Oletko sinä äiti, jolle EI SOVI KOTIÄITIYS? Miten se ilmenee?

teette varmaan mukavaa ja leppoisaa toimistohommaa klo 12 asti ja haette lapset tarhasta ja siivoja käy kerran viikossa?

Ette taida olla raskaan ruumiillisen työn yrittäjiä,jotka ovat kotona klo 18 ja kun on koko päivän ollut asiakaspalvelussa naama hymyssä,niin siitä ei pirtsakkuutta vapaa-illoille paljon jää saati sitten hermoja lapsille ja kotitöille.



T:yrittäjästä kotiäidiksi ihan suosiolla

Ei se hirveän raskasta ole ainakaan fyysisesti, mutta aivoille kyllä. KOtona sitten jaksaa taas hyvin, kun toiminta on niin erilaista käytännön juttuja..



Meillä myös siivoaminen väheni runsaasti, kun menin töihin: Ollaan vähemmän kotona, sotketaan vähemmän. Vieraita käy vähemmän ja harvemmin, ei tarvitse tämänkään vuoksi siivota ja sotkun sietää paremmin, kun sitä ei tarvitse koko aikaa katsella ja siivota hitaasti pois.



Meillä myös lapsi on selvästi iloisempi kun saa olla paljon toisten lasten kanssa ja joku muu tarjoaa virikkeitä enemmän kun äiti..

vaan toisimpa kävi!! Opiskelen samalla yhtenä päivänä viikossa yliopistolla ja lisäksi etänä kotona lasteni päikkäreiden ajan, iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäksi harrastan aktiivisesti ratsastusta ja " puolikkaan" hevoseni kanssa touhuamista. Elämäni on ihanaa; saan olla paljon lasteni kanssa(heidänkään kanssaa emme todellakaan nyhvää kotona) ja mikä tärkeintä, hoitaa heidät pitkään kotona. Kuitenkin samanaikaisesti itse etenen opinnoissani ja saan muitakin virikkeitä alämääni. Kyllä nämä usein ovat itsestä kiinni ja omasta aktiivisuudesta. Eri asia toki jos on esim. yh-äiti.

Kyllä minäkin harrastan iltaisin kun isi tulee kotiin. Päivisin tylsistyn sillä haluan vaihtelua. Käymme kyllä lapsen kanssa kerhoissa ja puistoissa. Toisten äitien luona mutta kyllä tämä on alkanut jo puuduttaa. Tosin olen ollut jo 3 vuotta kotona. kauan sinä?

Mitä opiskelet? Minua kiinnostaisi kovasti alkaa opiskella. Tosin meillä pieni vauva joka on hereillä aina kun esikoinen nukkuu...

Vierailija:

vaan toisimpa kävi!! Opiskelen samalla yhtenä päivänä viikossa yliopistolla ja lisäksi etänä kotona lasteni päikkäreiden ajan, iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäksi harrastan aktiivisesti ratsastusta ja " puolikkaan" hevoseni kanssa touhuamista. Elämäni on ihanaa; saan olla paljon lasteni kanssa(heidänkään kanssaa emme todellakaan nyhvää kotona) ja mikä tärkeintä, hoitaa heidät pitkään kotona. Kuitenkin samanaikaisesti itse etenen opinnoissani ja saan muitakin virikkeitä alämääni. Kyllä nämä usein ovat itsestä kiinni ja omasta aktiivisuudesta. Eri asia toki jos on esim. yh-äiti.

Jos aikoo ja haluaa olla kotona, pitää siitä tehdä mielekästä itselleen.

Itse liikun paljon lasten kanssa, tapaan ystäviä puistossa tai kahviloissa ja käyn kaupoilla. Joskus vähemmän ja joskus enemmän, riippuen omasta mielentilasta ja jaksamisesta. Pidän yhteyttä ystäviini myös puhelimitse. Harvassa on sellaiset päivät, että mieheni jää ainoaksi aikuiskontaktikseni.

Jos olisin lasten kanssa vain kotona 4 seinän sisällä, tulisin hulluksi ja olisin todennäköisesti palannut jo takaisin työelämään, nyt aion olla kotona vielä pitkään.



Omasta ystäväpiiristäni olen huomannut sen, että osa jää äidiksi tultuaan vain kotiin vauvan kanssa. Onko ihme, että kotona ei viihdytä jos ei jaksa tehdä mitään tai liikkua mihinkään?

kun lapsi menee nukkumaan. En tykkää olla yksin, ettei ole ketään kenen kanssa vaihtaa ajatuksia. Pystyn näyttämään rakkauteni lapseen aidosti, kun näen hänet iltapäivällä (kotona ollessa tulee usein tiuskittua ja hermostuttua pikku jutuista eikä välttämättä huomaa rakastavansa lasta niin valtavasti). En ole pullantuoksuinen enkä viihdy hellan ääressä, hyvä kun hoitopaikassa huolehditaan päiväruuan tarjoilusta. :) Tässäpä näitä syitä.

Minä olen liikkunut lapsieni kanssa todella paljon. Käymme kaupoilla, perhekerhossa, muskarissa ja joka päivä puistossa. Ei se silti minulle riitä. Neljän seinän sisällä olisin tullut tietysti vielä turhautuneemmaksi. Kaikki vaan eivät ole kotiäiti-tyyppejä, vaikka kuinka yrittäisivät.

Teen töitä 4 päivänä viikossa. Meillä käy myös kotitöitä helpottamassa siivooja. Teemme viikonloppuna ruokaa pakastimeen, joten arki-iltoina ei mene juurikaan aikaa ruuanlaittoon. Työni on asiantuntijatyötä, jossa viihdyn ja jonka koen kiinnostavana ja haasteellisena.



Asumme harvaan asutulla alueella, jossa ei ole leikkipuistoja tms. Koin kotona olemisen todella yksinäiseksi, vaikka pari kertaa viikossa vääntäydyinkin äiti-lapsikerhoihin yms. Niissä kuitenkin lähinnä rasituin; lasten meteli oli korviahuumaavaa, äidit paasasivat yhteen ääneen lapsistaan. Huh.

Tapaan paljon tuttuja puistossa. Itse olen erittäin sosiaalinen tapaus ja tykkään kauhesti jutella enkä ole pätkääkään ujo. Naapuruston tunnen ja puiston rouvat.

Kaupoissa tosin en voi käydä eritttäin villin esikoisen takia. Emme ole käyneet hänen kanssaan kaupoissa juuri koskaan sillä jo reissu alepaan on sellaisen työn takana että huh...!! Tyttö on kohta 3.

Tässäkin teroitan siis sitä, että ei se aina mene niin hienosti kaikilla vaikka haluaisi. Itse haluaisin liikkua paljon eri paikoissa. Lapsi on niin menevä, että en enää jaksa juosta jatkuvasti häntä joistain rullaportaista tai kaiteilta. Kuria on kyllä, mutta joskus tuntuu ettei mikään mene perille-ei sitten mikään... olen jo niiiin väsynyt tähän energiapakkaukseen, etten viitsi enää mennä kuin puistoon tai perhekahviloihin. Hän ei kertakaikkiaan jaksa olla paikallaan hetkeäkään. Pomppiminen alkaa heti aamusta ja loppuu kun lapsi menee nukkumaan. Ainoa mikä rauhottaa on videot tai oikeastaan silloinkin voi pomppia samalla. Jumbossa onneksi voi käydä joskus kun sinne saa lapsen hoitoon pariksi tunniksi. Tosin maksaa yli 10¿ kerta.

Kerhoihin pääsee onneksi kun lapsi on kolme ja toivon että sitten voin edes hetkeksi keskittyä vauvaan.

Turhaa etsiä aina syytä vain äidin saamattomuudesta.

Vierailija:

Jos aikoo ja haluaa olla kotona, pitää siitä tehdä mielekästä itselleen.

Itse liikun paljon lasten kanssa, tapaan ystäviä puistossa tai kahviloissa ja käyn kaupoilla. Joskus vähemmän ja joskus enemmän, riippuen omasta mielentilasta ja jaksamisesta. Pidän yhteyttä ystäviini myös puhelimitse. Harvassa on sellaiset päivät, että mieheni jää ainoaksi aikuiskontaktikseni.

Jos olisin lasten kanssa vain kotona 4 seinän sisällä, tulisin hulluksi ja olisin todennäköisesti palannut jo takaisin työelämään, nyt aion olla kotona vielä pitkään.

Omasta ystäväpiiristäni olen huomannut sen, että osa jää äidiksi tultuaan vain kotiin vauvan kanssa. Onko ihme, että kotona ei viihdytä jos ei jaksa tehdä mitään tai liikkua mihinkään?

Miksi ette tee lasten kanssa eri asioita? Eihän kotiäidinkään päivät tarvitse olla aina samanlaisia. Miksi ette mene lasten kanssa erilaisiin paikkoihin tai tee kotona jotain muuta kun aina samat rutiinit?



Jos siivoaminen kyllästyttää, niin antakaa hetken pyykkien ja pölyjen olla paikallaan. Ehtiihän niitä siivota myöhemminkin. Antakaa itsellenne sen verran armoa, ettei kodin täydy olla jatkuvasti tiptop kunnossa! =)

Vierailija:

Miksi ette tee lasten kanssa eri asioita? Eihän kotiäidinkään päivät tarvitse olla aina samanlaisia. Miksi ette mene lasten kanssa erilaisiin paikkoihin tai tee kotona jotain muuta kun aina samat rutiinit?

Jos siivoaminen kyllästyttää, niin antakaa hetken pyykkien ja pölyjen olla paikallaan. Ehtiihän niitä siivota myöhemminkin. Antakaa itsellenne sen verran armoa, ettei kodin täydy olla jatkuvasti tiptop kunnossa! =)

Aiemmin ihailin kotiäitejä ja ajattelin, että he ovat epäitsekkäitä toimiessaan lastensa parhaaksi. Mutta hoitovapaalla ollessani tutustuin tähän äippäremmin liian hyvin. Mikään naisporukka ei olke yhtä itsekästä kun tuo saakelin määkivä mammalauma. Puistossa ja äiti-lapsipiireissä minut otettiin hyvin vastaan ja aluksi nautin vapaasta ja helposta elämästä. Sitten minua alkoi ottaa päästä ihan helvetin paljon se jatkuva ruikutus ja pessimismi, joka aluksi verhottiin tekopirteyden alle.



Kyse ei ollutkaan siitä, että äipät olisivat ajatelleet lastensa parasta, vaan ensisijaisesti itseään. MITEN MINÄ JAKSAN parhaiten? On MINULLE liian rankkaa hoitaa sekä työ että lapset. Miten MINÄ EN HALUA NOUSTA AAMULLA aikaisin. Miksi yhteiskunta MAKSAA LIIAN VÄHÄN MINULLE tukiaisia, kun teen niin arvokasta työtä juomalla ilmaista kahvia kerhoissa ja juoruilemalla muiden äitien kanssa. Jatkuvasti kuulin, miten rahat on loppu ja miten yhteiskunta ei arvosta tarpeeksi kotiäitejä. Kaikkea vaan vaadittiin mutta yhteiskunnallinen vastuu oli tuntematon käsite. Ei ymmärretty, että raha ei kasva puissa, vaan sitä on tuotettava. Oikeata riistäjäsakkia useimmat kotiäidit. Ja niin paskantärkeätä, pikkusieluista ja kateellista porukkaa saa hakea. Kyllä pihalla loka lensi, jos joku äippä ei ollut aamulla hiekkiksellä. Ja kun tämä liittyi jengiin, jo oltiin naaman edessä niin maireita. Elämäänsä ja itseensä kyllästyneitä ja turhaantuneita naikkosia, jotka elivät miehensä rahoilla ja etsivät ensisijaisesti omaa huvitustaan siipeillen yhteiskunnan työtä tekevien ja veroa maksavien imussa.



Vittuunnuin niin täysin, että nykyään näen punaista kun kuulen sanan KOTIÄITI. Vaikka tiedän, että mukavia ja epäitsekkäitäkin tyyppejä on kotiäiteinä, mutta heihin en tutustunut koska he olivat lastensa kanssa kotona eivätkä raahaa heitä joka päivä johonkin kerhoon ja avoimeen päiväkotiin toisten hoidettaviksi ja istu itse naama norsunvitulla tupakka hampaissa jauhamassa paskaa.

Kotona pitää tehdä myös aikataulut niinkuin töissä,eikä vain lusmuilla.

Eikä sitä yksin tarvi neljän seinän sisällä kökkiä.Ulos ihmisten ilmoille ja ystävien hakuun.Jos ei ystäviä ole,riippuu se omasta saamattomuudesta.

Mitä haluaisi tehdä? On olemassa miljoonia paikkoja mihin lastenkin kanssa voi mennä! Vielä parempi jos sinulla on ystäviä, joilla joko on lapsia tai joita ei haittaa vaikka sinä toisit lapset mukana tapaamisellenne! Jos on tarpeeksi mielikuvitusta niin kyllä tekemistä löytyy aina. Joskus tietysti raha voi olla joillekin asioille esteenä, mutta ei kaikelle.



Vaikea alkaa luetella tähän asioita, koska niin moni ihminen pitää eri asioista. En suinkaan tarkoittanut viestilläni solvata niitä jotka eivät kotiäitinä viihdy, esitin heille vaan kysymyksen! =)

Ja pitää sanoa tuosta neljän seinän sisään jäämisestä, että mulla se oli taloudellinen pakko. Ei ollut varaa lähteä kaupungille tms.

Aika paksua tekstiä. Itse en ole koskaan tavannut kuvaamiasi kotiäitejä, vaikka heitä monta tunnenkin.

Minä olen aktiivinen kotiäiti ja olen organisoinut meidän perheen arjen hyvin. Käyn lasten kanssa kaikenlaisissa riennoissa, tapaan muita kotiäitejä päivittäin. SE EI SILTI RIITÄ. Onko se nyt niin vaikea asia ymmärtää, että me ihmiset olemme niin erilaisia, että vaikka kuinka olisi aktiivinen ja organisoitu kotiäiti, niin kaikille kotiäiteys ei vain sovi.

Valitettavasti ei kaikki kotiäidit ole ihan kunnollisia,mutta ei se tarkoita sitä että kaikki olisivat tuollaisia.

Vierailija:

Miksi ette tee lasten kanssa eri asioita? Eihän kotiäidinkään päivät tarvitse olla aina samanlaisia. Miksi ette mene lasten kanssa erilaisiin paikkoihin tai tee kotona jotain muuta kun aina samat rutiinit?

Jos siivoaminen kyllästyttää, niin antakaa hetken pyykkien ja pölyjen olla paikallaan. Ehtiihän niitä siivota myöhemminkin. Antakaa itsellenne sen verran armoa, ettei kodin täydy olla jatkuvasti tiptop kunnossa! =)

Voit uskoa että meillä ei ollut mitään hysteeristä pakkosiivoamista. Ja yritin kyllä parhaani viihdyttääkseni lastani. Laulekseltiin, tanssittiin, rummuteltiin kattiloita, piirreltiin, maalailtiin, rakenneltiin leegoilla, leikittiin nukeilla, käytiin puistossa, käytiin kerhossa, käytiin kahvilla, päiväsaunassa... jne mitä nyt kaksivuotiaan kanssa vain voi.

Mutta kun mulla on sellainen " vika" että nautin kun saan käyttää päätäni ja turhaudun jos ei ole mitään haastavaa työtä. Niin sitä kummasti tylsistyy kun ei pääse töihin. Eka 1,5v meni suht ok lapsen kanssa kotona. Sitten alkoi olla pää jo niin mössönä että tuntui suorastaan orgasmilta päästä kahden vuoden jälkeen käyttämään aivojaan täysillä!

Meitä on monenlaisia äitejä. Koitetaan hyväksyä se.

Jos kaipaat enemmän haastetta, niin hakeudu myös aikuisten seuraan. Yritä keksiä sellaista tekemistä, jossa lapsesi viihtyvät ja MYÖS SINULLA on hauskaa ja koet saavasi tarpeeksi älyllistä haastetta.



Sillä aikaa kun lapset leikkivät leegoilla, niin sinähän voit seurustella jonkun aikuisen ystäväsi kanssa tai keksiä itsellesi jonkinlaisen projektin missä saat älyllistä haastetta ja mitä voit tehdä aina kun on aikaa siihen. Aloita opiskelemaan jotain kieltä ja opiskele sitä kotoa käsin tms... Jos sinulta löytyy mielikuvitusta niin varmasti keksit jotain mikä itseäsi miellyttää.



36