Isäpuoleni haluaa kutsua itseään lapsena papaksi, minä en...

Mä menisin paniikkiin, jos miehen tytär alkaisi vauvalleen puhua musta mummuna... Olen vasta 36 ja kahden pienen lapsen äiti. En mä herranen aika mummu vielä ole kenellekään. Onneksi puhuu etunimellä. Todellisuudessa minä se lapsen mummu olen, vaikken haluaisi edes tai aina jaksaisi. Se on sama, millä kutsutaan, mutta minä se olen, joka tässä kuviossa hoitaa "mummun velvollisuudet": neuvoo, tukee, hoitaa, kun uuvutaan itse jne.



Mitä tuo edellinen kirjoitti siitä, että "samalla viivalla äitini kanssa", niin tuntui aika lapselliselta. Mitä väliä sillä on, kuka on milläkin viivalla? Ei mulla ainakaan ole tarvetta ollut koskaan näyttää ihmisille paikkaansa. Kaikki mahtuvat ja vaikka samalle viivalle.

Miksi AP:n pitäisi olla "aikuinen" ja hyväksyä tunteidensa vastaisesti Pekka papaksi kun Pekastakaan ei ollut AP:n lapsuudessa ottamaan vastuuta?

No ehkäpä siksi, että ap ON nyt aikuinen, ja kyseessä EI OLE AP:n, vaan hänen lapsensa pappa!! Mistä teitä idiootteja riittää täällä??

olen ollut tosi otettu, kun äitini mies (ovat siis menneet naimisiin vasta muutama vuosi sitten, eli ei olla koskaan asuttu samassa taloudessa) on lapsellemme vaari. Ja kiva vaari onkin, lapsi puhuu vaarista melkein koko ajan :) Oma isäni on sitten ukki, ja hänen uutta vaimoaan kutsumme etunimellä, koska hän itse niin haluaa. Isän vaimo on kyllä sen verran nuorempi ja sen tyyppinen ihminen, että hänestä ei mummoa saisi tekemälläkään, ja minusta ihan ok, olkoon lapsen elämässä omalla tavallaan.



Ymmärrän kyllä ap ärtymyksesi. Voisiko asian ottaa varovasti esille vaikka äitisi kanssa? Toisaalta kuulostaa siltä, että isäpuolesi haluaa todella olla ihan oikea pappa lapsellesi, mikä minusta on ainakin hienoa.

Ei se ole pois sun isältäsi tai keneltäkään. Kivahan se on, että isäpuolesi on ottanut lapsenne niin "omakseen". Mulla on tavallaan sama tilanne vaikkakin isäni on elossa, mutta vanhempani ovat eronneet, ja äitini nykyinen puoliso kutsuu itseään lapsemme vaariksi. Noh, hänellä on sitten kolme vaaria ;) itse kutsun tätä kolmatta vaaria lapsen kuullen nyt sitten "Pekka-vaariksi" erotuksena muihin vaareihin. Muuten hän on mulle "Pekka". Mä olen ihan otettu, että hän on niin tykästynyt meidän lapseen, vaikka hänellä on biologisiakin lapsenlapsia.

Kivahan se on jos haluaa olla isoisä lapsellesi, vaikka ei olekaan sitä biologisesti.

Voithan itse sanoa vaikka Pekka-pappa lapselle tai ihan Pekka vaan.

että hän ei halunnut olla mulle ja sisaruksilleni isä, vain mies joka asuu meillä. Häntä ei saanut kutsua isäksi eikä hän halunnut ottaa vastuuta (paitsi komentaa kovasti).



Nyt hän sitten alkaa tällä tavalla "pappailemaan".



ap

että hän ei halunnut olla mulle ja sisaruksilleni isä, vain mies joka asuu meillä. Häntä ei saanut kutsua isäksi eikä hän halunnut ottaa vastuuta (paitsi komentaa kovasti).

Nyt hän sitten alkaa tällä tavalla "pappailemaan".

ap

Ihmiset ja tilanteet muuttuvat.

älä murehdi itse asiaa liikaa, se ei ole sinulta mitenkään pois jos lapset haluavat sanoa isäpuoltasi papaksi. Sehän on hyvä asia, jos ovat näin omineet isäpuolesi ja kutsuvat häntä pappaksi. Ole ylpeä siitä, että isäpuolesi on luonut lapsiisi hyvät välit. Joten älä sinä ole lapsellinen.

että ei ole sitten mikään pappa lapsillesi? Siitä on varmaan kuitenkin aikaa, kun asuit kotona? Minäkin antaisin olla - ehkä hän on kasvanut tähän asiaan tai ei aikanaan halunnut edes yrittää isänne saappaisiin.

että hän ei halunnut olla mulle ja sisaruksilleni isä, vain mies joka asuu meillä. Häntä ei saanut kutsua isäksi eikä hän halunnut ottaa vastuuta (paitsi komentaa kovasti). Nyt hän sitten alkaa tällä tavalla "pappailemaan". ap

mieheni lapset kutsuvat minua lastensa kanssa mummoksi, vaikka en todellakaan ole heidän mummonsa. Miehenkin tapasin vasta muutama vuosi sitten, eli en ole koskaan ollut lapsillekaan äitipuoli, vaan he asuivat jo omillaan, kun tapasin mieheni. Omilla lapsillani ei ole vielä lapsia. Minulta ei edes kysytty, haluanko olla mummo, enkä viitsi siitä haloota nostaa, mutta joku roti. Sana "mummo" ei minua haittaa, ettenkö siksi haluaisi olla mummo, mutta kun nyt en vaan ole lasten mummo. Haluaisin itseäni kutsuttavan etunimellä, ja niin itse teenkin lapsille puhuessani. Noilla lapsilla on mummoja monessa polvessa ihan oikeastikin.

se ole keneltäkään pois, jos haluaa olla pappa. Monet ihan biologisetkin isät ovat vasta myöhemmin heränneet huomaamaan, että lapset ovat ihania ja ovat isoisinä paljon "parempia" kuin aikanaan pienten lasten isinä.

Ja lapsen isän isäpuoli on vaari. Eipä tossa ole oikein muuta vaihtoehtoa, kun sanoa vaan suoraan. Mitäs jos kutsutte häntä Pekka-papaksi? Tai sitten vaan puhutte tämän Pekan läsnäollessa lapselle Pekkasta, ette papasta.

ollut "isää"? Etkö silloin enemmän satuta lapsiasi kuin tätä Pekkaa?

Olen samaa mieltä täällä muiden kirjoittajien kanssa, että se ei ole sinulta pois, jos Pekka nyt onkin valmis papaksi, vaikka ei silloin aikoinaan osannut mieltää teitä lapsikseen. Ihmiset muuttuvat. Anna lastesi muodostaa hänen kanssaan tiiviit välit, jos hän nyt kerran on siihen valmis.

Katkeruudella ei saa mitään hyvää aikaiseksi.

ja mun isääni sitten kutsuvat etunimeltä. Ja minusta ok, koska eipä tuo isäni ole muuten läsnä elämässämme kuin soittelemala kännipuheluita joskus. Ja isäpuoleni taas touhuaa muksujen kanssa tosi paljon, vaikka välimatkaa on 900km.

Minua ei ainakaan haittaa yhtään että mun lapseni kutsuu isäpuoltani papaksi.

On todella vaikeaa tulla äiti tai isäpuoleksi perheeseen josta äiti/isä on kuollut.



Kuolleen saappaisiin ei saa astua ja hänen muistoaan pitää kunnioittaa. Jos itse olisin tilanteessa jossa tulisin äitipuoleksi perheeseen jossa äiti kuollut, niin toki haluaisin olla hyvä äitipuoli, mutta en haluaisi tulla äidiksi lapsille, koska ajattelisin että lapset ja luultavasti mieskin ajattelisivat äitinä vain sitä kuollutta oikeaa äitiä.



Jos isäpuoli muutoin on ollut hyvä, niin anna olla. Hän on vain innoissaan pappapuolen osastaan.

Eikö 'pappa' olisi hänelle hyvä asia (isovanhemmat ovat yleensä lapsille rakkaita ja tärkeitä), vaikka ei oikeasta papasta kyse olekaan.



Omat lapseni mieltävät naapurin rouvankin mummokseen (hänellä on omiakin lapsenlapsia ja tykkää jutella pihan lasten kanssa, on semmoinen mummotyyppi).

Minulle tämä asia selvisi, kun lapset olivat päiväkodissa kertoneet heillä olevan 3 mummoa, ja hoitajat sitten kyselivät että tuleeko isovanhempien iltaan meiltä 3 mummoa.

Hämmentyneenä kysyin lapsilta että kuka on tämä 3. mummo, ja he vastasivat tyytyväisenä, että naapurin 'Maija'.



Pk:n hoitajien kanssa mietittiin että 'lisämummo' on lapsille luksusta. Ihana ja positiivinen asia pelkästään, eikä ollenkaan vähennä oikeiden mummojen arvoa.

Eikö 'pappa' olisi hänelle hyvä asia (isovanhemmat ovat yleensä lapsille rakkaita ja tärkeitä), vaikka ei oikeasta papasta kyse olekaan.

Omat lapseni mieltävät naapurin rouvankin mummokseen (hänellä on omiakin lapsenlapsia ja tykkää jutella pihan lasten kanssa, on semmoinen mummotyyppi).

Minulle tämä asia selvisi, kun lapset olivat päiväkodissa kertoneet heillä olevan 3 mummoa, ja hoitajat sitten kyselivät että tuleeko isovanhempien iltaan meiltä 3 mummoa.

Hämmentyneenä kysyin lapsilta että kuka on tämä 3. mummo, ja he vastasivat tyytyväisenä, että naapurin 'Maija'.

Pk:n hoitajien kanssa mietittiin että 'lisämummo' on lapsille luksusta. Ihana ja positiivinen asia pelkästään, eikä ollenkaan vähennä oikeiden mummojen arvoa.

edes ukkina pidä kun ovat nähneet 3 kertaa ja toinen on kuollut. No nyt on naapurin tytön vaarista tullut vaari meidänkin pojille ;D Ja saavat vaariksi kutsuakin, ei se ole keneltäkään pois ja on ihanaa että täällä on tuollainen ihminen, joka lasten kanssa tekee puutöitä pihallaan ym.

Eikö 'pappa' olisi hänelle hyvä asia (isovanhemmat ovat yleensä lapsille rakkaita ja tärkeitä), vaikka ei oikeasta papasta kyse olekaan.

Omat lapseni mieltävät naapurin rouvankin mummokseen (hänellä on omiakin lapsenlapsia ja tykkää jutella pihan lasten kanssa, on semmoinen mummotyyppi).

Minulle tämä asia selvisi, kun lapset olivat päiväkodissa kertoneet heillä olevan 3 mummoa, ja hoitajat sitten kyselivät että tuleeko isovanhempien iltaan meiltä 3 mummoa.

Hämmentyneenä kysyin lapsilta että kuka on tämä 3. mummo, ja he vastasivat tyytyväisenä, että naapurin 'Maija'.

Pk:n hoitajien kanssa mietittiin että 'lisämummo' on lapsille luksusta. Ihana ja positiivinen asia pelkästään, eikä ollenkaan vähennä oikeiden mummojen arvoa.

Ap, olen kyllä sitä mieltä, että riistät lapseltasi mahdollisuuden yhteen hyvään isovanhempi-suhteeseen, koska Pekka ei osannut olla tarvitsemasi isä. Eikö ole ristiriitaista, että haluat, että pappa-nimi kuuluu vain omalle isällesi ja sen jälkeen valitat, että Pekka ei osannut olla sinulle oikeanlainen isä? Siis olisi pitänyt olla isä mutta ei saa olla pappa...

Minusta on mielettömän ihanaa, että Pekka on sujahtanut isovanhemmuuteen helpommin kuin isyyteen. Olisikohan syy siinä, että lapsesi ei koskaan tule tapaamaan isääsi eikä Pekan tarvitse yrittää täyttää mitään roolia vaan hän voi aloittaa aivan alusta lapsesi kanssa? Ja eikö silloin se alusta aloittaminen ole tavallaan sinunkin kanssasi, kun hän kuitenkin haluaa olla pappa sinun lapsellesi?

Meillä anoppi on alkanut tapailla miestä, jota kutsumme etunimellä. Jos suhteesta tulee vakavampi, mietimme, miten lapset asiaan suhtautuvat, mutta vielä he muistavat kuolleen papan, joten emme ala sotkea tilannetta. Kuolemasta tosin on vasta kaksi vuotta. Neljän vuoden päästä lapsillamme saattaa olla uusi pappa, eikä se ole keneltäkään pois.

koskaan ymmärtänyt tätä tunnelatausta näihin mummoihin ja pappoihin. Äidit ja isät ovat jokaisella omat. Mutta mummot ja papat vaan ovat mummoja ja pappoja. Välittämättä siitä kenen mummoja ja pappoja. Kavereiden mummot ja papatkin puhuteltiin mummoina ja pappoina, koska ei muistettu eikä tiedetty nimiä.



Edelleen naapurin vanhat ihmiset ovat lapsilleni "Johannan" mummo ja pappa. Tiedetään kyllä nimet, mutta kivempi niin. Varsinkin kun tämä mummo puhuttelee itsensä mummona. Vähänkö kaikista naisista tulee jossain vaiheessa tätejä, sitten kun ei olla enää tyttöjä :)