Kenen kuuluisi pyytää anteeksi tässä tilanteessa? Olimme kylässä
erään sukulaiseni luona. Paikalla olivat minä ja 2 lastani, ystäväni sekä isomman lapseni ystävä. Sukulaiseni oli itse pyytänyt myös näitä ystäviämme tulemaan.
Minun näkökulmastani vierailu sujui ihan hyvin, mutta jostain syystä sukulaiseni olikin koko ajan kireä kuin viulunkieli. Hän tohotti ja määräili ja oli erityisesti lapseni kaverin "kimpussa". Kaveri oli ilmeisesti sukulaiseni makuun liian äänekäs ja sotkuinen. Minun mielestäni hän on aika lailla keskiverto ikäisensä, mutta kontrollifriikin sukulaiseni järjestelmällisyydelle hän näköjään oli liikaa.
Vierailun loppuvaiheessa sukulaiseni alkoi jo ääneen valitella, että voi kauhea mikä homma tässä on ja miten tämä voi olla tällaista ja voi huh huh.
Pois lähtiessämme kyllästyin valitukseen ja totesin vain pihalla tyynesti, että ikävää jos ei ollut kiva vierailu. Tähän sukulaiseni reagoi kävelemällä ovesta sisään sanomatta mitään.
Minä en halua pyytää anteeksi sanojani pihalla enkä sitä, ettei kylään kutsuttu seurue täyttänytkään kutsun itse esittäneen emännän odotuksia. En myöskään katsonyt paikan päällä asiakseni ruveta tukemaan sukulaistani hänen suhtautumisessaan lapseni kaveriin. Päin vastoin sympatiani olivat kaverin puolella, kun tämä joutui sellaisen höykytyksen kohteeksi ihan vieraan ihmisen taholta.
Olenko oikeassa vai väärässä? Kuuluuko minun pyytää anteeksi vai odotanko, että sukulaiseni tekee aloitteen? Tällä hetkellä päällä on mykkäkoulu ja minulla keittää todella pahasti.
Kommentit (78)
Asia kannattaa kyllä ottaa esille, jos se jäi kaivertamaan mieltäsi, mutta minun mielestäni on ihan turha pyydellä anteeksi.
Suora puhe (=kysymys, mikä nyt oikein kaihersi) lienee paras lääke.
sinä et mielestäni toiminut väärin, etkä kommentoinut rumasti
minkä ikäinen tämä häiriötä aiheuttanut kaveri on? mikä hänen käytöksessään ärsytti sukulaistasi? minkälaista höykytystä tämä kaveri sitten sai sukulaiseltasi?
-minkä ikäiset lapset?
-mitä se lapsen kaveri teki mikä sukulaisesi sai hermostumaan?
minkä ikäinen tämä häiriötä aiheuttanut kaveri on? mikä hänen käytöksessään ärsytti sukulaistasi? minkälaista höykytystä tämä kaveri sitten sai sukulaiseltasi?
Hän oli sukulaiseni mielestä liian äänekäs ja sotkuinen. Eli puhui liian kovalla äänellä, heilutti käsiään liikaa, murusti pöydässä, vei keksin kädessään olohuoneeseen, jätti kengät eteisessä levälleen, ei muistanut vetää vessaa jne.
Ja sukulaiseni huomautti joka asiasta: koetapas nyt rauhoittua! Älä pudota niitä muruja, täällä on pöydän alla matto! Saakos kengät jättää noin? Hei, vessa pitää vetää! Meillä ei saa syödä olohuoneessa, älä mene sen keksin kanssa sinne! Olisiko kannattanut panna tuo pusero päälle eikä raahata sitä tuolla lailla! jne jne
ap
esimerkein ja tilannekuvin , mitä siellä tapahtui ja miten tämä vieras lapsi hermostutti emäntää? Sitten osaisi paremmin ottaa kantaa? Kuvauksesi oli kovin ylimalkainen?
Mutta ainahan voi sanoa olevansa pahoillaan tai kysyä, pahoitinko sinun mieltäsi? Ei se vielä tarkoita nöyristelyä tai syyn ottamista niskoilleen, vaan vain selvittelyä. Voit myös sanoa tietenkin itse, että pahoitit mielesi siitä ja siitä - mutta sekin pitäisi yksilöidä eikä vain sanoa että paska reissu.
Hän oli sukulaiseni mielestä liian äänekäs ja sotkuinen. Eli puhui liian kovalla äänellä, heilutti käsiään liikaa, murusti pöydässä, vei keksin kädessään olohuoneeseen, jätti kengät eteisessä levälleen, ei muistanut vetää vessaa jne.
Ja sukulaiseni huomautti joka asiasta: koetapas nyt rauhoittua! Älä pudota niitä muruja, täällä on pöydän alla matto! Saakos kengät jättää noin? Hei, vessa pitää vetää! Meillä ei saa syödä olohuoneessa, älä mene sen keksin kanssa sinne! Olisiko kannattanut panna tuo pusero päälle eikä raahata sitä tuolla lailla! jne jne
ap
[/quote]
Olisin minäkin komentanut, jos lapsen taloon tuonut ei ymmärrä komentaa.
Vessan vetäminen ja pöydän ääressä syöminen, meidän 3-6 vuotiaatkin jo tietää tuon.
Täytyy sanoa, et ensin olin ihmeissäni, mutta tuon luettuani sympatiat kääntyi emännän puolelle.
olisin siinä lähtiessä sanonut, että olen pahoillani, jos meistä oli paljon vaivaa.
ja sano, että olitko ihan puolikuollut meidän lähdön jälkeen. Ja kysy, häiritsikö se lapsesi kaveri liikaa.
SUORAA PUHETTA.
että kylään viemäsi vieras lapsi käyttäytyy kunnolla. Ainakin tuo sotkeminen pöydässä, ruokien vieminen pois pöydästä ja huutaminen. Ihan perus käytötapoja noudattaen.
Turhaan sinä suutut ystävällesi jos et saa itse viemääsi vierasta lasta kuriin. Ensikerralla ehkä tajuat jättää hänet pois matkasta
ja haukkui siinä samalla lapseni kaverin vanhemmatkin, joita ei ole eläessään tavannut! Ei sentään lapsen kuullen, mutta minulle kahden kesken. Vanhemmat kuulemma kasvattavat pojan väärin, kun hän on sellainen. En vastannut tuohon mitään.
Ja kun lapset juoksivat pihalla (ihan asiallisesti minusta), sukulaiseni huokaisi, että "ennen sitä paimentaa vaikka kirppulaumaa kuin noita kahta". Tähän totesin tuon, että ikävää jos ei ollut kiva vierailu.
ap
pyytänyt kylään sinut ja lapsesi sekä ystäväsi vai myös lapsesi ystävän? Jos olit itse päättänyt ottaa lapsesi ystävän mukaan, niin sitten sukulaisen käytös on jotenkin ymmärrettävää.
voi olla vaikea "sietää" äänekkäitä ja koko ajan menossa olevia koheltajia.
Itse myönnän jossain määrin kuuluvani edellä mainittuihin
pyytänyt kylään sinut ja lapsesi sekä ystäväsi vai myös lapsesi ystävän? Jos olit itse päättänyt ottaa lapsesi ystävän mukaan, niin sitten sukulaisen käytös on jotenkin ymmärrettävää.
Onko lapsi pyydetty kylään vai ei. 10-vuotiaan tulee osata käyttäytyä kyläillessä talon sääntöjen mukaan. Kyllä ihmettelisin minäkin, jos tuollainen rasavilli tulisi riehumaan mun kotiin. Ja vanhempiinhan tässä katse kääntyy ainakin, jos taustalla ei ole mitään adhd:ta tai muuta.
Lapsesi kaveri kuulostaa rasittavalta, niin että sinänsä ymmärrän että järjestykseen tottunut sukulaisesi ahdistui (olisin ahdistunut minäkin, ja olen sentään tottunut lapsiperheen kaaokseen).
Toisaalta hyvän emännän rooliin ei todellakaan kuulu alkaa marista ja mäkättää vieraille aiheellisistakaan asioista, jollei mennä sitten tooosi isojen rikkeiden puolelle (ja niistä ei ollut kyse).
Niin että ymmärrän että loukkaannuit. Toisaalta juuri tuollainen passiivis-aggressivinen syyllistävä tuikkaus, jonka heitit lähtiessäsi, olisi saanut minutkin hetkellisesti näkemään punaista. Mieluummin sitten ihan reilusti vaan kuin että tuolla tavalla kautta rantain vihjaten. Marttyyrinelkeet ovattosi ahdistavia, silloinkin kun niihin on aihetta.
olisihan voinut käyttäytyä ehkä paremminkin, mutta esim. meillä syödään myös olohuoneessa keittiön lisäksi, ei siis missä sattuu nyt kuitenkaan, mutta ehkä lapsen kotona on tuossa asiassa rennompaa? Vessanveto kai kuuluu sentään tapoihin, mutta kyllä se lapsilta joskus unohtuu. Ja ainakin minun lapseni puhuvat kovalla äänellä, mistä huomautan USEIN, mutta ei auta. Eri asia olisi, jos lapsi olisi elänyt kuin pellossa tai ilkeyttään tehnyt asioita, mutta nyt en ap:n asemassa pyytäisi anteeksi.
minkä ikäinen tämä häiriötä aiheuttanut kaveri on? mikä hänen käytöksessään ärsytti sukulaistasi? minkälaista höykytystä tämä kaveri sitten sai sukulaiseltasi?
Hän oli sukulaiseni mielestä liian äänekäs ja sotkuinen. Eli puhui liian kovalla äänellä, heilutti käsiään liikaa, murusti pöydässä, vei keksin kädessään olohuoneeseen, jätti kengät eteisessä levälleen, ei muistanut vetää vessaa jne.
Ja sukulaiseni huomautti joka asiasta: koetapas nyt rauhoittua! Älä pudota niitä muruja, täällä on pöydän alla matto! Saakos kengät jättää noin? Hei, vessa pitää vetää! Meillä ei saa syödä olohuoneessa, älä mene sen keksin kanssa sinne! Olisiko kannattanut panna tuo pusero päälle eikä raahata sitä tuolla lailla! jne jne
ap
Minä käsken lapset ulos leikkimään silloin kun touhu menee liian villiksi sisätiloihin, tai alkavat sotkea tuolla tavoin.
että minun mielestäni noissa tilanteissa ei olisi ollut koko ajan tarvetta motkottaa ja ohjeistaa. Toki olisin puuttunut käytökseen, jos kaveri (tai oma lapseni) olisi vaikkapa vetänyt tavaroita alas hyllyiltä tai puhunut rumia.
Mutta joku vahingossa murustaminen tai vessan vetämisen unohtaminen ovat minusta asioita, joka emännän/isännän pitää vain kestää etenkin tällaisella lyhyellä vierailulla. Ei se nyt VOI olla niin vaarallista, jos lapset tekevät muutakin kuin istuvat kädet ristissä sohvalla kuuntelemassa aikuisten puhetta.
ap
Olen itse joskus antanut takakireyteni näkyä vierailleni ja häpeän sitä. Aion kiinnittää siihen tulevaisuudessa huomiota.