Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoret äidit
08.09.2011 |
Moni varmaan on sitä mieltä että nuoresta ei ole äidiksi, kun on itsekin vielä lapsi. Opinnot kesken eikä töitäkään ole, saatikaan sitten sitä lapsen isää enään kuvioissa.
Itse en nuorten äitien elämään halua puuttua, jos he ovat päättäneet lapsen saada toivon vain että he ovat onnellisia ja osaavat kantaa vastuun.
Itse ajattelen että jos on valmis harrastamaan seksiä, tulisi olla valmis myös kantamaan vastuu jos raskaaksi tulee. Seksin harrastaminen ei tietenkään tarkoita että pitäisi olla valmis saamaan lapsia mutta ainahan siinä se riski on.
Mitä mieltä olette nuorista äideistä?
Varmasti suurimmalla osalla tulee ensimmäiseksi mieleen baareissa juoksevat täysin vastuuttomat teinit, mutta itse olen ainakin huomannut että näiden teinien seasta löytyy ihan vastuuntuntoisia ja fiksuja ihmisiä joista monesta voisi varmasti tulla hyvä äiti iästä huolimatta.
Millainen mielestänne on 'hyvä äiti'?
Onko sillä iällä sitten loppupeleissä merkitystä, kyllähän moni 40 vuotiaskin on vailla töitä ja viinaan menevä ja jaksaako sitä lastakaan sitten enään hoitaa vanhemmalla iällä?
Kommentit (23)
Osa on tietenkin, mutta näitä mahtuu myös 40+ mammoihin. Töitä on hankala saada, pätkätyö on nuoren naisen kohtalo tällä vuosituhannella.
Minua jotenkin kylmää lukea näitä ketjuja, koska nuoret äidit eristetään muista äideistä omaksi ryhmäkseen ja sitten aletaan huhupuheiden ja suurennuslasin kanssa leikkimään keittiöpsykologia. Mitä jos menisitte kiusaamaan naapurin kolmekymppistä äitiä? Hänelläkään ei elämä ole välttämättä ihan niin tasaista ja täydellistä, vaikka uransa olisikin eri vaiheessa kuin vasta koulunsa lopetelleen...
t. nuorena äidiksi tullut, ihan yhteiskuntakelvollinen ihminen silti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmalla iällä..mummuni eli 98 v ja paino ku viimestä päivää...
t.vanhempi mamma 39 v...aijai kun oon niiiiiiiiiiiin vanha!
Halusin tällä keskustelulla saada aikaan juuri sen, että ihmiset tajuaisivat että nuorikin voi olla iästään huolimatta hyvä äiti. Kunnioitan näitä nuoria todella paljon ja tiedoksesi että kuulun pian itsekin niihin.
Koulut aion käydä loppuun, juuri lapsen takia, että olisi sitte tulevaisuudessa hyvä työ eikä tarvitsisi sossunluukulla olla juoksemassa.
alle 18v? alle 20v? Itse sain esikoiseni ollessani 21v ja koen olevani nuori äiti, mutta en koe sitä mitenkään ihmeellisenä asiana. ihan tavallinen ikä saada lapsia. yli puolella minun ikäsielläni tuttavalla on jo lapsia/lapsi. Oma äitinikin sai minut 22v ja mummo hänet samoissa lukemissa. Samoin mutu suvun naiset omansa 20v tienoilla. Itse olin kouluni käynyt haave ammattiini ja työkokemustakin 2v kerännyt ennen äitiyslomaa.
Mulla on paljon kaikenikäisiä äitejä ystävinä/tuttavina. Kun vertaan 30v+ äitejä itseeni, ei meillä ole juurikaan mitään eroa. Keskustellaan samanlaisista asioista,samanmoisia ongelmia/harmeja arjessa ja miehen kanssa,anopin kanssa. Samanlaisia mielenkiinnon kohteita. Kysellään neuvoja ja muuta toisiltamme. En huomaa juurikaan eroa kypsyydessä. Ehkä se äitiys ja vastuu juuri kypsyttää näitä 20v äitejäkin :) tunnen myös monta ikäistäni jotka ovat vielä täysin kakaroita.asuvat tyyliin vanhemmillaan.
Itse en koe olevani vielä täysin AIKUINEN. Olen nuori,nuori aikuinen,vastuuntunoinen sellainen. Aikuinen voisin kuvitella olevani sitten 27v+ tienoilla ;D aina kun ajattelen ikääni,niin mietin VASTA 23v ja paljon elämässä jo saavuttanut. olen ylpeä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki olisi hyvä jos lapsen isä olisi kuvioissa, äidin jaksamisen takia ja taloudellisestikin.
Hyviä äitejä on niin nuorissa kuin vanhoissakin, samoin kuin huonoja.
Itse ajattelin aina että "teen" lapset jo nuorena, ainakin ekan alle 20-vuotiaana.
Omat vanhemmat olivat 18v ja 20v kun synnyin ja parempaa lapsuutta ei olisi voinut olla.
Itse olin "jo" 24v kun esikoinen syntyi ja mielestäni en mikään nuori äiti.
En varmaan mitenkään erilainen äiti tule olemaan tälle kolmannelle joka syntyy nyt kun olen 32v. Maalaisjärjellä mennään.
Sen olen ystäväpiirissä huomannut että monet jotka saavat ensimmäisen lapsen 35-40v iässä ovat ihan hukassa vanhemmuuden kanssa. Yksinkertaisista asioista tehdään vaikeita. Nuorilla tuntuu tulevan enemmän luonnostaan lapsen hoitaminen.
ole mitään tekemistä millainen persoona ihminen on. Millainen käsitys maailmasta ja elämästä, onko tunneköyhä vai empaattinen, narsisti tai muutenvaan yksinkertainen ja lahjoiltaan vähäinen. Eikä synnytysikä tee kenestäkään parempaa tai huonompaa vanhempaa. Se on aina henkilön persoonasta, sosiaalisesta ympäristöstä, fyysisistä, psyykkisistä, sosiaalisista sekä taloudellisista resursseista kiinni millaiseksi vanhemmuus kutoutuu. Sehän muovautuu koko ajan kuten ajattelevan, älyllisen, kehittyvän ihmisen elämä muutoinkin elämänkaaren aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isoäitini sai ensimmäisen lapsensa (äitini) 16-vuotiaana ja ihan normaali lapsuus äidilläni oli. Äityttähän ei voi kirjoista oppia vaan se tulee varmasi ajan kanssa :)
Harmittaa vaan ihmisten suhtautuminen nuoriin äiteihin (nuoriin siksi, koska en halua käyttää sanaa teini. siitä tulee mieleen juuri sellainen baarissa juokseva holtiton pissis.)
Ja yksinkertaisista asioista tehdään vaikeita.. miksi nuorenäidin elämän pitäisi olla yhtään vaikeampaa kuin vanhemmalla iällä äidiksi tulleen?
Asia riippuu tosi paljon ihmisestä. Minusta on väärin yleistää mitään: niin nuori kuin vanhempikin voi olla kouluttamaton tai hukassa vanhemmuuden kanssa. Luulen, että kumpikin ikäryhmä saa osakseen kaikenlaista kritiikkiä ja asiattomuuksia, mikä on ainakin minusta inhottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia riippuu tosi paljon ihmisestä. Minusta on väärin yleistää mitään: niin nuori kuin vanhempikin voi olla kouluttamaton tai hukassa vanhemmuuden kanssa. Luulen, että kumpikin ikäryhmä saa osakseen kaikenlaista kritiikkiä ja asiattomuuksia, mikä on ainakin minusta inhottavaa.
Jokainen ihminen on erilainen ja heillä on varmasti omat näkemyksensä miten lapsi tulisi kasvattaa :)
Itseäni harmittaa/pelottaa ihmisten suhtautuminen kun kuulevat, että olen raskaana kun ikää on 17. Ja heti ajatellaan että lapsella ei ole tulevaisuutta ja että minun pitäisi tehdä abortti.. :( Haluan kuitenkin tämän lapsen, aivan yhtä paljon kuin vaikka 30-vuotias toivoisi lasta. en ajattele ikääni, toivon vain että muutkaan eivät ajattelisi sitä, vaan keskittyisivät minuun ihmisenä. Olisi varmasti täysin erilainen suhtautuminen asiaan.
Itse olen 20-vuotias nuorehko äiti, lapsi vielä vauva.
- En käy baareissa, kävin kerran ja inhosin koko hommaa
- Olen vakituisessa parisuhteessa lapsen isän kanssa, naimisiin mennään kun saamme rahat säästettyä.
- Olen yliopistossa
- Asumme varsin kauniissa asunnossa vuoralla ja olen huomannut, että meillä on paremmin varaa lapseen kun monella muulla. Ei ole vielä asuntolainoja tai autoja, emmekä ole tottuneet ostamaan niitä huippukalliita laukkuja itsellemme. Taloudellisesti siis pärjäämme varsin hyvin.
- Lapsi oli suunniteltu, sillä me halusimme saada lapsen opiskeluaikana. Opiskeluja voi suorittaa äitiyslomanaikana puoliteholla ja elämä muokkaantuu lapselle sopivaksi. Tämän ikäinen jaksaa hyvin.
- Meillä on erinomainen tukiverkosto, neljä mummolaa ja neljä isomummolaa sekä lapsettomat sisaret, jotka rakastavat lapsia.
- Emme ole vielä vieraantuneet lapsen maailmasta, muistamme millaista oli olla lapsi. Ei sukupolvien välistä kuilua, olemme itsekin kuitenkin suunnilleen samaa aikakautta.
- Parisuhde on loistava, rakastamme toisiamme ja viihdymme yhdessä. Ei tullut mitään kiirettä hankkia kumppania, jotta ehtisi vielä tehdä lapsiakin. Kovin monet kun tuntuvat elävän liitossa vain lapsen saamis/hoitotarkoituksessa. Me elämme yhdessä, koska nimenomaan tahdomme elää juuri tämän kumppanin kanssa. Ei mitään sairaita valheita tms.
Äitini sai minut yli 30v ja sisarukseni vielä sen jälkeen. Isäni taisi valita kiireessä, ei heidän juttunsa toiminut ja erosivatkin. Välillämme on ehkä juuri ikäkausien aiheuttama kuilu, hän ei tuntunut muistavan lainkaan lapsen maailmaa. Nykyään olemme lähentyneet.
Mummoni on taas minulle erittäin rakas ja vaikka sukupolviemme välillä on suuri ero, hän ymmärtää. Hän raskaudestani kuullessaankin sanoi, että tuon ikäisenä ne lapset kuuluukin tehdä ja esikoinen yli 30-vuotiaana ei ole järkevää. 20v kuitenkin oli hänen aikaansa mitä tavallisin aika saada lapsia. Hän itsekin teki kaikki 4 ennen kuin täytti 30. Ja lapsista kukaan ei käytä alkoholia tai tupakoi ja kaikki ovat erittäin arvostetuissa töissä korkeakoulutettuina. Ja kaikki ovat mummoon erittäin hyvissä väleissä. Eli ainakin hän oli erinomainen kasvattaja, tosin rahasta ei ollut pulaa, olihan hän yksi kaupunkimme rikkaimmista.
Teiniäitikin voi olla hyvä, nuorella äidillä on siihen vielä paremmat mahdollisuudet. Eikä mummoäitikään huono ole. Mikään ideaali ei saisi olla 30v, vaan lapset pitäisi tehdä silloin kun siltä tuntuu. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin ikäryhmän yleistäminen.
Tunnen erinomaisen äidin, joka sai tyttärensä ollessaan 46, mies oli 56. Lapsi on nyt 10 ja aivan ihana ja vanhempiaan kunnioittava. Vanhemmat ovat nuorekkaita ja jaksavat. Toinen saman ikäluokan tapaus taas sai 48-vuotiaana poikansa ja tuntuu olevan erittäin kyrpiintynyt koko äitiyteen ja terveys painaa päälle.
Taas tuntemani entinen nuori äiti sai lapsensa 18-vuotiaana. Nyt 30-vuotiaana on edelleen saman miehen kanssa, vakitöissä ja asunnon omistaja. Lapsi ei ole jäänyt mistään paitsi ja äiti tuntuu ymmärtävän tytärtään paremmin, kun on nuorehko vielä itsekin. Toinen taas sai lapsensa 19-vuotiaana ja biletys maistui enemmän. Isän kanssa vielä on, mutta tämä ei hoida tytärtä lainkaan. Asuvat kuin pellossa, eikä lasta edes ruokita kunnolla.
Meitä on moneksi, joka ikäluokasta löytyy hyviä ja huonoja äitejä. Elämää ei voi odottaa valmiiksi, sillä sehän olisi valmis vasta talolainan ja pitkän avioliiton ja viran jälkeen. Silloin monelle on liian myöhäistä. Elämä ei koskaan ole valmis. Pätkätyöläisen ei kannata tehdä lapsia sitä vähää kuin opiskelijan, eikö niin? Silti joillekin sekin on hyvä ratkaisu. Itselleni opiskelija + äiti on mitä erinomaisin yhtälö, enkä ole katunut päivääkään. Enemmän pelottaa joustamattoman työelämän aikaan hankkia lapsia, jos toista ei opiskelujen aikaan tehdä/saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 20-vuotias nuorehko äiti, lapsi vielä vauva.
- En käy baareissa, kävin kerran ja inhosin koko hommaa
- Olen vakituisessa parisuhteessa lapsen isän kanssa, naimisiin mennään kun saamme rahat säästettyä.
- Olen yliopistossa
- Asumme varsin kauniissa asunnossa vuoralla ja olen huomannut, että meillä on paremmin varaa lapseen kun monella muulla. Ei ole vielä asuntolainoja tai autoja, emmekä ole tottuneet ostamaan niitä huippukalliita laukkuja itsellemme. Taloudellisesti siis pärjäämme varsin hyvin.
- Lapsi oli suunniteltu, sillä me halusimme saada lapsen opiskeluaikana. Opiskeluja voi suorittaa äitiyslomanaikana puoliteholla ja elämä muokkaantuu lapselle sopivaksi. Tämän ikäinen jaksaa hyvin.
- Meillä on erinomainen tukiverkosto, neljä mummolaa ja neljä isomummolaa sekä lapsettomat sisaret, jotka rakastavat lapsia.
- Emme ole vielä vieraantuneet lapsen maailmasta, muistamme millaista oli olla lapsi. Ei sukupolvien välistä kuilua, olemme itsekin kuitenkin suunnilleen samaa aikakautta.
- Parisuhde on loistava, rakastamme toisiamme ja viihdymme yhdessä. Ei tullut mitään kiirettä hankkia kumppania, jotta ehtisi vielä tehdä lapsiakin. Kovin monet kun tuntuvat elävän liitossa vain lapsen saamis/hoitotarkoituksessa. Me elämme yhdessä, koska nimenomaan tahdomme elää juuri tämän kumppanin kanssa. Ei mitään sairaita valheita tms.Äitini sai minut yli 30v ja sisarukseni vielä sen jälkeen. Isäni taisi valita kiireessä, ei heidän juttunsa toiminut ja erosivatkin. Välillämme on ehkä juuri ikäkausien aiheuttama kuilu, hän ei tuntunut muistavan lainkaan lapsen maailmaa. Nykyään olemme lähentyneet.
Mummoni on taas minulle erittäin rakas ja vaikka sukupolviemme välillä on suuri ero, hän ymmärtää. Hän raskaudestani kuullessaankin sanoi, että tuon ikäisenä ne lapset kuuluukin tehdä ja esikoinen yli 30-vuotiaana ei ole järkevää. 20v kuitenkin oli hänen aikaansa mitä tavallisin aika saada lapsia. Hän itsekin teki kaikki 4 ennen kuin täytti 30. Ja lapsista kukaan ei käytä alkoholia tai tupakoi ja kaikki ovat erittäin arvostetuissa töissä korkeakoulutettuina. Ja kaikki ovat mummoon erittäin hyvissä väleissä. Eli ainakin hän oli erinomainen kasvattaja, tosin rahasta ei ollut pulaa, olihan hän yksi kaupunkimme rikkaimmista.
Teiniäitikin voi olla hyvä, nuorella äidillä on siihen vielä paremmat mahdollisuudet. Eikä mummoäitikään huono ole. Mikään ideaali ei saisi olla 30v, vaan lapset pitäisi tehdä silloin kun siltä tuntuu. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin ikäryhmän yleistäminen.
Tunnen erinomaisen äidin, joka sai tyttärensä ollessaan 46, mies oli 56. Lapsi on nyt 10 ja aivan ihana ja vanhempiaan kunnioittava. Vanhemmat ovat nuorekkaita ja jaksavat. Toinen saman ikäluokan tapaus taas sai 48-vuotiaana poikansa ja tuntuu olevan erittäin kyrpiintynyt koko äitiyteen ja terveys painaa päälle.
Taas tuntemani entinen nuori äiti sai lapsensa 18-vuotiaana. Nyt 30-vuotiaana on edelleen saman miehen kanssa, vakitöissä ja asunnon omistaja. Lapsi ei ole jäänyt mistään paitsi ja äiti tuntuu ymmärtävän tytärtään paremmin, kun on nuorehko vielä itsekin. Toinen taas sai lapsensa 19-vuotiaana ja biletys maistui enemmän. Isän kanssa vielä on, mutta tämä ei hoida tytärtä lainkaan. Asuvat kuin pellossa, eikä lasta edes ruokita kunnolla.
Meitä on moneksi, joka ikäluokasta löytyy hyviä ja huonoja äitejä. Elämää ei voi odottaa valmiiksi, sillä sehän olisi valmis vasta talolainan ja pitkän avioliiton ja viran jälkeen. Silloin monelle on liian myöhäistä. Elämä ei koskaan ole valmis. Pätkätyöläisen ei kannata tehdä lapsia sitä vähää kuin opiskelijan, eikö niin? Silti joillekin sekin on hyvä ratkaisu. Itselleni opiskelija + äiti on mitä erinomaisin yhtälö, enkä ole katunut päivääkään. Enemmän pelottaa joustamattoman työelämän aikaan hankkia lapsia, jos toista ei opiskelujen aikaan tehdä/saada.
Tätä juuri haen takaa! :) Nuorella äidillä on mahdollisuus ihan samanlaiseen elämään kuin vanhemmallakin ihmisellä! Monen mielestä jää "nuoruus kokematta" jos lapsia tekee liian nuorena.. mutta minusta tuo riippuu niin paljon ihmisestä. itselläni on kaksi vanhempaa sisarusta jotka käyvät baareissa ja viettävät vieläkin "railakasta nuoruutta" joka ei itseäni niinkään kiinnosta, enkä muutenkaan ymmärrä miksi sitä alkoholia pitäisi juoda aina kun on siihen mahdollisuus. Minulle alkoholi on myrkky, eikä kehoni sitä tarvitse joten en ole siitä kiinnostunut. sama tupakan kanssa.
Elämää ei voi odottaa valmiiksi, sillä sehän olisi valmis vasta talolainan ja pitkän avioliiton ja viran jälkeen. Silloin monelle on liian myöhäistä. Elämä ei koskaan ole valmis. .
Lainaamallani kommentoijalla on hyviä pointteja, MUTTA tunnut unohtavan, että joillekin juuri tuo mainitsemasi vaihtoehto (eli lapset saadaan, kun muu elämä on jokseenkin reilassa) on oikea vaihtoehto. Ymmärrän, jos joku haluaa saada lapset opiskelijana, mutta kaikille se ei sovi. Ihan yhtä hyvä vaihtoehto sekin on, että haluaa ensin elää muuta elämää, olla avioliitossa, saada viran jne. Joillekin se saattaa toki olla liian myöhäistä, mutta kaikilla ei onnistu saada lapsia 20-vuotiaanakaan - ja mitä sitten, se on jokaisen oma asia.
Pointtini on, että antaa jokaisen elää omaa elämäänsä, kenelläkään ei ole oikeutta tulla arvostelemaan muiden asioita. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla latelemaan, ettei esimerkiksi 30-vuotiaana ole järkevää saada esikoista. Hiukan avarakatseisuutta kehiin, kiitos.
Minä puolestani toivotan kaikkea hyvää ap:lle. Tiedät varmasti sydämessäsi, mikä on sinulle ja lapsellesi parhainta. Kuten tästäkin ketjusta huomaa, arvostelijoita riittää, vaikka olisi minkäikäinen tahansa. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutenkin kun selailin netissä erilaisia keskusteluja niin jokaisessa tuli vastaan että "älä nyt herran jumala mitään lasta tee, pilaat vain oman ja lapses elämän" niin alkoi vähän mietityttämään että mikä nuorissa äideissä sitten niin vihastuttaa?
Lapsi on kuitenkin iloinen asia ja toivoisin ettei kenenään tarvitse tuntea itseään huonoksi äidiksi/ihmiseksi jos saa lapsen nuorena (sanotaan nyt sitten vaikka että 17-25 vuoden väliltä). Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus iloita lapsesta, eikä kenelläkään ole minusta oikeutta tulla ottamaan tuota iloa pois.
-aloittaja-
nuori äiti hoidattaa lapsensa äidillään tai anopillaan...
nuori äiti hoidattaa lapsensa äidillään tai anopillaan...
Ja taas yleistystä, monet nuoret äidit hoitavat lapset ihan itse. Veikkaisin, että mahdollisuuksien ollessa minkä tahansa ikäiset käyttävät äitiä/anoppia ihan yhtä usein.
muut tekee omat päätöksensä ja elävät elämää kuten haluavat, hyviä ja huonoja äitejä, miten se ikinä määritelläänkään, löytyy ihan jokaisesta ikäryhmästä, jokaisesta.
Itse en tunne yhtäkään huonoa nuorta äitiä, vastuullisisa ja rakastavia kasvattajia ja lähes kaikilla on se lapsen isäkin kuviossa, ei se aina ole 30-40-vuotiaillakaan se isä kuvioissa, eroaa ne senkin ikäluokan äidit. ja käyvät myös terassilla ´tai muussa illanvietossa, itseäni kummastuttaa, miksi se on heille sallitumpaa?
t. Alle 30v, lapsia kolme, kaikki samalle miehelle ja elämä on ihanaa. Näin lyhyesti sanottuna.
Toki toivon, ettei omat lapseni aikaisin rupeaisi lapsentekoon, sillä pystyisin harmittavan vähän olemaan apuna ja tukena :)
muut tekee omat päätöksensä ja elävät elämää kuten haluavat, hyviä ja huonoja äitejä, miten se ikinä määritelläänkään, löytyy ihan jokaisesta ikäryhmästä, jokaisesta.
Itse en tunne yhtäkään huonoa nuorta äitiä, vastuullisisa ja rakastavia kasvattajia ja lähes kaikilla on se lapsen isäkin kuviossa, ei se aina ole 30-40-vuotiaillakaan se isä kuvioissa, eroaa ne senkin ikäluokan äidit. ja käyvät myös terassilla ´tai muussa illanvietossa, itseäni kummastuttaa, miksi se on heille sallitumpaa?
t. Alle 30v, lapsia kolme, kaikki samalle miehelle ja elämä on ihanaa. Näin lyhyesti sanottuna.
Toki toivon, ettei omat lapseni aikaisin rupeaisi lapsentekoon, sillä pystyisin harmittavan vähän olemaan apuna ja tukena :)
Kiitos, eipä sen kummempaa kommentoitavaa kun tämä ja nro 14 tiivisti olennaisen.
T: ei-niin-nuori-äiti
nuori äiti hoidattaa lapsensa äidillään tai anopillaan...
Vitsit, ei oo mulle kukaan kertonut että näin pitäis toimia. Omaa äitiä kun ei ole, ei hällä olis voinu hoidattaakaan, mutta onhan mulla anoppi! Joka tosin ei ole kertaakaan suostunut varttia pidemmäksi ajaksi jäämään kahden kesken lastenlastensa kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kenenkään pitäisi ajatella yhtään mitään?
Mä oon ollut aikanaan nuori äiti ja nyt mä oon keski-ikäinen äiti ja mitä sitten? Mun oma äitini oli suorastaan teiniäiti ja nyt se on jo eläkeläisäiti. Mitä sitten?
Hyvä äiti on sellainen, joka huolehtii lapsistaan. Yleensä siinä auttaa, jos on sen verran sivistystä ja mielenmalttia, että malttaa olla puhumatta muista - sen enempää itseään nuoremmista kuin vanhemmistakaan - kovin rumasti tai stereotyyppisesti.