Mistä asiasta kehuskelu kirvelee sua kaikkein eniten?

Eikä varsinaisesti kirvele, vaan huvittaa :)



Eli tyyliin mainitsen työkaverille, kuinka Ramadanin päättyminen näkyy nykyään meillä katukuvassa ja siinä taustana sanon kuinka "asumme Espoossa melko monikulttuurisella alueella" ja toisen työkaverin on pakko mainita, että _he_ eivät todellakaan asu "monikulttuurisella alueella" :).



Sama työkaveri muistaa painottaa tuota asuinaluettaan sekä sitä, kuinka varakkaalla alueella lapsensa ovat koulussa liki joka käänteessä, johon saa asian ympättyä.



On muutenkin vähän reippaammin "lytistän nyt tuota keskustelukaveriani ja samalla korotan itseäni" tyyppinen ihminen. Rasittavaa kestettävää puolet ajasta.

Haluaisin itekin.

varsinkin minne tahansa Brittein saarille tai Irlantiin. Ihan kouraisee rinnasta, vaikken ole yleensä kateellinen mistään. :(

...itsellä on koko elämä painon kanssa taistelua ja pelkkä herkkujen pois jättäminen ei tosiaan auta mulla painon pudottamisessa...

kun oma parisuhde rakkaan miehen kanssa on ihan väljähtynyt ja mennyt kaverisuhteeksi

Kun joku löytää elämänsä rakkauden, varsinkin vähän vanhemmalla iällä ja varsinkin, jos on lapsiakin jo ennestään. Ja uusi mies/nainen on kunnon ihminen, joka sitoutuu uusperheeseen mielellään ja tosissaan.

Toivon kateuteni lomassa kuitenkin kyseiselle ihmiselle pelkkää hyvää, sillä hänen onnensa ei tietenkään ole minulta pois. Mutta kirvelee se silti sillä tavalla haikeasti ja tunnen itseni silloin aika yksinäiseksi ja mietin, löydänkö ikinä rakkautta elämääni.

työkaverini valitti isoon ääneen, miten kaikenmaailman ääliöt saa lapsia vaikka hän oikeasti olisi ansainnut niitä, ja miten hän olisi sitten niin täydellinen ja ylihuolehtiva äiti. Olin siis itse saanut esikoiseni, ja parisuhdettakin oli takana jo kuusi vuotta.



Tämä kaveri oli sinkku, eikä hänellä ole vieläkään lapsia. (vaikka olisikin maailman paras äiti, toisin kuin me muut hölmöt)