Lue keskustelun säännöt.
Millainen äiti jättää lapsensa isälle ja muuttaa pois?
Kommentit (275)
lastensuohelussa työskentelevä :(
miehelle jättävällä naisella ON joko päihde- tai mielenterveysongelma tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Siinä sitten paetaan ongelmia ja otetaan pesäero mieheen, lapsiin, ystäviin ja sukulaisiin. Sitten muka aloitetaan parempi elämä puhtaalta pöydältä ja tehdään lisää lapsia. Valitettavasti ongelmat eivät ole minnekään kadonneet vaan pahan kierre jatkuu......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin eräällä tutullani.
Toisella tutullani on erittäin vaativa työ. Onneksi hänellä on myös erittäin vastuullinen ex, joka on mukautunut siihen, että lapsi asuu säännöllisen epäsäännöllisesti hänen luonaan ja aina kuin mahdollista äidillään. Jos ex on hankala, äidin on pakko ryhtyä etä-äidiksi vaativan ammatin takia.
En muutenkaan ymmärrä tuota äitien jatkuvaa arvostelua. Jokainen tekee varmasti sellaisia ratkaisuja, jotka kokee parhaaksi lapselleen ja itselleen. Meille muille ne asiat eivät kuulu.
kellä ei ole vaihtoehtoja tai sitten hän rakastaa niin paljon lastaan,että tekee niin mikä on lapselle parhaaksi. ei nämäkään asiat niin mustavalkoisia ole.
lapsen parasta, eikä vain omaa egoaan?
Vai onko tämä palsta todella täynnä ihmisiä, joilla on niin paskat puolisot, että niille ei lasta voisi jättää? Mitä se jo teistä sitten kertoo, jos ette parempia puolisoita ole itsellenne saaneet?
minä pakkasin kimpsut ja kampsut ja vaihdoin maatakin vielä.
lapsi tuli pari vuotta myöhemmin perässä.
miten se nyt niin kummaa on jos äiti lähtee? lähteehän ne isätkin kaiken aikaa eikä sitä taivastella niin kauheasti. vaan sen takia, että on kohdussaan kantanut ei automaattisesti tee yhtään sen läheisempää vanhempaa.
eikä ole päihde-tai mt-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että isä voi olla yhtä hyvä vanhempi ja joka ei korota itseään paremmaksi vanhemmaksi vain siksi, että hänellä on tissit ja pillu?
Mutta ap vastasi itse kysymykseensä, sellainen joka ei ole itsekäs ja ajattele asiaa niin, että hänen tulee saada olla lähivanhempi ja omistaa lapset suurin osa ajasta.
miehelle jättävällä naisella ON joko päihde- tai mielenterveysongelma tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Siinä sitten paetaan ongelmia ja otetaan pesäero mieheen, lapsiin, ystäviin ja sukulaisiin. Sitten muka aloitetaan parempi elämä puhtaalta pöydältä ja tehdään lisää lapsia. Valitettavasti ongelmat eivät ole minnekään kadonneet vaan pahan kierre jatkuu......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jouduin muuttamaan pois yhteisestä kodista, koska sain erotilanteessa asunnon "väärältä" suunnalta ja lapsella oli koulussa kevätkausi kesken. Lapsen isä etsi samalta alueelta asuntoa ja muutti lähelle kesän aikana. Oli paljon fiksumpaa, että lapsi (7 v.) jäi isälleen ja sai rauhassa käydä koulunsa loppuun tutusta osoitteesta ja tutussa paikassa. Minä näin lasta viikonloppuisin ja usein arkisinkin kävin hakemassa iltapäivähoidosta ja ajoin sitten bussilla illaksi kotiin. Oli elämäni rankin kevät, kun tuntui että pitää revetä joka suuntaan, enkä riitä kenellekään, plus töissä oli harvinaisen raskas kausi ja bussissa istuin parikin tuntia harva se päivä. Ei se mikään helppo ratkaisu ollut, eikä sukupuolellani ollut mielestäni mitään väliä tuossa tilanteessa. Oli vain ikävä tilanne, joka piti ratkaista parhaalla mahdollisella tavalla.
miehelle jättävällä naisella ON joko päihde- tai mielenterveysongelma tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Siinä sitten paetaan ongelmia ja otetaan pesäero mieheen, lapsiin, ystäviin ja sukulaisiin. Sitten muka aloitetaan parempi elämä puhtaalta pöydältä ja tehdään lisää lapsia. Valitettavasti ongelmat eivät ole minnekään kadonneet vaan pahan kierre jatkuu......
Noh, meidän tapauksessa äidillä ei olisi mitään tuollaisia ongelmia :)
Jos eroaisimme, lapset jäisivät isälleen. Asumaan omakotitaloon, taloon missä ovat asuneet koko ikänsä. Koulut ovat lähellä yms. Miksi heidän pitäisi kokea niinkin suuri muutos että tulisi uusi koti, uusi koulu yms?
Jos he lähtisivät minun mukaani, koti muuttuisi ja se koulu. Kaverit ovat täällä.
Mutta onneksi ei ole eroa tulossa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin ihan hyvin jättää lapsemme miehelleni, koska tiedän, että hän pitää lapsesta erittäin hyvää huolta. Sydämeni kyllä särkyisi olla paljon erossa ihanasta pikkupojastamme. Onneksi suhteemme voi hyvin!
Mieheni jäi tietysti siihen kun erosimme.
Lapselle paras vaihtoehto oli, että jäi isälle.
Isovanhemmat mahdollistivat (hakivat joka päivä) 8h hoitopäivän päiväkodissa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asumaan lasten kanssa tuttuun kotiin. Sen takia ei äidin tarvitse lapsiaan isälle jättää. Tekosyy.
Äitikin voi jäädä asumaan lasten kanssa tuttuun kotiin. Sen takia ei äidin tarvitse lapsiaan isälle jättää. Tekosyy.
Tekosyy, että asunto on miehen nimissä? Tai asuntoon liittyy niin raskaat muistot, ettei siellä voi asua? Tai sen tutun kodin naapurissa on tuleva ex-anoppi ikkunassa kyräilemässä? Eivät asiat ole niin mustavalkoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asumaan lasten kanssa tuttuun kotiin. Sen takia ei äidin tarvitse lapsiaan isälle jättää. Tekosyy.
Mutta taloudellisesti aika usein niin, että miehellä on ne isommat tulot.
Meillä minä jäin asumaan tuttuun kotiin, kunnes talo saadaan myytyä ja lapset tottuvat ajatukseen uudesta kodista. Ei minulla ole tähän varaa, eikä miehelläkään ollut yksin. Joten lähdettävä on :(
Lapset vuoroviikkoasumisessa.
ja mies on elänyt kuin sinkku. Voisin välillä antaa hänenkin nauttia lasten kanssa vietetystä arjesta ja elää itse kuten hän on kaikki vuodet pystynyt elämään. Mutta näin toimisin vain väliaikaisesti, jotta realismi avautuisi sekä miehelle että lapselle, joka tietystikin ihannoi isää, jolta saa aina ne hauskat hetken jutut.
En voisi kuvitella jättäväni miehelle tuota juuri yksi täyttänyttä. Okei, poju tykkää isistä ja naureskelee isille, mutta onhan tuo viettänyt mun kanssa koko pienen ikänsä ja on vielä niin äitin vaaveli. Vasta esikoisen (7v.) kohdalla voi aidosti puhua tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Tosin taitaa se "äiti" sieltäkin tulla hädän hetkellä helpommin... On täysin käsittämätön väite, että pienelle vauvalle voisi vanhemmat olla tasa-arvoisia. Olettaen siis, ettei isä hoida lasta kotona ja äiti ole töissä.
On täysin käsittämätön väite, että pienelle vauvalle voisi vanhemmat olla tasa-arvoisia. Olettaen siis, ettei isä hoida lasta kotona ja äiti ole töissä.
on kyllä ihan tasan molempien vanhempien lahkeissa kiinni. Molemmat saavat lapsen rauhoittumaan, syömään, nukkumaan, nauramaan ja leikkimään. Minä olen vauvan kanssa vuorokaudesta vain 7-8 h ja vauva nukkuu öisin noin 8 h. Siitä jää vielä toiset 8 h sen toisen vanhemman urakaksi, jos niin halutaan. Meillä molemmat ovat olleet ihan alusta asti vauvan täysipainoisia hoitajia ja juuri sovittiin, että minä menen syksyllä töihin. Mies jää silloin koti-isäksi yksivuotiaan kanssa ja ehtii sitä ennen pitää vielä isäkuukaudenkin vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En voisi kuvitella jättäväni miehelle tuota juuri yksi täyttänyttä. Okei, poju tykkää isistä ja naureskelee isille, mutta onhan tuo viettänyt mun kanssa koko pienen ikänsä ja on vielä niin äitin vaaveli. Vasta esikoisen (7v.) kohdalla voi aidosti puhua tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Tosin taitaa se "äiti" sieltäkin tulla hädän hetkellä helpommin... On täysin käsittämätön väite, että pienelle vauvalle voisi vanhemmat olla tasa-arvoisia. Olettaen siis, ettei isä hoida lasta kotona ja äiti ole töissä.
Tämä! Tuntemallani naisella on 1,5 -vuotiaat kaksoset, jotka ovat asuneet aina äitinsä luona. Isä toki myös alusta asti ollut läsnä, mutta omassa kodissaan. Vanhemmat ei ole siis koskaan asuneet tai olleet yhdessä. Äidin oma vapaa-aika on nyt noussut niin tärkeäksi, että hän haluaa pienet lapset isälle yhä enenevässä määrin, nyt asuvat jo vuoroviikoin. Itse valinnut työaikansakin, mikä on alle 20 tuntia viikossa, vaikka voisi tehdä ihan täyttä päivää. Lapset päiväkodissa joka päivä 8 tuntia ja isältä kinuaa rahaa elatukseen, kun itseä ei työnteko kiinnosta, mutta kaikki muu vapaa-ajan toiminta kyllä (taidenäyttelyt, jooga, erilaiset retriitit, illanvietot ystävien kanssa).
Lapset tehtiin kuitenkin ns. hiki hatussa paniikki päällä kun ikäkin alkoi jo nelosella, mutta nyt ne on äidille rasite. Onhan se kiva sanoa olevansa äiti ymmärtämättä kuitenkaan mitä vastuita se pitää sisällään.
Miksi tuollaiset ihmiset edes lisääntyy?
mt-ongelmainen, jolla ei ole vaihtoehtoja, kun mies heittää pihalle, ja lapsia ei saa mukaansa. Tai ei jaksa enää vuosikausia jatkunutta sossun ahdistelua.