Mä en halua mennä töihin. En jaksa muita ihmisiä.
Mitä työtä voi tehdä kotona, niin ettei tarvitse olla muiden (aikuisten) ihmisten kanssa koko päivää tekemisissä?
Mä en jaksa tällaista pinnallista elämää. Haluan olla kotona.
Kommentit (28)
En kestä pahansuopuutta ja ilkeyttä. Enkä juoruilua.
Siksi olen kotona.
Haluaisin myös tehdä töitä ilman työkavereita.
Mulla kohta alkamassa työ asiakaspalvelussa, mutta onneksi työ ei ole varsinaista myymistä. Toivon välttyväni kaikenlaisilta reklamaatio kitisijöiltä ja tuo palvelupiste on sellainen että siinä vaan nopeasti käydään ja jatketaan matkaa. On nimittäin kokemusta myös myyntityöstä, ja se on sekä raskasta että aivan liian huonosti palkattua. Onneksi tuleva homma on määräaikainen, sillä jos se osoittautuu ihan kauheaksi, niin voin ajatella, että se kestää vain tietyn hetken...
täällä yksi! Teen kirjanpitotöitä kotona ja nautin :) Päivisin vapaa aikataulu, kukaan ei kyttää, ei kuppikuntia ja selän takana haukkumista, ei pätemistä tai selkäänpuukotusta :)
En kestä pahansuopuutta ja ilkeyttä. Enkä juoruilua. Siksi olen kotona. Haluaisin myös tehdä töitä ilman työkavereita.
Mulla sama ongelma.Olen aivan liian kiltti ja työskentelen kaupanalalla.Hermo alkaa menee jo puolen vuoden jälkeen.En vaan jaksa sitä paskan tärkeyttä.Eniten ihmettelen sitä että miten jotkut viitsivät edes työskennella kaupoissa,aamusta iltaan,pyhät ja vkl.Ei vaan mene mun järkeeni.Eniten ehkä ärsyttää se että aina pitää joustaa ja lukea vaihdevuosi-ikäisten ämmien ajatuksia "oikeasta tavasta tehdä työtä"..ja mikähän se sitten on???
Onneksi sopparia enää kk ja sitten se on bye bye!!!!
mutta sellaiset työt ovat yleensä huonosti palkattuja. Koen nykyään aika raskaana ja merkityksettömänä muiden kanssa työskentelyn. Haluaisin vain ihan rauhassa tehdä yksinäistä työtä.
Itsellänikin on hyvät sosiaaliset taidot, mutta en erityisemmin kaipaa muiden seuraa. Saan yksinolosta enemmän kuin seurustelusta. Kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta.
Mulla on kyllä hyvät sosiaaliset taidot, mutta olen herkkä! En kestä pahansuopuutta ja ilkeyttä. Enkä juoruilua. Siksi olen kotona. Haluaisin myös tehdä töitä ilman työkavereita.
Hyvät sosiaaliset taidot minullakin mutta koen äärimmäistä ulkopuolisuuden tunnetta kun kuuntelen muita ihmisiä ja mietin heidän sisäistä maailmaansa. Jotenkin niin hirmuisen pieni sisäinen maailma tuntuu ahdistavalta enkä jaksa kun minut vedetään mukaan sen tuomien tarpeiden täyttämiseen. Inhoan juonittelua, keinottelua ja itsekeskeisyyttä. Kaikkea sellaista millä ei loppujen lopuksi saavuta mitään mitä ainakaan minä pitäisin tärkeänä, mutta millä saa mukavasti nakerrettua toisia ihmisiä ja tuhottua asioita. Ihmisiä jotka elävät niin täysin omassa universumissaan sen keskipisteenä ettei sinne muita mahdu, mutta kaikkien pitää siitä kuulla.
Tämä ei *voi* olla elämisen perimmäinen tarkoitus.
Lähes päivittäin mietin, miten saisin elämäni järjestettyä siten, että saisin tehdä yksin työtä. Mieluiten vielä kotona.
Rasitun työyhteisöjen erilaisista kiemuroista, enkä haluaisi osallistua mihinkään yhteisiin rientoihin. Koen, että sosiaaliset taitoni ovat ihan hyvät ja tulen kaikkien kanssa juttuun. Silti kaipaan yksinäisyyttä todella paljon. Huomaan, että nykyään pyrin välttelemään tilanteita, joissa täytyisi olla jollain tavalla sosiaalinen ja pyrin vetäytymään aina kuin mahdollista. En jaksa sitä kalkatusta ja vatvomista!
Tutkintoni on sellainen, etten sillä pysty työllistämään itseäni erakoksi, niinpä olen lähdössä avoimeen hakemaan sellaista lisäpätevyttä, josta toivon olevan apua erakomman työn saamisessa.
Toivottavasti se tie veisi yksinäisyyteen....
Se on niin, että mitä kauemmin kotona, sen vaikeampaa sieltä on lähteäkään minnekään ihmisten ilmoilla.
Se on niin, että mitä kauemmin kotona, sen vaikeampaa sieltä on lähteäkään minnekään ihmisten ilmoilla.
ap
pph:ksi, niin ei tarvi kattella muita aikuisia ja saa olla kotona. kunhan joka aamu jaksaa sanoa aikuisille reippaat huomenet ja kertoa iltapäivisin nico-petterien kuulumiset.
Olen niin kurkkuani myöten täynnä ihmisiä!
pph:ksi, niin ei tarvi kattella muita aikuisia ja saa olla kotona. kunhan joka aamu jaksaa sanoa aikuisille reippaat huomenet ja kertoa iltapäivisin nico-petterien kuulumiset.
ja niiden kanssa voin höpöttää ja leikkiä koko päivän - lapset ovat aitoja. En jaksa sitä aikuisten pinnallisuutta, kukaan ei ole aito.
ap
Kärsin samoisat fiiliksistä tosi usein. Mäkään en oikein kovin usein jaksa ihmisiä.
Kärsin samoisat fiiliksistä tosi usein. Mäkään en oikein kovin usein jaksa ihmisiä.
Missä voi liittyä virtuaaliseen erakko-klubiin?
Rankkaa fyysistä työtä, mut pääsääntöisesti saat puuhastella yksin muiden ihmisten kodeissa :)
Rasittavaa jankkaamista ja paskanjauhantaa, kilpailua ja pätemistä, en jaksa kohta enää.
Pitäisikö tosiaan vaihtaa alaa vaikka kotisiivojaksi, ei tarvitsisi nähdä ketään ja voisi tehdä työnsä rauhassa.
Liittyisin mielelläni virtuaaliseen erakkoklubiin.
Itse viihdyin aikani. Tosin työ on fyysisesti raskasta ja vuorokausirytmin saa kääntää ympäri. Ja palkka on todella huono siihen nähden mitä sen minusta kuuluisi olla. Jakajatiimejä on harvakseltaan. Niissä tapaa väkisinkin muita, mutta saa niistäkin palkan. Joillekin sopii oikein hyvin ja töihin pääsy on helppoa.