Kertokaa mulle mikä mua vaivaa..

miehellä siis monta kertaa (3-5) viikossa harrastusta ja aina iltaisin, siksi mä hoidan lähes joka ilta tän raskaimman homman, nukuttamisen. Enkä oikeensiksi haluaisi mitään harrastusta ottaa, kun ne harvat illat kun miehellä ei ole harrastusta niin viettäisin mielummin yhdessä, kun menisin harrastamaan.

sulkisit sen tietokoneen ja keskittyisit lapseesi?

tää on tää sama taistelu joka ilta. Ja tolla kiukuttelulla tarkoitin sitä yleistä kitinää, kun lapsi alkaa pitämään ollessaan väsynyt. Pojalla siis ikää reilu reilu 7kk.





Mä olen myös alkanut epäilemään noita masennuksen oireita. Hävettää puhua näistä asioista naamatusten kenenkään kanssa, kun mulla on sellanen olo, että tää on kaikki mun omaa syytä ja takuulla kuulijakin olisikin sitä mieltä.



Mut sit kun mä taas mietin tätä elämää, niin ei mulla kyllä pitäs olla mitään valittamisen aihetta. Mies rakastaa mua ja lasta, haluaa ja osallistuu arkeen kaikessa (pitää juuri isäkuukauttaan) siinä missä minäkin. Toki, välillä ei osaa ajatella asioita minun kannaltani, vaan hamstraa niin paljon harrastusaikaa = harkkoja mitä vaan sattuu saamaan ja välillä tuntuu että toiveeni menevät kuuroille korville.



Mut se onkin mies.



Olen esimerkiksi monta kertaa sanonut että meidän tarvisi tehdä jotain KIVAA yhdessä. Ihan vaan kahdestaan, sellasta parisuhde aikaa. Vaikka mennä leffaan tai keilaamaan yms. Koska en mä halua että meistä tulee se pariskunta joka on



A) Lasten takia yhdessä

B) Eroaa siksi kun ei enää tunne oloaan hyväksi parisuhteessa. Ei enää ole "hauskaa" toisen kanssa...



Tietysti se, ettei rahaa oikeasti ole ylimääräiseen, rajoittaa tekemistä ja se ettei nyt tietysti aina halutessaan saa lasta hoitoon. Mutta välillä vaan tuntuu siltä, ettei miestä ihan kauheasti harmita/ kiinnosta vaikkei tälläistä aikaa olisikaan.



Ja mä vaan kaipaan mieheltäni sitä jakamatonta huomiota, enemmänkin kun vaan silloin kum mies tulee lirkuttelemaan seksin toivossa :D



Ap

Tai ainakin yleistä.



Sulla on kuitenkin asiat aika hyvin jos sulla kerran on hyvä mies jonka kanssa olet onnellinen.



Teillä tuo vauva on niin pieni että se vaatii jatkuvaa huomiota, siinä väsyy. Siinä väsyy se täydellisinkin äiti. Eli olet väsynyt, kaipaat vaihtelua.



Viekää tosiaan se lapsi hoitoon jos teillä on mahdollista. (Sukulaisia?) Käykää miehen kanssa kahdestaan jossakin, syömässä, elokuvissa, ihan vain jossakin. 2h piristää jo kummasti. Yrittäkää järjestää itsellenne tuollaisia päiviä vaikka kerran viikkoon jos vain mahdollista. Mutta useammin kuin kerran.



Yrittäkää saada sitä parisuhde aikaa. Me ollaan myös menty jo monta vuotta tuota pikkulapsiarkea ja voi kun monet itkut sitä on itsekin itkenyt, ihan ilman syytä. Se alkaa helpottamaan, lapsi kasvaa ja alkaa leikkimään itsekseen omia leikkejään. Se menee loppupeleissä kuitenkin todella nopeaa tuo pikkulapsiaika.



Oletko mitannut hemoglobiinisi? Käy tarkistuttamassa ja aloita vaikka kahden viikon rautakuuri. Pidä itsestäsi huoli, syö hyvin ja säännöllisesti. Muista juoda myös vettä. Jostakin luin että jo puoli litraa enemmän vettä päivässä vähentää masennusta.



Mieti mitä haluaisit tehdä. Järjestä itsellesi sellaista harrastusta mitä tykkään tehdä ja lähde ihan kotoa pois. Lenkille, ihan minne vaan. Mieli lepää kun pääsee vaikka tunniksikaan pois.



Masennuslääkkeitä saa helposti eikä ne siellä mitään ajattele. Niillä on nenäliinoja siellä valmiina ja potilas toisensa jälkeen käy siellä itkemässä ahdistustaan. Se on niille ihan tuttua ja JOKA PÄIVÄ ne sitä tekee. Ihan suotta mietit että sinne olisi kynnys mennä.



Niin ja se tosiaan tuosta helpottuu kun lapsi kasvaa ja itsekin pääset vähän ihmisten ilmoille sieltä kotoa, kyläilemään ja ajattelemaan vähän muitakin kuin vauva juttuja.

Meidän 3,5 v vielä hereillä ja nukahtaa meidän sänkyyn. Helpommin menee kun ei yritä liikaa.

Ihan kuin minä, sillä erotuksella, että meillä ei ole vielä edes lapsia.

Mikään ei enää kiinnosta, ei työ, ei kotona olo, ei kaverit. Toisaalta haluaisin tehdä miehen kanssa jotain kivaa, mutta eipä sitä kiinnosta.



Toisaalta tämä on tuttu tunne, joskus 5 vuotta sitten oli samanlainen, mutta jostain syystä olo parani itsestään.

nyt jo olo parempi :)



Kyllä tää aurinko alkaa kai jossain vaiheessa paistamaan tänne risukasaankin!



Mieskin jo tänään sanoi että jos illalla tehdään jotain mukavaa yhdessä, kun pääsee käymään päivällä jo kaupassa kun äitinsä tulee hoitamaan poikaa..



Kyllä tuo mieskin tajuaa kun tarpeeksi kauan vaan jankuttaa.



Miehet kaipaa toistoa, toistoa, toistoa.



Ap

näin se on, miehet kaipaa toistoa, toistoa...mie kanssa olen monesti sanonut tietyistä asioista miehelleni, hetken muistaa ja sit alkaa taas lipsua. Mutta pitää sanoa suoraan ja asiallisesti. Kotona on kiva olla lapsen/lapsien kanssa mutta siihen välillä puutuu jos on lähes yksin. Pitää sanoa miehelle että voiko vähäksi aikaa rajoittaa harrastuksiaan että osallistuisi nukutukseen. Ja sinä voisit käydä vaikka lenkillä joku ilta, ihan yksin. Ja kiva jos miehesi nyt ehdotti että jotain voisitte kaksin tehdä :) tiedän tunteen. Nimim. kohta 3 lapsen äiti