Miksi hankitte ensimmäisen lapsen jälkeen lisää lapsia?

Itselläni on 5 sisarusta, joista yhtään en vaihtaisi pois. Varsinkin n.1,5 v vanhemman veljeni kanssa olemme todella läheisiä edelleen. Ja näin se näköjään menee omillanikin!

Meillä on haastavaa arki esikoisen kanssa, hän on ns. erityislapsi mutta vauvakuume pukkaa päälle. En tiedä olisiko viisainta vaan jättää tähän yhteen vai pitäisikö kuunnella tuota vauvakuumetta... Kun saisi kristallipallon niin olisi helpompi päättää.

-ap

yksi lapsi. Sitten kuitenkin ekan prinsessan synnyttyä minut valtasi aivan pakottava tarve lisääntyä. Siis aivan järjetöntä, kun niin varma olin, ettei meille kahta lasta tule.



Nyt ollaan sitten kuumeiltu (molemmat, myös mies) toistakin vauvaa ja tultu siihen tulokseen, että ehkäpä me tosiaan halutaan toinen vauva ihan aidosti. Ja nimenomaan aika pian nyt, sillä halutaan esikoiselle sisarus, josta olisi ehkä seuraa ja halutaan myös "tehdä nämä lapset nyt", eli meitä ahdistaa ajatus siitä, ettei tämä vauvakuume mene ikinä pois ja että kymmenen vuoden päästä aletaan sitten yrittämään sitä toista lasta, eikä saada mitään "sisaruushyötyä" tms. sitten enää...



Kuitenkin asia on vielä suunnitteluvaiheessa ja vähän ollaan arveltu, että koska ollaan jo yli 30 v. pariskunta, että ei kovin pitkään yritetä, mikäli uutta vauvaa ei ala meille kuulua. Eli periaatteessa oltais tyytyväisiä yhteenkin, mutta toisaalta tuntuu hyvältä idealta yrittää sitä toistakin lasta, ihan jo siksikin, että sisarukset olisivat vähemmän yksinäisiä ja sitten kun meistä aika jättää, niin lapsilla on sitten toisensa.

koska itselleni ei tullut koskaan tarvetta useampaan ja olen miettinyt samaa. minulla on muutama ystava joilla vain yksi lapsi ja he ovat rentoja ja hyvin rakastavia. useamman lapsen aidit stressaavat, lapset tappelevat, kukaan ei ole onnellinen. varsinkin jos on jo 3 lasta, miehet lahtevat kavelemaan... miksi ei voi jattaa yhteen lapseen???

koska itselleni ei tullut koskaan tarvetta useampaan ja olen miettinyt samaa. minulla on muutama ystava joilla vain yksi lapsi ja he ovat rentoja ja hyvin rakastavia. useamman lapsen aidit stressaavat, lapset tappelevat, kukaan ei ole onnellinen. varsinkin jos on jo 3 lasta, miehet lahtevat kavelemaan... miksi ei voi jattaa yhteen lapseen???

koska itselleni ei tullut koskaan tarvetta useampaan ja olen miettinyt samaa. minulla on muutama ystava joilla vain yksi lapsi ja he ovat rentoja ja hyvin rakastavia. useamman lapsen aidit stressaavat, lapset tappelevat, kukaan ei ole onnellinen. varsinkin jos on jo 3 lasta, miehet lahtevat kavelemaan... miksi ei voi jattaa yhteen lapseen???

Hölmömpikin tajuaa tuon, että enemmän on isompia perheitä, kuin yhden lapsen perheitä ja silti heistä suurinosa on aivan onnellisia...

halusin myös toisen lapsen...

tuli vauvakuume ja en halunnut esikoisesta sitä ainoaa. Pitkään kyllä harkitsin koska esikoisen vauva aika oli suoraan h***etistä. Se alkoi teholta ja päättyi kun 2-vee neuvolassa oltiin saatu paino vihdoin kohdilleen. Ongelmia on siis rittänyt mutta niin vain se toive siitä toisesta tuhisijasta iski molempiin ja nyt lapsen ollessa 2,5v olen raskaana jälleen :)

ja ensimmäinen ei tupsahtanut ihan ensi yrittämällä vaan vaati 10 vuotta ja rapiat. Ei siinä tullu pieneen mieleenkään lähteä ehkäisemään. Nyt tulee kolmas ja on jo ihan sellainen fiilis että tässä se sitten on ;D

ja sisaruksen esikoiselle. Ikäeroa heillä on 1v3kk.



Meillä on myös kolmas lapsi, jota kovasti toivoin vuosia, kunnes mieskin suostui :)

tuli vauvakuume ja en halunnut esikoisesta sitä ainoaa. Pitkään kyllä harkitsin koska esikoisen vauva aika oli suoraan h***etistä. Se alkoi teholta ja päättyi kun 2-vee neuvolassa oltiin saatu paino vihdoin kohdilleen. Ongelmia on siis rittänyt mutta niin vain se toive siitä toisesta tuhisijasta iski molempiin ja nyt lapsen ollessa 2,5v olen raskaana jälleen :)

Teholta mekin ollaan lähdetty ja painon kanssa painitaan! Ikää lapsella nyt 1v. Kiva kuulla, että olet uskaltanut antaa toisen lapsen tulla :)

-ap

useamman lapsen, meidan 4,5v oli niin saata*an ärsyttävä. Itse en ainakaan halua yhtään enempää huligaaneja tähän taloon :D

koska itselleni ei tullut koskaan tarvetta useampaan ja olen miettinyt samaa. minulla on muutama ystava joilla vain yksi lapsi ja he ovat rentoja ja hyvin rakastavia. useamman lapsen aidit stressaavat, lapset tappelevat, kukaan ei ole onnellinen. varsinkin jos on jo 3 lasta, miehet lahtevat kavelemaan... miksi ei voi jattaa yhteen lapseen???

eniten. Kolme lasta tai enemmän niin eroluvut on pienimmät. Väitteesi siitä että miehet lähtee kävelemään ei siis pidä paikkaansa, enemmän miehiä lähtee 1- ja 2-lapsista perheistä.

jotta leikkisivät vähän isompina keskenään ja vanhemmatkin saisi välillä omaa rauhaa.. eikä aina tarttis olla leikittämässä..



rehellinen vastaus.. siis sen takia että lapsella olisi sisarus ja itse pääsisis joskus vähän helpommalla..



tiedän että vastaukseni teilataan mutta kai se jonkun on tottakin puhuttava eikä vaan hyssytellä ja näyttää ruusuiselta unelmalta niinkuin täällä kaikki tuntuu tekevän.. ;)

Suurin oli ehkä vauvakuume, mutta miehelle esitin asiaa enimmäkseen siitä näkökulmasta, etten halunnut esikoisesta ainokaista. Itselläni on 6 sisarusta, jotka ovat minulle läheisiä, ja miehellä on kaksi sisarusta, jotka kyllä olivat hänelle tärkeitä lapsena, mutteivät enää aikuisena. Mies oli vastahankainen, kuten minäkin olin ollut 2 vuotta esikoisen syntymän jälkeen, koska esikoisen eka vuosi oli hirvitys, eikä esikoinen vielä silloin yli 2-vuotiaanakaan nukkunut kokonaisia öitä. Hänen kanssaan oli muutenkin hankaluuksia, ja alkuun meitä kauhistutti, että jos toisestakin lapsesta tulee samanlainen. Vauvakuume pyyhkäisi sen pelon minulta, ja totesin, että sehän on jo kertaalleen harjoiteltu ja kokeiltu, nyt tiedetään, miten selvitään, jos toinenkin on samanlainen. Lopulta mies suostui, vaikka sitten puolivälissä raskautta kerran riidan yhteydessä tiuskaisi minun kuulemma pakottaneen hänet lapsen tekemiseen. Tokaisin tähän, että olisi avannut suunsa ja käyttänyt ehkäisyä.



Toinen lapsi syntyi, kun esikoinen oli 3,5-vuotias. Minä olin jo raskausaikana surkutellut, miten teen kaiken viimeistä kertaa: olen raskaana, imetän, vaihdan vaipat, näen vauvan naurun, ensiaskeleet, uuden oppimisen jne. Mies oli ehdoton, ettei enempää kuin nämä kaksi. No, tämä toinen lapsi oli esikoiseen verrattuna helppo kuin mikä, ja pikkuhiljaa suru siitä viimeisestä vauvasta hävisi, joskaan ihmettelyistä huolimatta (myös miehen) en halunnut lopettaa imetystä vaan jatkoin ja perustelin sitä sekä sillä, että lapsella oli selkeä tarve saada rintaa, että sillä, että tämä olisi viimeinen imetykseni, ja kun se kerran sujuu, otan siitä kaiken irti. Kun lopulta tuli lopetuksen aika, olin tyytyväinen ja ajattelin, että tästä mennään vain eteenpäin, ei enää paluuta pikkuvauvavuosiin.



Pari kuukautta sen jälkeen, vähän ennen kuopuksen 2-vuotispäiviä, mies alkoi puhua, että hän haluaisikin vielä kolmannen. Perusteena oli, että kun esikoinen kaikessa hankaluudessaan on kuin ilmetty minä (hänellä on vahva temperamentti ja aistiyliherkkyys-diagnoosi, multa löytyy ensimmäinen), ja kuopus on kuin isänsä (ovat kuin peilikuvia keskenään, ja tämä lapsi on myös hillitty ja rauhallinen luonteeltaan, kuten isänsä on), miehestä olisi mukavaa nähdä, millainen kolmannesta lapsestamme tulee. Minä tyrmäsin ajatuksen sillä, etten halua enää palata "ajassa taaksepäin". Sitten tulikin ilmi, että käytössä ollut ehkäisy ei sovi mulle ja se piti lopettaa pikimmiten, ja kun emme päässeet miehen ja lääkärin kanssa yhteisymmärrykseen sopivasta/seuraavaksi kokeiltavasta ehkäisytavasta, mies nosti pöytään uudelleen tämän kolmannen lapsen yrityksen. Minä olin uupunut kaikkeen siihen ehkäisyongelmaan, ja heikkona hetkenä ajattelin, että se ainakin ratkaisisi ongelman vähäksi aikaa. Pari kuukautta myöhemmin olin raskaana, ja heti kun raskaustieto ihan todella mulle avautui, aloin katua. Mietin, että olen todellakin ottamassa takapakkia elämässäni, joudun taas vaippasirkukseen ja niihin päiviin, jolloin mielellään vetäisi peiton korvilleen mutta lasten takia on pakko nousta ylös, löytää eteisen lattialta kissan oksennus, lastenhuoneen matolta taaperon vahinkokakka ja keittiöstä kattoon heitellyt makaronit, jotka kuivuttuaan ropisevat omia aikojaan alas.



Toissapäivänä kävimme ultrassa, ja se toi mukanaan pienen onnellisen vivahteen - vauva oli niin kaunis jo pelkässä ultrakuvassa! Tiedän, että ne kaameat päivät ovat tulossa edelleen, mutta ne eivät tunnu enää niin painostavalta ja lopulliselta ajatukselta.

ni pakkohan oli koettaa uudestaan. Nyt minulla on 6!

ja sisaruksen esikoiselle. Ikäeroa heillä on 1v3kk. Meillä on myös kolmas lapsi, jota kovasti toivoin vuosia, kunnes mieskin suostui :)

..maailman väestöräjähdys on siis naikksoten syytä. Osaatteko hävetä?

halusin, että lapsillani on aikuisena sisarussuhde! Se on kuitenkin yleensä elämän pisin ihmissuhde...

En mä miestä mitenkään pakottanut, siksihän siinä kesti juuri vuosia. Miehellä oli mahdollisuus myös kieltäytyä. Ja miehelle se kolmas lapsi on kaikkein rakkain, vaikka on tosi rakas meille kaikille :) Mies onkin sanonut monta kertaa, että miten tyhjää elämä olisikaan ilman tuota kuopusta :)) Eikä tarkoita tosiaankaan sitä, ettei isommat olisi tärkeitä.

En tosiaankaan häpeä tuota ihanaa kuopusta :)

ja sisaruksen esikoiselle. Ikäeroa heillä on 1v3kk. Meillä on myös kolmas lapsi, jota kovasti toivoin vuosia, kunnes mieskin suostui :)

..maailman väestöräjähdys on siis naikksoten syytä. Osaatteko hävetä?

Ota vain rauhassa ja anna ajan kulua. Kun lapsi oli meillä vuoden niin en nähnyt mitään mahdollisuutta että toinen tulisi joskus. Olin rikki, ihmisraunio ja sama rumba jatkui. Kun se loppui ja lapsi tuli kuntoon niin sitä alkaa miettimään mitä hyvää jäi käteen, niitä ensimmäisiä hymyjä, askeleita ja sitä huumaavaa tuoksua. Ehkä sinullekin käy näin?



Mietin myös että kun kerran olen kohdannut he***tin niin eipä sitä pahempaa voi tullakaan. Kun siitä selvisin terveenä ja henkisesti niin miksen pystyisi samaan uudestaan(jos huono tuuri käy)?

maailman väestöräjähdys on siis naikksoten syytä. Osaatteko hävetä?

Taas täällä on tää sama outo tyyppi, joka kommentoi aina ilkeesti muille kuten

"tehkää vaan yksi ja maailma kiittää" jne...

Eks tajuu, et ei se maailman väestötilanneongelma sillä korjaannu tehääks me yks vai kaks lasta :D

Ja taidat olla myös se sama, joka kirjoittaa aina myös, et "arvasinkin, et joku vetää esiin tän kateusKORTIN" tai minkä kortin milloinkin.

Vastaa pliis osuinko oikeaan! ;)

Ollaan molemmat toivottu isoa perhettä ja toivotaan vielä yhtä lasta. Lapsilla on aivan mahtavat sisarussuhteet. Toki tappelevat välillä mutta myös rakastavat toisiaan, huolehtivat, halaavat ja leikkivät kovasti yhdessä. Yhden lapsen kanssa saat olla aina viihdyttämässä itse.



Itselläni on pitkä ikäero veljeeni eikä meistä ole koskaan tullut kovin läheisiä. Siksi itse halusin lapset melko lähekkäin. Lisäksi ajatuksena on ollut myös se että ehdin tehdä elämässäni sitten muutakin kun lapset kasvavat isommaksi.



Mielestäni sisarussuhde rikastuttaa lapsen elämää valtavasti. Se on tärkein koko elämän kestävä ihmissuhde. Sisarukset ovat tukenasi vieläkin kun vanhempasi kuolevat. Ainakin jos ei satu mitään yllättävää.