Lue keskustelun säännöt.
Oletko sinä äiti, jolle EI SOVI KOTIÄITIYS? Miten se ilmenee?
Kommentit (75)
kun 2-3 vuotiaat möykkää :) Ei siinä juuri kerkeä pitkiä hyviä keskusteluja käydä, silti kyllä käymme paljon toisten äitien luona. Itsekin rakastan keskustella älyllisiä, mutta turhauttaa kun ne keskeytetään yhtenään. Onhan tässä jo oltu kolme vuotta kotona. Haluaisinpa tietää kauanko nuo äidit ovat olleet, jotka syyttävät kotiäitejä saamattomuudesta...
Vierailija:
Vierailija:
Jos kaipaat enemmän haastetta, niin hakeudu myös aikuisten seuraan. Yritä keksiä sellaista tekemistä, jossa lapsesi viihtyvät ja MYÖS SINULLA on hauskaa ja koet saavasi tarpeeksi älyllistä haastetta.Sillä aikaa kun lapset leikkivät leegoilla, niin sinähän voit seurustella jonkun aikuisen ystäväsi kanssa tai keksiä itsellesi jonkinlaisen projektin missä saat älyllistä haastetta ja mitä voit tehdä aina kun on aikaa siihen. Aloita opiskelemaan jotain kieltä ja opiskele sitä kotoa käsin tms... Jos sinulta löytyy mielikuvitusta niin varmasti keksit jotain mikä itseäsi miellyttää.
36
Eli kun sitä keksisi vain jotain projekteja itselleen, niin kotiäitinä viihtyisi paremmin? Taas syytit kotona huonosti viihtyviä saamattomuudesta!
Minä en kertakaikkiaan keksi sellaista projektia kotona, jossa saisin aivoilleni samanlaista älyllistä haastetta kuin töissä. Uuden kielen opiskelu kuulostaa toki mukavalta, mutta eipä sille millään löydy aikaa, kun kotona on kaksi alle 3-vuotiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin vain, että miksi sitä ei voi yrittää keksiä jotain itselleen sopivaa ajanvietettä valittamisen sijasta? Miksei omasta ajasta voisi yrittää tehdä arvokasta ja viihtyisää?
Opiskellakin voi omaan tahtiin. Voithan ostaa oppikirjoja vaikka Suomalaisesta ja opiskella itsenäisesti sillä vauhdilla mikä omaan arkeen parhaiten sopii? Kahden alle 3-vuotiaan lapsen kanssa ei varmasti aikaa riitä koviin moneen erilaiseen puuhaan, mutta kyllä päivästä pitäisi saada ainakin jonkin verran aikaa itselleen. Jos mahdollista, niin eikö olisikin ihanaa mennä ulos lasten kanssa tapaamaan muita aikuisia jos se vain on mahdollista? Tiestysti jos lapsesi ovat kovin villejä, niin voi olla hankalaa lähteä heidän kanssaan mihinkään, se on kyllä ihan ymmärrettävää... ;)
36
Joku kiva " kotiprojekti" tai uuden kielen opetteleminen ei ihan vastaa sitä haastetta minkä työstäni saan.
Ja kiitos, kyllä löysin ratkaisun tilanteeseeni: menin töihin.
Mikä ihmeen pakko on olla väkisin kotona?
Vierailija:
Jos kaipaat enemmän haastetta, niin hakeudu myös aikuisten seuraan. Yritä keksiä sellaista tekemistä, jossa lapsesi viihtyvät ja MYÖS SINULLA on hauskaa ja koet saavasi tarpeeksi älyllistä haastetta.Sillä aikaa kun lapset leikkivät leegoilla, niin sinähän voit seurustella jonkun aikuisen ystäväsi kanssa tai keksiä itsellesi jonkinlaisen projektin missä saat älyllistä haastetta ja mitä voit tehdä aina kun on aikaa siihen. Aloita opiskelemaan jotain kieltä ja opiskele sitä kotoa käsin tms... Jos sinulta löytyy mielikuvitusta niin varmasti keksit jotain mikä itseäsi miellyttää.
36
T- 21 45
Tässähän puhuttiin juuri kotiäitiydestä. Yleistin, mutta tarkoitin toki kumpaa tahansa vanhemmista. Kyllähän kai se on kuitenkin niin, että jommankumman on käytävä töissä, ja lienee se yleistäen on isä.
Siis yksinkertaisesti minusta tuli kotona kiukkuinen ja rasittunut, väsynyt ja ikävä äiti. Lapsikin sen varmaan huomasi eli kiukkusi niinä päivinä hirveästi kun olimme kaksin kotona ja mikään ei kelvannut. Jos oli vieraita, leikkikavereita tai kävimme jossain perhekerhossa niin kumpikin oli paremmalla mielellä vaan ei niitäkään jokaiselle päivälle riitä.
Nyt olen töissä ja meillä molemmilla on päivällä kivaa eli minulla haastetta työelämässä (+rahaa tulee) ja lapsella leikkikavereita ja toimintaa mitä en itse keksisi aina. Pääsen aikaisin töistä, joten ilta-aikaa on mukavasti ja jaksan temuta lapsen kanssa erilailla kuin kotona ollessa ja " ärisen" vähemmän. Lisäksi palkkasimme siivoojan, joten sekin puoli on kivempi kun ei tarvii stressata ikävästä siivoamisesta (verohelpotuksin yllättävän halpa ratkaisu!).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tässähän puhuttiin juuri kotiäitiydestä. Yleistin, mutta tarkoitin toki kumpaa tahansa vanhemmista. Kyllähän kai se on kuitenkin niin, että jommankumman on käytävä töissä, ja lienee se yleistäen on isä.
Isää et hassua kyllä tullut maininneeksi, mutta nyt sitten " toki" tarkoititkin molempia vanhempia. Uskokoon ken tahtoo. Tässä ketjussa on kyse kotiäitiydestä, mutta ei se ole mikään irrallinen asia vaan osa koko perheen struktuuria. Jos isät olisivat kotona enemmän niin äidit vastaavasti olisivat töissä enemmän - yksinkertaista. Miksi näin ei käy, siihen minä olen väärä henkilö sanomaan mitään, koska meidän perheessä molemmat ovat olleet saman verran kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haastavaa puuhaa, opiskelin mm. uutta kieltä ja muutenkin kotiin älyllisesti kehittää itseäni. Mutta ei se oikesti vastaa lainkaan sitä, miten paljon voin laittaa itseäni likoon töissä. Ja aikuisseurasta, kaikella kunnioituksella niitä ihania ihmisiä kohtaan, jotka käyvät meidän perhekerhoissa, heidän jutut ovat todella yksipuolisia ja tylsiä verrattuna niihin keskusteluihin, joita voin käydä työyhteisössäni.
Tämä on osa vähän isompaa kokonaisuutta, saako nainen opiskella, kehittää itseään ammatillisesti ja luoda omaa uraa ja samalla hankkia lapsia. Mielestäni saa ja tämä on jopa velvollisuus. Minulla on niin hyvä mies, että jäi kotiin, kun minä menin töihin. Lapsi menee koko aika hoitoon, kun täyttää 1,5 vuotta.
On älykkäiden, koulututtujen ja kunnianhimoisten naisten aliarvioimista sanoa, että mene vaikka kirjakauppaan ja lue jotain hyvää kirjaa, mutta ole vuosikausia kotona lasten kanssa.
Niinpä. Niin se kuitenkin on, että tarkoitin kumpaa tahansa vanhemmista. Meillä se olen ollut alusta alkaen minä, rahasta johtuen. Enkä varsinaisesti halua alkaa tappelemaan hyvä äiti -aiheesta, vaan ihmettelen sitä vanhempaa joka vie lapsensa hoitoon siksi, ettei kotona oleminen vanhemmalle sovi. Itse laitan sen sopimaan, vaikeinakin aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en ole kotiäitityyppiä,mutta aion jäädä hoitovapaalle (kuopus
on vasta 5kk,meillä on 3 lasta).Eiköhän kotona oleminen ole
asenne kysymys?! yritän tehdä arjesta mahdollisimman mukavan,enkä
stressaa turhanpäiväisistä asioista (siivoaminen jne).Vaikka välillä
arki tuntuu puuduttavalta niin muistan elävästi kuinka väsynyt olin
kun raahauduin töistä kotiin ja samat kotityöt jne oli edessä.Lapset
kaipasivat huomiota,tuntui ettei aika riittänyt kaikkeen.Tämä
on mukava breikki työelämään ;)
olla innokas ja puuhakas kodinhengetär, joka osaa käyttää runsaat aikaresurssit oikein ja tehokkaasti. Päiväni, viikkoni ja kuukauteni ovat vain yhtä harmaata tasaista menoa, ei erota onko aamu vai ilta, arki vai pyhä.
Töissä ollessani päiviin tulee selvä rytmi, ja ehdin iltapäivän ja illan aikana tekemään paljon enemmän kuin koko päivän aikana. Minua ei myöskään koko ajan nukuta ja tylsistytä, vaan olen reipas ja iloinen ja jaksan panostaa perheeni hyvinvointiin 100% enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö äitiyslomalla voi pelkästään olla ja nauttia lapsesta?
Tämä lienee akateemisten äitien ongelma?? ;)
T.Nro 88 ?
mutta 29 vastailisi vähän kysymyksiisi. Eli mieheni on lyhentänyt toistaiseksi työviikkoaan päivällä, jollin olen yliopistolla. Loput opiskelen etänä. Kun kuopus on 2 vee, olen ajatellut että olisivat pph:lla kahtena aamupäivänä viikossa, siis noin 4h. Opiskelen kasvatustieteitä Helsingin yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuun kaipasin töihin ja stressasin kotitöistä. Lähdin puistoihin, perhekahviloihin jne. Ahdistus vaan syveni ja olin jo palaamassa töihin.
Jossain vaiheessa välähti: eikö arjesta tosiaan saa enempää irti? Skippasin mammajutut ja jatkuvaan puunaamisen. Tein asiota, jotka kiinnostivat oikeasti. Lapset kulkivat mukana joka paikkaan.
Ilmeisesti olin ajatellut kotiäitiyttäkin suorittamisena. Kun on paahtanut vuosikausia eteenpäin, on tosi vaikea pysähtyä aloilleen ja kestää sitä, että elämä pyörii arkisesti perustarpeiden äärellä. Kesti lähes pari vuotta kunnes huomasin muutoksen: olin lasten kanssa oikeasti läsnä, iloitsin pienistä asioista, joita en ennen edes huomannut. Niin kuin vaikka vuodenajat, aamupala kahvilassa tai lasten kanssa askartelu.
Kohta palaan innoissani, mutta haikeanakin töihin. Kotiäitiydessä oli loppujen lopuksi kyse sopeutumisesta ei niinkään siitä, minkä ' tyyppinen' olen.
Seurauksena turhautuminen. Aloin vain roikkua tällä palstalla. Enkä saanut mitään järkevää aikaiseksi.
Nyt olen palannut töihin, ja käytän vapaa-aikani toisin. Nytkin olen poikkeuksellisesti tullut tänne. Ja samantien poistun. Heippa!
Kyllä mun on vaan sanottava, että huolestuttavalta ja kylmältä kuulostaa mun korvaan se, ettei äiti tee kaiikkea voitavaansa ollakseen maailman tärkeimpiensä kanssa. Hassua että voi valita jaksaako olla lasten kanssa vai ei...
Mielestäni asia ei ole sopimiskysymys.
Vierailija:
Kyllä mun on vaan sanottava, että huolestuttavalta ja kylmältä kuulostaa mun korvaan se, ettei äiti tee kaiikkea voitavaansa ollakseen maailman tärkeimpiensä kanssa. Hassua että voi valita jaksaako olla lasten kanssa vai ei...Mielestäni asia ei ole sopimiskysymys.
ja lopettakaa mäkkärissä ja kaupoissa ja kirjastoissa ja kaikenmaailman tekoleikkipuistoissa hyppääminen niin vähenee valitus. Mitä ihminen oikeastaan tarvitsee? Ei ainakaan ikuista häsellystä ja kiireviiletystä. Me teimme rohkean vedon ja muutimme maalle, lähin kaupunki 60km:n päässä. Olen ollut 5 vuotta kotona ja täytyy myöntää, että kaupungissa se oli menoa. Nyt tunnen elämän olevan tasapainossa ja töistäkin haaveilen kunhan nuorin täyttää kolme.
Vierailija:
Kysyin vain, että miksi sitä ei voi yrittää keksiä jotain itselleen sopivaa ajanvietettä valittamisen sijasta? Miksei omasta ajasta voisi yrittää tehdä arvokasta ja viihtyisää?Opiskellakin voi omaan tahtiin. Voithan ostaa oppikirjoja vaikka Suomalaisesta ja opiskella itsenäisesti sillä vauhdilla mikä omaan arkeen parhaiten sopii? Kahden alle 3-vuotiaan lapsen kanssa ei varmasti aikaa riitä koviin moneen erilaiseen puuhaan, mutta kyllä päivästä pitäisi saada ainakin jonkin verran aikaa itselleen. Jos mahdollista, niin eikö olisikin ihanaa mennä ulos lasten kanssa tapaamaan muita aikuisia jos se vain on mahdollista? Tiestysti jos lapsesi ovat kovin villejä, niin voi olla hankalaa lähteä heidän kanssaan mihinkään, se on kyllä ihan ymmärrettävää... ;)
36
Hyvä 36, minä olen suorittanut akateemisen loppututkinnon ja opiskellut työn ohessa vielä lisää omaa alaani. Ihan heti ei tule mieleen mennä ostamaan Suomalaisesta oppikirjoja!?
Ja kuule, on todellakin aivan ihanaa mennä ulos lasten kanssa tapaamaan muita aikuisia, sitä teemme päivittäin. Älylliset keskustelut muiden puistoäitien kanssa eivät vaan oikein inspiroi, varsinkin kun joku keskeyttää joka toisen lauseen. Lisäksi minulla on oikein kilttejä lapsia, joiden kanssa voin käydä vaikka ravintolassa syömässä, mutta ei se nyt oikein päivän piristykseksi riitä.
Että kiitos vain " kasvatusyrityksistäsi" , mutta olen edelleen sitä mieltä, että en ole kotiäitityyppiä, vaikka kuinka yrittäisin.
Vierailija:
Eli kun sitä keksisi vain jotain projekteja itselleen, niin kotiäitinä viihtyisi paremmin? Taas syytit kotona huonosti viihtyviä saamattomuudesta!
Minä en kertakaikkiaan keksi sellaista projektia kotona, jossa saisin aivoilleni samanlaista älyllistä haastetta kuin töissä. Uuden kielen opiskelu kuulostaa toki mukavalta, mutta eipä sille millään löydy aikaa, kun kotona on kaksi alle 3-vuotiasta.