Parisuhde ajanut karikolle :(
Alkaa vaikuttaa siltä että ei tästä tule enää mitään. Vaikka kumpikin tahtoisi yrittää ja tunteita on mutta koko ajan tää vaan kaatuu, kai liian korkeisiin odotuksiin, ja sitten riidellään. Mua tässä jutussa eniten ahdistaa arjen astuminen kuvioon. Mies on lakannut ostamasta mulle kukkia, viemästä ulos tarpeeksi usein, hemmottelemasta. Tahdon takaisin sen miehen johon alussa rakastuin, joka teki kaikkensa saadakseen mun huomion itseensä. Tunnen itseni niin petetyksi, kun nyt äijä vaan näpyttelee tietokonettaan lempinojatuolissaan. Olen hänelle vain huonekalu - munhan piti saada olla prinsessa.
Kommentit (41)
munhan piti saada olla prinsessa.
Sano Danielille, että pitää ryhdistäytyä!
mitään täydellistä ei missään. ulkopuolelta asiat näyttävät erilaisilta. sinun tulee kertoa sanoin ja teoin miehellesi mitä hhaluaisit ja miten hän voisi myös kertoa mitä haluaa.
arki astuu kuvaan aina. jos tunteet kestävät niin suhde syvenee. jos et kestä arkea sinulla saattaa olla persoonallisuushäiriö. haluat aina vaan kokea sen ihastumisen tunteen. ei sellaista ole missään suhteessa.
Parisuhteen alkuhuuma kestää korkeintaan kolme vuotta, yleensä arkistuminen alkaa jo parin vuoden jälkeen. Arkistuminen lienee sitä nopeampaa, mitä nopeammin muutetaan yhteen ja aletaan konkreettisesti elää arkea yhdessä. Kun toinen on jo sitoutunut parisuhteeseen, ei tarvita ylimääräistä liehittelyä, joka kumpuaa yleensä miellyttämisenhalusta ja epävarmuudesta. Suhteen alussa ei olla aidosti omia itsejään, vaan halutaan antaa mahdolliselle kumppanille todellisuutta ruusuisempi kuva itsestä. Tämä ei yleensä ole kovin tietoista "huijaamista".
Alkuhuuma on pitkälti biologinen hormonaalinen häiriötila, joka on aikalailla yleisinhimillinen reaktio rakastumisen/ihastumisen aiheuttamaan muutokseen. Jos haluaa parisuhteelta muutakin, kuin eläimellistä vaistojen varassa toimimista, täytyy alkuhuuman katoaminen hyväksyä tai vaihtoehtoisesti vaihtaa kumppania parin vuoden välein.
Ap tulee olemaan elämässään onneton eikä saavuta kypsää kumppanuutta ja aikuista rakkautta miehen kanssa, ellei nyt ala kehittää parisuhdekäsitystään realistisempaan suuntaan. Tällä hetkellä ap:n tapa kirjoittaa miehestään ja toiveistaan saisi kenen tahansa aikuisen miehen juoksemaan huutaen karkuun. Aikuiselta naiselta odottaa yleensä aikuista suhdetta rakkauteen ja parisuhteisiin.
en ole ollut suhteissa niin kauan että alkuhuuma olisi loppunut (en omasta tahdostani). Millaista se parisuhde sitten sen jälkeen on? Onko se niinkään rakkautta vaan tottumista ja mukavuudenhalua? Ainakin useimmat tuntuvat vähän väliä ihastuvan muihin ihmisiin pitemmissä parisuhteissa ja olevan alkuperäisen puolison kanssa enemmänkin hyvä kaveri, ettei tarvitse olla yksin kotona.
toiseen rakastumista aina välillä. Hyväksymme toisemme juuri sellaisen kuin on, kumpikaan ei yritä muuttaa toista. Ehkä se on se salaisuus...
toiseen rakastumista aina välillä. Hyväksymme toisemme juuri sellaisen kuin on, kumpikaan ei yritä muuttaa toista. Ehkä se on se salaisuus...
usein olette kyllästyneitä toisiinne tai ihastuneita muihin?
haluat joka perjantai, että kotona on leikkokukkakimppu ja se on miehen tehtävä ostaa.
No ei se nyt noin toimi ainakaan, mies ostaa sen kukkakimpun vaan koska on "pakko", muuten prinsessa mököttää.
saman päivän aikana kun toinen keksii jotain millä ilahduttaa :) Emme ole vakavasti kumpikaam ihastuneet toiseen, kerromme jos joku on ollut kiinnostava jne ja spekuloimme asiaa yhdessä. Meillä on vaan niin hyvä olla yhdessä, ehkä asiaa auttaa että molemmilla oli ennen tapaamista oma elämä isolla E:llä eikä siis oltu mikään toistemme ensirakkaus tms.
Sama leikki. Jospa se lähtis mukaan leikkiin sitten. Ala kantamaan herkkuja eteen ja hieromaan hartioita.
Menkää juttelemaan parisuhteesta jonnekin. Kun molemmmat saa kertoa tilanteesta jollekin ulkopuoliselle, niin siinä ajatukset selkiytyy ja yhteinen sävel on helpompi löytää. Silloin on myös helpompi kuulla, mitä toinen sanoo.
tiedäthän että ollaksenne täydellinen pari teidän tulee panostaa parisuhteeseen hieman suuremmin kun kukkia ostamalla...käydä pariterapiassa, parisuhdetapahtumissa ja leireillä, joilla opitte niitä parisuhdetaitoja sekä tuntemaan toisenne ja itsenne paremmin.
Nyt keität kahvit ja istutte pöydän ääreen. Otat kynät ja paperia. Kirjoitatte molemmat omat tarpeenne ja toiveenne parisuhteeltanne. Siis sellaiset, joita toivotte toisen ottavan huomioon. Parannettavaa löytyy molemmilta. Mietitte myös toisistanne 10 hyvää asiaa/piirrettä jota toisessa arvostaa.
Onhan teillä omaa aikaa/harastuksia? Yrittäkää saada yhteistä aikaa ainakin kerran kuussa. Eli silloin syömään, leffaan tms...
Parisuhteen hoitaminen on molempien asia. Yksin siihen ei kukaan pysty. Tuollaiset taantumat kuuluu parisuhteeseen. Jospa säkin vaikka hemmottelisit välillä miestäs.. Siitä mieskin ilahtuu. Ja miehet haluaa myös, että olet kiinnostunut heidän tekemisistään ja heidän itsetuntonsa kohoaa kun kehut.
Munkaan mies ei enää osta mulle kukkia. Minulle se merkitsee, että mies ei välitä. Ei rakasta riittävän paljon. Olen kertonut ihan suoraan, että haluaisin saada kukkia. Mutta ei se osta niitä. Ei edes merkkipäivinä. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa, miksi mies ei voi ostaa niitä??? Pieni vaiva, iso ilo. Mutta ei kukkia on suuri murhe. Symbolinen merkitys on melkein parisuhteen mittainen.
Minulla on täydellinen (lähes;D) mies.
Asioita, joita minä arvostan:
- osallistuminen perhe-elämään, puolisoon ja lapsiin
- osallistuminen kodinhoitoon
- yhteinen aika ihan vain vaikka tv: n ääressä viiniä juoden ja höpötelleen
- sitoutuminen
Joinain iltoina istumme eri huoneissa eri asioita puuhastellen ja joskus taas istumme tunteja kahdestaan katsoen leffoja tai keskustellen. Tai sitten istumme vierekkäin sohvalla vaikka ihan hiljaa.
Yhteistä taivalta takana jo 18 vuotta ja mielestäni se mikä meitä pitää yhdessä, on nimenomaan se arki ja molempien sitoutuminen siihen arjen elämiseen. Kumpikin tietää, että vaikka toinen olisi uupunut tai muuten vain muissa fiiliksissä, ei elämä kaadu siihen. Hyviä ja huonoja aikoja tulee ja menee. Kunhan molemmat ovat sitoutuneet toisiinsa niin kummankaan ei tarvitse selitellä mitään tai yrittää vietellä toista. Tilaa pitää antaa puolin ja toisin. Ei meillä kukkia ostella enkä niitä kaipaakaan. Kukilla voi pyyhkiä perseen jos arkielämä ei suju!
joka veetuili otsikossa. No, todellakaan en menisi ketään pakottamalla tekemään asioita, että se siitä. Tuskinpa olisi mukavaa niitä kukkia tai mitä tahansa edes saada jos toinen olisi pakolla sen tehnyt. Kukkien ostaminen nyt on muutenkin vaan yksi semmoinen esimerkki, jolla halusin kertoa miten miehen käytös on muuttunut alkuajoista. Ja samoin toi että sanoin "olla prinsessa", en tarkoittanut kirjaimellisesti mutta tälle palstalle tyypillistä toki että tartutaan joka sanaan. Mutta sitä nyt kuitenkin ajan takaa, etten jotenkin koe olevani miehelle tarpeeksi tärkeä. Vaikka hän hokee, että olen. Mun on vaan vaikea uskoa. Olen kyllä itsekin miettinyt, millaisilla teoilla se sitten pitäisi osoittaa ja miksi mulle ei riitä se mihin mies kykenee. Tänäänkin töistä tultua tuli mun viereen sohvalle, olin siis just itse hetkeä aikaisemmin tullut ja istahtanut alas, otti kädestä ja veti kainaloon ja silitteli hetken. Niin mielessäni pilasin senkin hyvän hetken ajattelemalla, että miksi ei suudeltu, miksi ei sanonut jotain kaunista, ei ehkä välitä musta kun ei panostanut tarpeeksi. Oikeasti, mua itseäkin ahdistaa tämmöinen. Kai mulla on sitten niin huono itsetunto.
ap tarkoittaa, että he tekevät lähinnä eri asioita eri huoneissa puuhastellen eivätkä koskaan istu tunteja keskustellen keskenään?
Minulla on täydellinen (lähes;D) mies.
Sulla on sitten se täydellinen elämä, ole tyytyväinen ja onnellinen että noin hyvä tuuri on käynyt. Ihan kiva kuulla, sehän se tässä auttaakin tosi paljon joo, lukea miten täydellistä muilla on, kun itsellä todellakaan ei ole yhtä hyvä onni käynyt.
Pitää vain opetella suhteuttamaan omat epärealistiset (?) toiveet arkeen.
Jos mies on muuten hyvä muttei tuo kukkia niin onko paha?
Ei minunkaan mies tuo kukkia ja se jaksoi joskus harmittaa, mutta kun ajattelee kokonaisuuttaa niin jokaisella on hyvät ja huonot puolensa. Ap tuntuu takertuvan vain niihin huonoihin.
Minulla on täydellinen (lähes;D) mies.
Sulla on sitten se täydellinen elämä, ole tyytyväinen ja onnellinen että noin hyvä tuuri on käynyt. Ihan kiva kuulla, sehän se tässä auttaakin tosi paljon joo, lukea miten täydellistä muilla on, kun itsellä todellakaan ei ole yhtä hyvä onni käynyt.
en tykkäisi jos mies tois kukkia, tuntuis tuhlaukselta ja jotenkin kiusalliselta. Koruista kyllä tykkään. Olis kiva istua yhdessä kotona, kumpikin touhuaisi omia hommiaan...
niin kyllä se suhde siinä vaiheessa jo väkisin arkipäiväistyy. Jos haluat että mies huomioi sinua niin sinun täytyy huomioida myös häntä.Yksipuolinen haluaminen ja vaatiminen vie miehen pois luotasi.