Exä yritti soittaa

Oisko eroa mitenkään voinut välttää? Olisitteko voinut löytää toisenne uudelleen vaikka pariterapiassa?

Anteeksi mut kysymykset. Mietin näitä itse omassa elämässäni nyt...

vastaan mielelläni kysymyksiin ja puran siinä samalla omia tunteitani. Kyllä minusta tuntuu, että me yritimme kaikkemme

Minkälainen tilanne teillä on,

Ap

Mies on elämäni rakkaus, ja samaa on sanonut minusta joskus. Sitteen muu elämä, työ, harrastukset, muut kiireet tuli jotenkin väliin, etäännyttiin, eikä enää osattu lähentyä. Minä lopulta lähdin, kun mies ei mielestäni yrittänyt tarpeeksi. Tuntuu, että oon tosi pettynyt elämään. Mietin, että olisi pitänyt vielä yrittää, mut miestä en varmaan enää saa takas.

lapsen takia on vaan pakko pitää yhteyttä. nyt yritän, että emme soittisi kuin isävkl:ua edeltävänä torstaina ja sit sunnuntaina. kaikki muu yhetydepito mun on pakko lopettaa.



olisi paljon helpompi päästä yli jos ei tartteisi enää ikinä pitää mitään yhteyttä.

lapsen takia on vaan pakko pitää yhteyttä. nyt yritän, että emme soittisi kuin isävkl:ua edeltävänä torstaina ja sit sunnuntaina. kaikki muu yhetydepito mun on pakko lopettaa.

olisi paljon helpompi päästä yli jos ei tartteisi enää ikinä pitää mitään yhteyttä.

Sovittiin yheisymmärryksessä, että yhteydenpito loppuu totaalisesti tähän ja toivotettiin hyvät jatkot. Itkettää. :'(

Ap

Teillä ei ilmeisesti ole yhteisiä lapsia?

Ap

Mä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi ei voisi olla kaveri ja pitää yhteyttä? Minun exäni ei suostunut puhumaan enää kanssani eikä edes viestittelemään millään välineellä. Minusta se on outoa kun toisen kuitenkin tuntee paremmin kuin yhdenkään kaverin jne. Minä olin vieläpä umpirakastunut ja ehkä hänkin oli minuun, mutta hommat menivät vaan pipariksi.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi ei voisi olla kaveri ja pitää yhteyttä? Minun exäni ei suostunut puhumaan enää kanssani eikä edes viestittelemään millään välineellä. Minusta se on outoa kun toisen kuitenkin tuntee paremmin kuin yhdenkään kaverin jne. Minä olin vieläpä umpirakastunut ja ehkä hänkin oli minuun, mutta hommat menivät vaan pipariksi.

Minä olen ainakin exäni kanssa edelleen parhaita kavereita enkä nyt kärsi tilanteesta lainkaan. Tosin ymmärrän, että jos on hirmuisesti tunteita mukana niin sitten voi olla ikävää etenkin jos tunteet ovat yksipuolisia. Kertokaa nyt ihmiset miksi se on niin vaikeaa olla väleissä exän kanssa tai ihmisen johon on joskus ollut ihastunut?

Mun paras ystävä on mies jonka kanssa seurustelimme 14-vuotiaasta asti 8 vuotta. En koskaan ymmärtänyt miksei oltais kavereita, se on mulle tosi tärkee ihminen ja tuntee mut paremmin kun mä itse, en halua menettää sellaista ihmistä. Ja jos on joskus ihan tosissaan jotakuta rakastanut, niin kyllä sen on pakko olla niin ihana ihminen, että sen haluaa pitää elämässään.



Kuitenkin nyt kun erosin miesystävästäni on asia ihan erilainen. Jätin itse miehen palavasta rakkaudesta huolimatta, ja mies haluaisi koko ajan nähdä, soitella txt jne. Ja joka kerta hajoan uudelleen. Mun on pakko päästä tunteistani ja tästä tuskasta yli, ennenkun voin olla yhteydessä. Pelkään myös, että otan miehen takaisin jos olen yhteyksissä, koska rakastan liikaa. Toivon kuitenkin, että joku päivä kun molemmat päästään yli, voitais olla hyviä kavereita, tai edes jollain tapaa toistemme elämässä, koska en oikeasti haluaisi menettää sitä ihmistä.

Kun oli oikein ikävä, ja kun olin päättänyt, että en ole enää yhteydessä, ei nähdä hyvissä eikä huonoissa merkeissä eikä jutella kuin jos nyt jotain ihan välttämätöntä asiallista asiaa (ei ollut lapsia yhdessä)... Pidin tietokoneella "eropäiväkirjaa" johon kirjoitin aina silloin kun tuntui ylitsepääsemättömältä ikävä, tai kun meinasin horjua päätöksessä. Muistelin, itkin, huokailin ja valitin päiväkirjaani ja luotin että joku päivä helpottaa.

Miksi kannattaa jättää toinen jos sitä täysillä rakastaa? Oliko hän väkivaltainen, alkoholisti vai miksi?

Kun oli oikein ikävä, ja kun olin päättänyt, että en ole enää yhteydessä, ei nähdä hyvissä eikä huonoissa merkeissä eikä jutella kuin jos nyt jotain ihan välttämätöntä asiallista asiaa (ei ollut lapsia yhdessä)... Pidin tietokoneella "eropäiväkirjaa" johon kirjoitin aina silloin kun tuntui ylitsepääsemättömältä ikävä, tai kun meinasin horjua päätöksessä. Muistelin, itkin, huokailin ja valitin päiväkirjaani ja luotin että joku päivä helpottaa.

Olen mies, rakastuin naiseen, mutta kaikki meni miten meni. Nainen sanoi rakastavansa minua ja minä rakastan todellakin häntä edelleen. Ei ole kyllä aika, eikä mitkään päiväkirjat auttaneet :( Emme ole missään tekemisssä keskenämme ja minulla on ihan kamala ikävä edelleen prkl :(

Miksi kannattaa jättää toinen jos sitä täysillä rakastaa? Oliko hän väkivaltainen, alkoholisti vai miksi?

Piti mennä 23:selle.