Millä tavalla saat lapsesi harjoittelemaan soittoläksyt?

soittaa Suzuki-metodilla ja minusta se on loistava pienelle. Kun aloitti soittamisen oli viiden vanha ja soittoläksytkin ovat aluksi leikkimistä. Heitetään noppaa, pompotetaan palloa, arvotaan kappaleita ja nuotteja, ollaan perhosia, pelataan soittimella pingistä jne. Kappaleet opetellaan pienissä osissa hampurilaismetodilla, jotka sitten kootaan päällekäin ja niistä muodostuu koko kappale.



Vielä ei ole tarvinnut soittoläksyyn innostaa. Välillä, jos on kiire, harjoitellaan 10 minuuttia, välillä menee helposti lähemmäs tunti. Joskus pidetään suosiolla välipäiviä. Enemmän motivointia tarvii äiti, kun Suzukissa harjoitellaan vanhemman kanssa ja ihan aina ei työpäivän jälkeen jaksaisi alkaa leikkimään.



Me ollaan vielä soittouran alussa (toivottavasti), kun lapsi on vasta 7v. Ne työntäyteiset ja motivointivuodet on vielä edessäpäin. Vaikka olen kyllä ajatellut, että sitten kun lasta ei kiinnosta, niin en ala väkisellä pakottamaankaan. Toki yritän motivoida, mutta tietyissä rajoissa.

Tuo Suzuki-menetelmä.

Soittaako vanhempi siinä lapsen kanssa, vai ohjaako lasta muuten harjoittelussa ? Siis oppiiko siinä vanhempi myös soittamaan?

Soittaa sen mitä soittaa, ihan sama mulle. Tykkää käydä soittotunneilla ja ehkä pari kertaa viikossa innostuu soittamaan kotonakin. Edistyy opinnoissa ihan hyvin.



Mulla itsellä meni ainakin maku täysin soittamiseen, kun äitini painosti soittamaan päivästä toiseen oli innostusta tai ei. Yök.

mutta meidän tyttö aloitti viime vuonna soittamisen, ihan omasta tahdosta ja toki äidin ehdotuksesta. Ensin teimme niin, että lapsi harjoitteli joka päivä 10 minuuttia, aina siihen ei pystytty. Palkinnoksi riitti kehuminen edistymisestä ja keväällä sai konsertin jälkeen haaveilemansa korun. Nyt tänä syksynä on sovittu, että soittaa yhteensä 2 tuntia viikossa n. 20 minuuttia kerrallaan. Kun viikkotunti määrä on tullut täyteen saa yhden tarran. Nytkin pääosin pyrin kehumaan ja tuomaan esiin sen, mitä kaikkea on oppinut harjoittelemalla. Tää kuulostaa varmaan kauhean suorituspainotteiselta kasvatukselta, kun tyttö olisi halunnut lopettaa soittamisen keväällä mutta painostin häntä jatkamaan. Haluan opettaa lapselleni sen, että asioiden eteen on tehtävä töitä, jopa harrastuksenkin. Uskon siihen, että oppiminen ja osaaminen palkitsee paljon ja se riittää palkinnoksi harjoittelusta. Itse olen lapsena soittanut kahta soitinta ja musiikki on todella tärkeää elämässäni monella tavoin.

todellakin melko vinoutuneelta, jos tuota harrastukseksi kutsutaan. Olen pahoillani tyttäresi puolesta, terv. äiti joka ei painosta harjoitteluun, ja äiti jota on lapsena painostettu harjoitteluun.

meilläkin annetaan lapselle. Se innostaa ja lapsi odottaa jo seuraavaa esiintymismahdollisuutta ;)

Pitää esittää, että muutakin elämää on kuin Fender Stratocaster, muuten roikkuu kitaran kaulassa myöhään iltaan ja etsii youtubesta uutta virikettä :O Tämä siis bänditreenien lisäksi. Ikää 15v.Tuleva Esa Pulliainen meillä vintissä...

jos ne sellaisen haluavat. Turha on yrittää saada heitä soittamana viulua tai pianoa, jos ei siihen riitä motivaatio.

Siis eiks viime Sibeliuskilpailuissa ollut kärkikaksikkona nuoria miehiä ;)

Tuo Suzuki-menetelmä.

Soittaako vanhempi siinä lapsen kanssa, vai ohjaako lasta muuten harjoittelussa ? Siis oppiiko siinä vanhempi myös soittamaan?

Vanhempi käy ensin 5-10 soittotuntia, jossa opetellaan perusasiat, eli soittoasento, soittotekniikka ja muutama yksinkertainen kappale. Vasta sen jälkeen lapsi pääsee aloittamaan. Jokaisella soittotunnilla on aina vanhempi mukana. Pääsääntöisesti aina se, joka on perusasiat opetellut. Vanhempi ei puutu opetukseen/kurinpitoon millään lailla, vaan istuu sivummalla ja tekee muistiinpanoja. Kotona soittoläksy tehdään yhdessä. Periaatteessa, jos haluaa, niin samalla oppii soittamaan itsekin, tosi soitto-opettaja ei kuuntele "samaan hintaan" vanhemman soittamista. Mutta tiedän, että osa opettelee itsekin samalla soittamaan. Osa, jotka osaa soittaa ennestään, soittaa luonnollisesti lapsen kanssa. Minä, joka en ole osannut soittaa ennestään, olen oppinut jonkun verran, tosin soitin meillä on sellainen, että se vaatisi oman, ei lasten kokoisen, että voisi kunnolla opetella. Ja tietysti ne omat soittotunnit.

koskien Suzuki-opetusta.

Kuulostaa tosi hienolta jutulta.... tuo vanhempien mukana-oleminen.



Meillä lapset soittavat "perinteisellä", mutta silloin kuin aloittivat, niin oltaisiin oltu kiinostuttu tuosta Suzuki- menetelmästä...

Minkä ikäisinä teidän lapset on aloittaneet?



Suzukissahan ei opetella alussa nuotteja ollenkaan, vaan kappaleet opetellaan ulkoa.Puhutaan kyllä C:stä ja muista, mutta vielä emme ole tavanneet nuottiviivastoa. Jossain vaiheessa myöhemmin, kun lapsi on isompi (on nyt siis 7v), olen miettinyt että tavallisessa pääsisi hieman helpommalla (ehkä), kun ulkoa muistettavia kappaleita alkaa olla tosi paljon ja kun leikkiminenkään ei enää ole se houkutteleva juttu.



Suzukissa on kivaa myös ryhmätunnit, jotka alkoivat heti kun lapsia aloitti soittamaan. Pääsee mukaan isompien ja samanikäisten kanssa leikkimään ja soittelemaan. Hauska, kun isommat soittaa kappaletta ja pienimmätkin voi osallistua soittamalla vaikka yhtä säveltä tai tahtia. Toisaalta näiden ryhmätuntien ja esiintymisten takia ei voi unohtaa vanhojakaan kappaleita.



Mukava harrastus tää soittaminen, lapsi oppii nopeasti. Välillä äiti vaan tahtoo olla väsynyt, kun olisi työpäivän jälkeen helpompi vaan viedä ja hakea lapsi soittamaan.

Meillä aloitti vanhempi 6 vuotiaana ja nuorempi 4 vuotiaana, molemmat perinteisellä. Nuoremmalle haettiin Suzuki-paikkaa, mutta ei tärpännyt....



Olen katsonut youtubesta pienien suzukisoittajien esityksiä ja ne ovat hienoja ja kappaleet kivoja, tai sellaisia esityksiä, missä "ryhmä" eri-ikäisiä lapsia soittaa samaa kappaletta.



Tuttu tunne tuo väsymys työpäivän jälkeen kun olisi aika harjoitella.... Tsemppiä ;)

Heti räpsätää, kun nuotti menee väärin.

Aina se on palkitsevaa, kun lapsi oppii uutta ja on innostunut. Korvaa sen äidin väsymisen.

Pitää esittää, että muutakin elämää on kuin Fender Stratocaster, muuten roikkuu kitaran kaulassa myöhään iltaan ja etsii youtubesta uutta virikettä :O Tämä siis bänditreenien lisäksi.



Ikää 15v.Tuleva Esa Pulliainen meillä vintissä...

Siis meilläkin tuo vanhempi lapsi harjoittelee itse, mutta tämä nuorempi on jotenkin motivoitava tai houkuteltava harjoittelemaan....



Ei oikein itsenäisesti soittelisi joka päivä ;)

Minusta on väärä harrastus kyseessä, ellei omaa innostusta ole. Äidin takiako se siellä käy? Että pääset leveilemään?



Ellei oma lapseni itse olisi innostunut ja harjoittelisi, en veisi tunneillekaan.

Onkohan teidän lapsella väärä harrastus? Miksi hänen on pakko soittaa jollei tahdo?

Kyllä lapsi tahtoo soittaa ;).... Ja on innostunutkin.



Kyse on nyt vain soittoläksyjen säännöllisestä harjoittelusta, motivoimiskeinoista... Siis myös harjoittelurutiinin kehittymisestä ja harjoittelumäärän kasvattamisesta....



Siihen siis poppaskonsteja tarvittaisiin....

äidille kelvatakseen sanoo haluavansa soittaa. Lapsi tarvitsee rakkautta, ei hienoja harrastuksia. Olisitko sä lapsena itse halunnut soittaa vai jouduitko itse väkisin soittotunneille?

äidille kelvatakseen sanoo haluavansa soittaa. Lapsi tarvitsee rakkautta, ei hienoja harrastuksia. Olisitko sä lapsena itse halunnut soittaa vai jouduitko itse väkisin soittotunneille?

Kaikkia lapsia ei vaan kiinnosta soittaa jotain soitinta joka päivä. Asia riippuu myös luonteesta. Itse olisin lapsena kaivannut vaihtelua. Erilaisia soittimia, erilaista soittamista esimerkiksi orkesterissa, bändissä tms. Musiikki on muutakin kuin pianon soittoa tunti päivässä ja mitä tuohon harjoittelumäärään tulee, ei mielestäni ole aivan tervettä, että 6 vuotinen tai edes alakouluikäinen harjoittelee joka päivä esimerkiksi tunnin. Lapsella pitää olla mahdollisuus olla lapsi ja kokea, että ei ole velvoitettu tekemään jotain asiaa joka päivä, poislukien hampaiden pesu, syöminen, hengittäminen ja nukkuminen. Ja jos jotain lapseltani vaatisin joka päivä se olisi enemmin leikkiminen ja liikkuminen. Motoriikkaa, myös hienomotoriikka ja sävel- ja rytmitajua voi kehittää muullakin tavalla kuin rokaa heiluttamalla. Ei lasten todellakaan tarvitse urautua vielä kovin nuorina. Nekin lapset, jotka ovat hyvin innostuneita jostain soittimesta kaipaavat liikuntaa ja muuta tekemistä ja jos he eivät ole ollenkaan kiinnostuneita kavereista ja muusta tekemisestä, olisin hyvin huolissani.