Lapsia paapotaan ihan simona ja silti enemmän voivat pahoin kuin koskaan aiemmin. ov

ne lapset joita paapotaan, eivät voi huonosti, vaan ne joista ei välitetä voivat.

näin: nykyään lapsista huolehditaan joko tosi hyvin tai tosi huonosti ja välimuodot ovat jostain syystä vähentyneet.



Tosin noi mainitsemasi esimerkit ovat sen verran ulkokohtaisia, että niiden noudattaminen tai noudattamatta jättäminen ei varsinaisesti kerro mitään laosista huolehtimisen tasosta.

ne lapset joita paapotaan, eivät voi huonosti, vaan ne joista ei välitetä voivat.

ne vasta joita paapotaan voivat huonosti. Eihän lapsi edes osaa elää yhteiskunnassa ja vastata sen vaatimuksiin, kun vanhemmat ovat päättäneet hänen puolestaan ja teneet kaiken kaksikymppiseksi asti. ´Ja sitten lapsi heitetään ulos, että "nyt kun kaikkemme olemme tehneet niin koita pärjätä". Mitä sellainen uusavuton osaa missään pärjätä.

Ja silti lapset ja nuoret voivat yleisesti ottaen paljon huonommin kuin koskaan ennen.

ei pidä paikkaansa, päinvastoin. Suurin osa lapsista voi hyvin. Pieni, mutta kasvava joukko voi erittäin huonosti. Suurimmat syyt pahoinvointiin ovat vanhempien alkoholinkäyttö, työongelmat sekä se, että lapset saavat liian vähän aikaa ja huomiota.

esim. https://www.jyu.fi/edu/laitokset/lanka/lapsuudentutkimuksen-verkosto/ma…

Lapsilähtöinen kasvatus ja curling-vanhemmuus

Lapsiperheen oma kirja

4.1.2008

Elina Hermanson



Nykyiset suomalaisasiantuntijat uskovat, että lapsi tarvitsee rakastavaa huolenpitoa, valvontaa ja turvallisia rajoja. Lapsen olisi hyvä saada paljon onnistumisen kokemuksia ja kiitosta. Häntä tulisi pitää yksilöllisenä persoonana, jonka tarpeet ja mielipiteet otetaan huomioon ja jota ei koskaan hylätä tunnetasolla. Rankaisua ei pitäisi käyttää ainoana kasvatusmenetelmänä. Tätä tarkoitetaan lapsilähtöisellä kasvatustavalla.



On tutkimustuloksia, joiden mukaan lapsilähtöinen kasvatus muun muassa edistää lapsen sopeutumista yhteiskuntaan, tukee itsetuntoa ja edistää suoriutumista myöhemmin koulussa. Tärkeitä asioita ovat luottamus, lämpimyys, rajojen asettaminen ja kiinnostus lapsen toimintoihin.



Lapsilähtöisen kasvatuksen vastakohta on, että kasvatus lähtee aikuisen tarpeista ja mielialoista. Lapsen näkökulmaa ei huomioida, ollaan epäoikeudenmukaisia, mielivaltaisia ja välinpitämättömiä. Ei liene yllättävää, että tällaista kasvatustapaa pidetään vahingollisena. Haitallisia kasvatustyylejä ovat myös liian salliva tai autoritaarinen tyyli.



Lapsilähtöisyyttä ei pidä sekoittaa curling-vanhemmuuteen. Psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta tekevät samalla tälle karhunpalveluksen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.

Suomalaisista lapsista ja nuorista suuri osa voi hyvin, paljon paremmin kuin aiemmat sukupolvet. Pieni osa ei voi hyvin, ja tämä näiden pahoinvointi nostetaan herkästi esille. Osittain siksi, että siitä saadaan raflaavia otsikoita, osittain siksi, että lasten ja nuorten hyvinvointia tukevia palveluita ollaan ihan jatkuvasti leikkaamassa, ja jos asiasta ei pidetä melua, ei näitä palveluita pian ole, millä voi olla huonosti voivalle nuorelle vakavat seuraukset.

jos sinä ap siis väität, että nykynuoret voivat huonommin kuin nuoret _koskaan aiemmin_ niin kerrotko, mistä hyvinvointi mielestäsi muodostuu? Kerrotko, miten esimerkiksi 1900-luvun alussa aliravitut nuoret, joiden hampaat olivat jo tuossa iässä mädäntyneet suuhun, joista osa oli kokenut äärimmäisen rankkoja kokemuksia (vanhempien tai omien lasten menetyksen, huutolaiseksi joutumisen jne) olivat paremmin voivia kuin suomalainen nuori tänään?

toi "koskaan aiemmin" on hauska just jos menee vaikka sota-aikaan tai 1800-luvun loppuun. Lapsia hylättiin, lähetettiin alle 10-vuotiaina piikomaan jne. jne.

jos sinä ap siis väität, että nykynuoret voivat huonommin kuin nuoret _koskaan aiemmin_ niin kerrotko, mistä hyvinvointi mielestäsi muodostuu? Kerrotko, miten esimerkiksi 1900-luvun alussa aliravitut nuoret, joiden hampaat olivat jo tuossa iässä mädäntyneet suuhun, joista osa oli kokenut äärimmäisen rankkoja kokemuksia (vanhempien tai omien lasten menetyksen, huutolaiseksi joutumisen jne) olivat paremmin voivia kuin suomalainen nuori tänään?

Kotonakin voi olla niin ettei ole läsnä.



Nykysin ihmiset saa nopeasti erilaisia diagnooseja ja asenteet muuttuu; esim. tukiopetus tai erilaiset terapiat nähdään lapsen/nuoren hyväksi kuin 15 vuotta sitten ne nolottivat, oli häpeä jos lapsella oli vaikka lukihäiriö tai joku vika puheessa.



Tieto lisää tuskaa; nykyään vanhemmat saa erilaista tietoa netistä heti kun lapsi ei tee samaa kuin naapurin lapsi. Ennen ongelmat kasvoi suuriksi, lapsi putosi koulussa kärryilta ja kaikki vaan koska saattoi vaikka nähdä huonosti taululle ja opettaja piti lähinnä tyhmänä. ;)

että fyysisesti kuritetut lapset suhtautuvat elämään positiivisemmin kuin lapset, joita ei ollut kuritettu fyysisesti. Minusta tämä on aika outoa, mutta toisaalta siinä voi olla se logiikka, että kun lapsi elää pienessä pelossa, hän oppii toivomaan tulevaisuudelta jotain, edes sitä, että saa itse päättää mitä tekee ilman kurituksen pelkoa.



Itse olin yläasteella koulukiusattu, ja se kamala kokemus on tehnyt minusta aikuisena onnellisen ja kiitollisen. Jokainen aamu jolloin ei tarvitse mennä peruskouluun, on hyvä aamu.

Pahoinvoivia on pieni vähemmistö. Heidän ongelmansa ovat kuitenkin paljon pahempia kuin entisaikojen ongelmatapausten.

Olihan siitä tutkimuskin että fyysisesti kuritetut lapset suhtautuvat elämään positiivisemmin kuin lapset, joita ei ollut kuritettu fyysisesti. Minusta tämä on aika outoa, mutta toisaalta siinä voi olla se logiikka, että kun lapsi elää pienessä pelossa, hän oppii toivomaan tulevaisuudelta jotain, edes sitä, että saa itse päättää mitä tekee ilman kurituksen pelkoa. Itse olin yläasteella koulukiusattu, ja se kamala kokemus on tehnyt minusta aikuisena onnellisen ja kiitollisen. Jokainen aamu jolloin ei tarvitse mennä peruskouluun, on hyvä aamu.

joka tehtiin yhteisössä, jossa ruumillinen kuritus oli normi.

Onnellisimpia olivat lapset, jotka kokivat saavansa samanlaista kohtelua kuin kaikki muutkin. Lapsilla on voimakas tarve olla samanlaisia kuin kaikki muutkin ja kaikenlainen poikkeavuus vähentää onnellisuutta.