkkarin ääressä.
anteeksi kun sanoin näin suoraan. Et mitenkään voi olla yli 30vuotias.
toinen unelmien prinssi. Kaikki, mitä toinen sanoo, on kiinnostavaa. Kaikki, mitä yhdessä tehdään, on upeaa. Molemmat ostavat toisilleen pieniä lahjoja. Arjessa on taikaa. Rakastuminen on aivoille kuin huumetta. Se menee ohi. Niin se vain on.
Toki minunkin mieheni (yhdessä 12 vuotta) ostaa joskus kukkia ja onhan se kiva. Mutta en minä ensisijaisesti häneltä niitä kukkia kaipaa. Tärkeintä on, että lapsilla on hyvä isä ja etten ole yksin, kun tulee vastoinkäymisiä.
anteeksi kun sanoin näin suoraan. Et mitenkään voi olla yli 30vuotias.
ja alkuaikojen huumaa.. Ei miehet ymmärrä pieniä vihjailuja, vain suora puhe toimii!
Ja jos itse haluat olla prinsessa parisuhteessa, niin ala kohdella myös miestäsi prinssinä.. Vastavuoroisuus on parisuhteessa tärkeää.
Olen elämäni aikana tavannut muutamia "prinsessoja", jotka sitten vielä eläkeiässä syyttelevät miehiä kurjasta elämästään ja siitä, kuinka heitä on kohdeltu väärin. Vika aina miehessä, ei koskaan itsessä...
jos kumpikin on toisella kuin ilmaa?
Ehkä tuo kukkajuttu ei muuten olisi niin tärkeä, mutta noussut mulle jonkinnäköiseksi fiksaatioksi, kun ensimmäisenä vuotena mies oli sellainen superhuomaavainen. Ja sittemmin se loppui kuin seinään. Eli ilmeisesti siinä kohtaa häneltä loppui rakkaus.
haluat joka perjantai, että kotona on leikkokukkakimppu ja se on miehen tehtävä ostaa.
ei miehen rakkaus ole loppunut vaan rakkauden kohde vakiintui, eikä tarvitse enää tehdä kaikkia itselle ei niin luontaisia asioita vakiintumisen eteen.
ihminen muuttuu elämänsä aikana jopa arvokysymyksissä, joten tärkeintä ei ole ajatella että toinen olisi jonkunlainen tai muuttuisi vaan että osaa rakastaa toista sellaisena kuin hän kullakin hetkellä on.
tietysti pois lukien se, että tulee jotain oikeasti vakavaa tai lainvastaista eteen.
jos kumpikin on toisella kuin ilmaa?
En sanoisi että olemme toisillemme kuin ilmaa. Ehkä ongelma on siinä että mun vaatimustaso vaan on niin paljon korkeampi kuin hänellä, koska olin eroni jälkeen päättänyt että jos vielä joskus menen jonkun kanssa yhteen, mikään muu kuin täydellinen elämä ei ole riittävästi.
tämä lienee ongelman ydin. Eli kannattaisi mennä itseensä hieman...