Tuntuiko työyhteisön menetys teistä pahalta kun jäitte äitiyslomalle?

sama tilanne, tosin pätkätyöläisenä en pitänyt työyhteisöä koskaan kovin tärkeänä sosiaalisen elämäni kannalta - sehän on selvää, että minut korvasi siellä nopeasti joku toinen, ihan ok-tyyppi, eikä niitä kaverisuhteita työpaikalta jäädä murehtimaan puolin tai toisin.



Minunkin piti koota sosiaalinen verkosto aika pitkälle uudelleen äitiysloman aikana. Onnistuin aika hyvin, ja siinä nimenomaan oli hyötyä siitä, että määräaikaisena on aina pakko olla sosiaalinen, tsempata, uida nopeasti työyhteisöön sisälle jne. Samoilla säännölillä perhekerhoissakin pelataan, ja sain nopeasti kavereita ja sitä myöten ystäviäkin.



Ammatillisesti äitiyslomalle jääminen oli erittäin huono juttu. Entiset esimieheni jäivät eläkkeelle, joten menetin tärkeät suosittelijat. Entiseen työhöni en voi enää palata, sillä siihen ei oteta pienten lasten äitiä ( esimieheni oli ainakin rehellinen kun toivoteli hyvät mammalomat. Eipähän jäänyt turhia toiveita). Minun täytyy siis opiskella uusi ammatti, sillä työtilanne alallani on niin huono, että entinenkin työpaikka oli lottovoitto. Nyt tuntuu aika hirveältä aloittaa kaikki nollasta uudella alalla, mut aika näyttää...voihan tässä olla jotain myönteisiäkin puolia, joita juuri nyt ei näe.

Omanlaisilla tarkoitan äitejä, jotka haluavat myös joskus takaisin työelämään, perhekerhoista löytyy paljon näitä "kotiäitiyttä koko elämä"-tyyppejä

Perhekerhosta ei kyllä tosiaan löydy mitään elämäntapakotiäitejä. Itse sattumalta vedän perhekerhoa, ja lähes kaikki muut vetäjät ja useat kävijätkin opiskelevat kotonaolon aikana, SILLÄ ainakin tällä alueella on erittäin yleistä, että nuoret naiset saavat vain määräaikaisuuksia, ja monella on aivan realistinen käsitys siitä, kuinka heikoilla työnhakija on silloin, kun lapset on pieniä. Minäkin opiskelisin, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista, sillä mieheni opiskelee (myös uutta tutkintoa) ja kaksien iltaopintojen yhdistäminen olisi mahdotonta.



4

Kävin joka viikko monta kertaa perhekerhoissa ja muissa menoissa, eikä siellä tosiaan ollut mitään "virttyneitä kotimammoja". Kaikilla oli hyvät koulutukset, työelämä joko katkolla vauvan vuoksi tai työpaikka odottamassa vauvan kasvua. Tosi kivaa porukkaa löytyi ja juttua riitti, niin vauvoista, töistä, opiskeluista, työttömyydestä kuin matkailusta ja viihteestä. Minun lapseni täytti juuri vuoden ja palasin osa-aikaisesti töihin. Mammavapaalla ehdit tosi hyvin etsiä seuraavaa työpaikkaa ja ehkä löytää toisen yhtä hyvän työyhteisön. Tai tarjoat itseäsi aktiivisesti sinne vanhaan paikkaan. Älä nyt turhaan masennu, muutos on aina vaikeata, mutta sellaista se elämä on. Eikä koskaan tiedä, miten hyvään suuntaan se muutos viekään. :)

Tuli jo paljon parempi mieli ja jaksan taas toivoa että perhekerhoista löytyisi ihmisiä, joiden kanssa jutella joskus. Sitä odotellessa jaksan muutaman kuukauden mökkihöperöityä yksin kotonakin.



ap

ja "kotiäitiyttä koko elämä" -äideillä?



Kuulostaa nimittäin tosi ihanalta kuvailulta. Itse tunnen aika monta äitiä, ihania ja vähemmän ihania naisia. Kotona kukin on ollut sen oman aikansa vauvan tai lasten kanssa ja järjestellyt työ- ja opiskelukuvionsa omalla tavallaan. En tunne yhtäkään "virttynyttä kotimammaa", vaikka useita, jotka ovat olleet poissa aktiivisesta työelämästä useita vuosia lasten ollessa pieniä. Myös useita, jotka ovat palanneet asap nauttimaan työyhteisöstään ja vieneet vauvan nauttimaan päivähoidosta. Hienoahan se on sekin tavallaan; saapahan äiti riemuita työyhteisöstä ja vauva oppii odottamisen jalon taidon päiväkodissa ;)



terveisin perhekerhossakin joskus vieraileva kotimamma - juuri niin kauan kuin lasten kannalta hyvältä tuntuu - joka kyllä on kaivannut työyhteisöä useinkin mutta ei ole virttynyt sen enempää kuin tekään palkollisena työpaikassanne.

Mutta ihan tuttu tunne on. Löytyiskö jotain vauva- tai perhekerhoja sieltäpäin. Itselleni on käynyt siinä mielessä hyvin, että kotonaolon jälkeen olen päässyt takaisin työelämään. (toiseen työpaikkaan). Et kai ole voinut ammattia menettää?

tavallaan siten että mulla on vaan yleinen humanistitutkinto, joka ei valmista mihinkään tiettyyn ammattiin ja olin töissä nimikkeellä koordinaattori, mutta en kai enää sitä ole? Eli en ole enää mitään, lomakkeisiin tulee kai ammatin kohdalle tyhjää.



Joo ajattelin mennä perhekerhoihin sitten kun vauva on muutaman kuukauden, mutta siihenkin menee vielä puoli vuotta ja en varmaan pääse sisään piireihin muutenkaan kun en ole niin sosiaalinen. Yritän kumminkin.



ap