Raskaana oleva, toivotko poikaa vai tyttöä?

Koska mä toivoin tyttöä vaikka kokoajan oon sanonu, että ei oo väliä.

Tänään oli ultra ja selvis, että poika on tulossa.

Kun pääsin huoneesta ulos alkoi itku, tää tunteen vahvuus yllätti mut itsenikin täysin.



Tää on meidän 4:s lapsi, on jo kaksi tyttöä ja poika, joten luulis, että ois ihan sama kumpi tulee, mutta näköjään ei.



Oon nyt koittanu pohtia, että mistä tää tunne tulee ja jotenkin tää kaikki taitaa liittyä suurimmaksi osaksi materiaan ja kolmanteen lapseen.

Tuntuu, että en nyt pystykkään tarjoomaan nuorimmalle tytölle sellaista elämää kun halusin, vaaleanpunaista röyhelöä ja parasta kaveria(kun ovat niin pienellä ikäerolla), vaan joutuu nyt jakamaan huoneensa poikien jutuilla ja voiko tytöstä ja pojasta koskaan tulla niin läheisiä kun kahdesta tytöstä.

Tuntuu pahalta ajatuski siitä, että joudun pakkaamaan kaikki tytön ihanat tavarat laatikoihin ja viemään pois.



Tää on niin tyhmää, tiedän. Koska mulla on jo

poika joka on aivan ihana, ovat vielä siskonsakin kanssa parhaat kaverit vaikka tappelevatkin paljon, eli en itsekkään tajuu mikä tässä on näin vaikeeta?

Kertokaa toki viisaammat ja haukkukaa rauhassa, oon sen ansainnu.

Omat pikkusisareni poika ja tyttö 1 v 8 kk ikäerolla ja ovat koko ikänsä olleet kuin paita ja peppu ja ovat yhä edelleen. Nykyään ovat 19 ja 21

Esikoinenkin on, pienellä ikäerolla tulee pikkusisarus, joten kaksi poikaa varmaan olisi muutaman vuoden päästä "kivampi" yhdistelmä. :) Pieni tyttökin olisi tietty kiva, mutta kun kaikki löytyy jo sinisenä jne. :D

Todella mukavaa lapselle syntyä perheeseen jossa hän on pelkkä pillu tai pelkkä kyrpä. Harmittaa että ne pelimerkit on tärkeemmät kuin itse lapsi :(

Se joka toivoo lapsesta tyttöä tai poikaa ei ole vielä kypsä vanhemmuuteen. Lapsi on aina lahja ja sukupuoli vain ulkoista, lapsi tulisi kasvattaa persoonallisuuden mukaan eikä genitaalien.

kuin siskoni. Luonne ratkaisee, ei sukupuoli! T:isosisko

kanssa maailmankaikkeuden paras veli (paradoksaalista?) vaikkakin ikäeroa oli melkein 2 vuotta, niin olemme aina olleet hyvät kaverit! Lapsena tietenkin tappelimme aina sillointällöin, mutta aikuisiälläkin ollaan tosi lähteisiä! Veli on nyt 29 ja minä 30.



Kaverillani taas on 11 kk häntä myöhemmin syntynyt pikkusisko ja koko lapsuusajan tappelivat kuin elukat ja nyttemmin eivät ole puheväleissä (eivätkä nähneetkään toisiaan yli 7 vuoteen). Että eipä se sukupuoli niin autuaaksi tekevä asia ole.

Koska mä toivoin tyttöä vaikka kokoajan oon sanonu, että ei oo väliä.

Tänään oli ultra ja selvis, että poika on tulossa.

Kun pääsin huoneesta ulos alkoi itku, tää tunteen vahvuus yllätti mut itsenikin täysin.

Tää on meidän 4:s lapsi, on jo kaksi tyttöä ja poika, joten luulis, että ois ihan sama kumpi tulee, mutta näköjään ei.

Oon nyt koittanu pohtia, että mistä tää tunne tulee ja jotenkin tää kaikki taitaa liittyä suurimmaksi osaksi materiaan ja kolmanteen lapseen.

Tuntuu, että en nyt pystykkään tarjoomaan nuorimmalle tytölle sellaista elämää kun halusin, vaaleanpunaista röyhelöä ja parasta kaveria(kun ovat niin pienellä ikäerolla), vaan joutuu nyt jakamaan huoneensa poikien jutuilla ja voiko tytöstä ja pojasta koskaan tulla niin läheisiä kun kahdesta tytöstä.

Tuntuu pahalta ajatuski siitä, että joudun pakkaamaan kaikki tytön ihanat tavarat laatikoihin ja viemään pois.

Tää on niin tyhmää, tiedän. Koska mulla on jo

poika joka on aivan ihana, ovat vielä siskonsakin kanssa parhaat kaverit vaikka tappelevatkin paljon, eli en itsekkään tajuu mikä tässä on näin vaikeeta?

Kertokaa toki viisaammat ja haukkukaa rauhassa, oon sen ansainnu.

Ei lapsi välttämättä halua vaaleanpunaisia röyhelöitä vaikka olisikin "tyttö". Ei se pimppi tarkoita sitä että vaatteiden tulisi olla tiettyä väriä, se on vain pissaamisväline. Ja samalla tavalla "poika" voi haluta röyhelöitä eikä vanhemmalla ole oikeus niitä kieltää. Olet pikkusieluinen ja seksistinen ihminen etkä ansaitsisi yhtään lasta, se tässä on vikana. En tajua miksi näitä aikansa eläneitä stereotypioita pidetään edelleen yllä?

Itse toivoin poikaa kahden tytön jälkeen. Itku tuli ultran lähdettäessä, koska luulin että poika olisi nyt tullut, mutta sain kuulla, että tyttö tulee. Pikku hiljaa kuitenkin totuin ajatukseen ja lopulta odotin innoissani pientä tyttöä. Jos saisin neljännen lapsen, en usko että sukupuolella olisi enää väliä.

Todella mukavaa lapselle syntyä perheeseen jossa hän on pelkkä pillu tai pelkkä kyrpä. Harmittaa että ne pelimerkit on tärkeemmät kuin itse lapsi :(

Se joka toivoo lapsesta tyttöä tai poikaa ei ole vielä kypsä vanhemmuuteen. Lapsi on aina lahja ja sukupuoli vain ulkoista, lapsi tulisi kasvattaa persoonallisuuden mukaan eikä genitaalien.

Kyllä mekin ollaan toivottu aina jompaa kumpaa, mutta ei se mitenkään tarkoita, että sitä pettyy jos ei saa mitä tahtoo. Ja lainaamasi kirjoittajahan vielä erikseen mainitsi, että "tyttökin olisi kiva" joten enpä usko, että he ovat vauvaa hylkäämässä tai syrjimässä sukupuolen perusteella.

Ja jos ei ole kypsä vanhemmaksi toivoessaan jompaa kumpaa sukupuolta, keskimäärin puoli maailmaa ei täytä sinun ehtojasi vanhemmuuteen. Monessa maassa se lapsen sukupuoli ei ole vain toive, vaan väärän sukupuolen omaavat hylätään kylmästi. Niin ei kuitenkaan automaattisesti käy, vain siksi, että ehkä tahtoisi joko tyttären tai pojan.

hiplaa kaupassa prinsessavaatteita ym. minulle oikeastaan ihan sama, mutta miehen vuoksi toivon toiveensa toteutuvan.

hyi saasta, oletko varma ettei miehesi ole pedo??

aika monet normaalit miehet haluaa pojan ja ei hiplaa pinkkiä

oma mieheni ylpeä 3 potrasta pojasta ja suoraan sanonut että näin parempi

"leijonakoru" kaljupäältä (noin niin kuin henkisesti). Etkä itsekään ole asenteissasi yhtään avoimempi. Eikö jollain toisella voi olla joku toinen mielipide??