Pinotaanko tähän neuvoja esikoistaan odottaville pariskunnille?
Mitä neuvoja antaisit esikoistaan odottavalle pariskunnalle (olettaen että he kaipaisivat vinkkejä) parisuhteesta ja vanhemmuudesta?
Siis tälläisia käytännön juttuja siitä, miten parisuhde pysyi tai ei pysynyt koossa kun teistä tuli perhe? Olisitko tehnyt jotain toisin vai toimiko joku juttu teillä? Mihin kannattaa varautua? Mikä yllätti? jne.
Mitä sanoisit nyt kokemuksen kautta viisastuneena?
Kiitos!
Kommentit (3)
Useimmat parit tarvitsevat kahdenkeskistä aikaa, eli satsatkaa siihen. Jopa sen ensimmäisen vauvavuoden aikana voi kadottaa toisen, ikävä kyllä.
Luin taannoin lehtiartikkelia, jossa eläkkeellä oleva pari kertoi omasta pitkästä avioliitostaan. Heillä oli ollut 5 lapsen suurperhe, mutta kuulemma lasten ollessa pieniä kävivät silti kahdestaan kerran kuussa jossain treffeillä. Tämän yhteisen ajan merkitystä ilman lapsia korostivat, ne lapsethan lentää joskus pois pesästä.
Fiksuimmat puhuu kasvatuksesta ja isän ja äidin rooleista ennen sen lapsen hankintaa, mutta nyt se viimeistään pitäisi tehdä.
Treffi-iltaa suosittelen minäkin. Sen ei aina tarvitse olla esim leffassa käynti tai muu jonka takia lapsi pitäisi laittaa hoitoon. Esim leffailta kotona tai parempi iltaruoka jolle vähän panostetaan siihen ulkonäköönkin tms. ajaa saman asian.
Meillä oli miehen kanssa sopimus että viimeistään kolme kuukautta synnytyksestä miehen pitää ns. "yrittää" vaikka vaikuttaisin siltä ettei voisi vähempää kiinostaa :) Ja sovittiin että mulla on myös lupa käskeä miehen painua vehkeensä kanssa sinne missä pippuri kasvaa. Aika huvittavaa, tiedän. Todellisuudessa en todellakaan odottanut kolmea kuukautta.
jos lapsi on ns. helppo. Herättää vain kateutta.