Lue keskustelun säännöt.
Paljon muitakin ongelmia "liian hienolla" alueella elämisestä kuin lasten koulu.
07.09.2011 |
Toisessa ketjussa äiti tilittää, miten hankalaa on asua Länsi-Pakilassa, kun lasten koulukaverit on paljon rikkaampia.
Voisi listata myös muita ongelmia, mitä olen huomannut, kun asuimme hienolla ja kalliilla alueella Espoon rantakaistaleella.
(Tuota toisen ketjun Länsi-Pakilaa en edes pidä minään kovin hienona tai ekstrakalliina alueena, ihan keskiluokkaa.)
Meilläkin kävi niin, että saimme alueen hintatasoon nähden lähes "lottovoittona" ostettua huonokuntoisen rivarin, jota remontoimme itse.
Kuitenkin sitä ajan oloon huomasi, että esim. äitien kesken, pv-kodissa jne., vaikka oli ihan mukavia ihmisiä, oli kuitenkin vähän eri tausta jne.
Itse oli siellä vaan ammattikorkeakoulutuksella akateemisten keskellä, köyhästä perheestä lähtöisin, ei mitään "pappa hjälper" -meininkiä kuten joillain muilla.
Taloyhtiössä törmäsi siihen, että vastike nousi koko ajan ja ihmiset oli kauhean joustamattomia. Olimme aiemmin tottuneet siihen, että talkoilla ja itse tehden voidaan hoitaa monia asioita, mutta nämä halusi että ihan kaikki pitäisi teettää ulkopuolisella ja isosta maksusta (kovin pienessä yhtiössä se kustannus per perhe on tosi iso esim. jostain huoltoyhtiön käytöstä.)
Mitään asioita ei voinut sopia tai puhua "normaalisti", ei ne hienot ihmiset osanneet edes keskustella, virallisissakaan kokouksissa oli vaikea saada päätöksiä sen jähkäämisen kanssa. Heti jollain lakimiehillä uhkailtiin. (Ja kyse ei siis siitä, että olisimme ehdottaneet jotain älytöntä / as.oy-lain vastaista, vaan vain heidän mielen vastaista.)
Muualla en ole törmännyt tällaiseen.
Myöskin alueen äidit osa jaksoi tehdä valituksia pikkuasioista.
Ja tietysti tuo koulu - koulussa kyllä oli "tavis"perheidenkin lapsia, mutta sitten paljon näitä rikkaita jotka sai paljon kaikkea kallista, matkustelivat jatkuvasti jne. jne.
Nyt asumme muualla myös ihan hyvällä keskiluokkaisella alueella, mutta ei meno ole tuollaista kuitenkaan, vaan ihan "normaalia". Järkkää täälläkin jotkut jotain HopLop-synttäreitä, mutta toisaalta jotkut varakkaat järkkää myös ihan tavallisia peruskotisynttäreitä.
Olihan muutto yllättävän rankka lapsille koulun ja päiväkodin vaihtoineen, ja mietin tätäkin ratkaisua oliko järkevä. Meillä vaan tuli muitakin syitä muuttoon, ei siis pelkkä tuo että "ihana hieno huippualue" ei ollutkaan niin ihanaa... (ne ihmiset pilasivat sen).
Onko muutkin kokeneet samaa, oletteko muuttaneet vai miten eläneet tilanteen kanssa?
Kommentit (22)
Onko HopLop-synttärit jotain rikkaiden touhua? Meillä pidettiin juuri Huimalassa ja asutaan ihan kaupungin vuokra-asunnossa kuten 25% pääkaupunkiseudun lapsiperheistä.
2 kertaa ollu synttärit Hoplopissa, ei sen takia, että ollaan rikkaita, vaan sen takia, että meillä on niin pieni kämppä.... Eli ollaankin itseasiassa siis kai köyhiä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on mukavia, enkä ole kokenut, että mua kohdeltais eri tavalla, vaikka olemmekin "vuokralaisia". osallistumme alueen tapahtumiin ja olen ollut aktiivisesti mukana järjestämässä alueen juhia yms. Myös koulun johtokunnassa yms. Josksu olen huomannut edustavani hyvin erilaista näkemystä, kun muut vanhemmat. Mutta ihan sovussa:-)
ei myöskään ole aina ideaalia. Työssä muut hidasälyisiä jne- en halua ketään mollata, mutta ei se hauskaa ole sekään ja aikaa palaa. Ihan erilaiset kiinnostukset ja tavat, vähän kahvipöytäkeskustelua vaikka puoleltani sitä yritänkin. Näkökohta sekin. Jas maalla niitä akateemisia ei naapurina ole, mutta hyvä ettei ole muutenkaan juuri naapureita.
Onko HopLop-synttärit jotain rikkaiden touhua? Meillä pidettiin juuri Huimalassa ja asutaan ihan kaupungin vuokra-asunnossa kuten 25% pääkaupunkiseudun lapsiperheistä.
Taloyhtiö ollut ilmeisen vanha ja huono kuntoinen, jolloin korjaukset yms. aiheuttaa vastikkeiden nousua. Ja tyhmä tekee talkoita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kerran olen minäkin valinnut väärin. Yhden kerran eksyin taloon mikä olikin täynnä eläkeläisiä ja se oli todella raskasta ja rasittavaa. Ne jaksoivat valittaa aina kaikesta ja etenkin me lapsiperheenä oltiin silmätikkuna koko ajan. Lopulta väsyin niin, että päätin muuttaa pois vaikka asunto oli kyllä ihan kiva ja viihdyimme siinä hyvin.
Mieluiten asun vuokralla, sillä vuokra- tai aso-taloissa on niin kirjavaa väkeä, että sekaan sopii. Ja sama pätee asuma-alueeseen. En kuuna kullan valkeana enää muuttaisi mihinkään eliittialueelle, olen sen verran viisastunut, että ne eliittialueiden ihmiset on kaikkea muuta kuin mukavia.
Pysyttelen mieluummin eliitin ja wt-porukan välimaastossa mieluummin lähempänä wt-porukkaa kuitenkin vaikka koulutus ja tulotasomme voisi muuhunkin riittää.
Taloyhtiö ollut ilmeisen vanha ja huono kuntoinen, jolloin korjaukset yms. aiheuttaa vastikkeiden nousua. Ja tyhmä tekee talkoita!
eli mistään pakollisista korjauksista tms. ei ollut kyse, mitkä olisikin ollut ymmärrettäviä. (Tai toki muutama pienempi normaali vuosikorjaus tms., mutta kustannuksia eivät nostaneet mainittavasti ne vaan muut asiat).
(Meidän asunto tarvitsisi siis vain täyden pintaremontin, oli ollut huonosti pidetty.)
Ja talkoilla on muualla tehty esim. lumitöitäkin / pieniä huoltomaalauksia jne. jne. mitkä on helppo tehdä.
Mutta tietysti just kun asenne on tämä että "tyhmää on tehdä mitään itse kun voi maksusta teettää työn toisella", ja jos meidän ajatus olosuhteiden pakosta oli että "itse voisi tehdä sitä mitä pystyy ettei kulut riistäydy", niin siinähän on jo iso ero.
Eli olimme itse sitten valinneet asuinalueemme väärin, olisi pitänyt tajuta että kellä siellä on varaa asua, on varaa myös kaikesta maksaa, muttei ole aikaa/halua tehdä mitään itse.
Emme vaan tätä sinne muuttaessa edes tajunneet, että sellaistakin on olemassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en halua mollata nyt sinua, vaan tuo esille toisen näkökulman. Monesti kun menee yksin jonnekin paikkaan missä muut ovat "erilaisia" ja tuntevat ennestään toisensa, niin saattaa olla jonkinlainen ennakko-asenne näitä uusia ihmisiä kohtaan. Monet kuvaamallasi alueella asuvat tuntevat toisensa ja perheet ennestään ja heillä on tiettyä yhteenkuuluuvuutta. Oletko edes tiedostamatta saattanut vaikuttaa tylyltä tai lähtenyt heti niin eri tiellä kaikkien kanssa?
Muutimme itse useita vuosia sitten lasten kanssa vastaavalle, ellei samalle (?) alueelle. Ja jännitin hieman uusien naapureiden ja vanhermpien kohtaamista. Hyvin moni tuli kuitenkin esittäytymään ja myös lapsia kutsuttiin kavreille kylään ennakkoluuloitta. Kukaan ei kysellyt mun tai miehen koulutusta. En edes muista missä vaiheessa ammateista juteltiin. Ja me ollaan akateemisia, mutta se ei ole tässä pää-asia. Ei istä kyselty mitenkään alussa. Toivotettiin päinvastoin hyvin tervetulleeksi alueelle. Tosi ikävä, että sulla on noinkin ikäviä kokemuksia, mutta en usko että se on lähtökohta kuvaamillasi "paremmilla" alueilla.
No se on totta, että itsekään en talkoihin lähtisi. Ei sen takia että se on "mun alapuolella", vaan siksi että oikeasti on viikonloput kiinni ja en halua käyttää vapaa-aikaa huoltomaalaukseen. Noi olisi kieltämättä pitänyt ajatella etukäteen.
Mutta eihän tuo sinänsä kerro ihmiseten asenteista teitä kohtaan, ja juuri asenteistahan eniten valitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan osan heistä asenteista ylipäänsä.
Osa ongelmasta oli siis omien korvieni välissä - ei ihmisten asenteet suoraan meitä kohtaan olleet alentuvia tms.
Sain vuosien varrella kyllä ihan tuttavia sieltä äitipiireistä jne., jotka varmaan pitivät monet minua ihan mukavanakin.
Eikä siis koulutukseni tms. ollut mikään juttu tai sitä kyselty, mutta ITSE kyllä jotenkin tiedostin oman taustani - toki tiesin heidän ammattien perusteella, jotka oli tulleet jossain ilmi, että akateemisia ovat.
JOtenkin vaan tuntui etten kuulu sinne täysin.
Että ne ihmiset on kuitenkin jotenkin eri aaltopituudelta tai planeetalta kuin me, vaikkei eroa joka kohdassa niin huomannutkaan - toki osaamme olla ja esiintyä itse kaikenlaisten ihmisten seurassa aika tasavertaisina, emme siis ole mitään "duunareita" itsekään tai emme esitä sellaisia.
Eli siis itse vaan koimme olevamme erilaisia - konkreettisesti ongelmaa tuli vähän lasten myötä koulussa, ja eniten taloyhtiössä noiden kustannusten jne. suhteen.
Ja ihmisten "ikävä" asenne ei tullut esille heidän suhtautumisessa meihin, vaan siinä kun kuunteli heidän juttujaan, esim. miten valittivat asioista ja miten toimivat omissa taloyhtiöissään, tehtailivat valituksia kaupungille pikkuasioista yms.
Ai niin, nämä myös olivat sillä alueella niitä virikehoitolasten äitejä - siis kaikilla kotiäideillä oli isompi lapsi pv-hoidossa. Ei ollut mitään väliä vaikka ei tullut kotihoidontuen kuntalisää ja sisaruslisää tms., heille niin "pieniä" summia.
Hävettää että itsekin menin aluksi mukaan samaan muottiin mutta sitten jossain vaiheessa koin ihan järjettömäksi rahdata isosisarusta tarhaan ja lopetin sen.
Pv-kodissa oli välillä varmaan puolet noita "virikelapsia". Siksi tutustuinkin niin hyvin ihmisiin, kun olimme tuttuja pv-kodin kautta ja kävimme sitten vauvojemme kanssa samoissa harrastuksissa ja kerhoissa, kun ne isosisarukset oli pv-kodissa jne...
ap
alentuva asenne ja vertailit itseäsi muihin? En vieläkään tajua, miten jotkut ihmiset jaksavat miettiä toisten tekemisiä, omistuksia ja ajatuksia (?). Mikseivät he keskity ihan omiin ratkaisuihinsa siitä huolimatta, mitä muut tekevät tai ajattelisivatkaan?
Myönnät menneesi peesaamaan näitä eli joku alemmuuskompleksi sulla on. Pitääkö sinun olla aina paras tai melkein? Miksi peesata näitä mammoja, kun voi olla oma itsensä - ottakaa tai jättäkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olet päässyt alueelle missä viihdyt paremmin. Suoraan sanottuna ongelma tuntuu olleen sinussa - itsetunnossasi siis. Mutta eihän sille mitään voi, joten sinulle muutta oli varmasti parempi ratkaisu.
Toinen asia sitten on, miten muutto tulevaisuudessa vaikuttaa lapsiisi. Toivottavasti he sopeutuvat uudelleen.
Me ollaan siis ihan keskiluokkaisia mutta korkeakoulutettuja ja nykyään kai jopa hyvätuloisia. Kun alkaa tottua siihen että on varaa maksaa asioista joita ei hirveästi halua tehdä itse, niin sitä alkaa tehdä yhä enemmän. Ei kerta kaikkiaan vitsi alkaa myydä jotain vessapaperia luokkaretken hyväksi, kun sama summa löytyy helposti lompakostakin.
Ja sitä mukaa kun tottuu ostamaan palveluita, alkaa myös vaatia niiltä tasoa. Olen minäkin kirjelmöinyt kaupungille puuttuvista valoista, kotikadun nopeusrajoituksista ja mopopojista :-). Ja huoltoyhtiölle on soitettu milloin mistäkin. Mikä tässä nyt sitten loppujen lopuksi on iin pahaa? Aika usein ne asiat saa kuntoon kun niistä valittaa tai ainakin saa selityksen siihen, miksi jokin on niin kuin on. Totuus on että näillä "hyvillä" alueilla kadut on paremmassa kunnossa ja puistot roskattomampia juuri siksi että asukakkaat jaksaa vaatia.
Ehkä ap:lla on se hyvä pointti että varakkaalla alueella pitää varautua maksamaan myös kaikesta muusta vähän enemmän. Ei riitä että raha riittää just ja just asuntoon vaan myös lähikaupan hinnat on korkeammat kuin muualla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olet päässyt alueelle missä viihdyt paremmin. Suoraan sanottuna ongelma tuntuu olleen sinussa - itsetunnossasi siis. Mutta eihän sille mitään voi, joten sinulle muutta oli varmasti parempi ratkaisu. Toinen asia sitten on, miten muutto tulevaisuudessa vaikuttaa lapsiisi. Toivottavasti he sopeutuvat uudelleen.
Ei se isoin ongelma kuitenkaan ollut se mun fiilis että "en kuulu joukkoon".
Eikä se että koululaisella oli koulussa välillä ongelmaa kun meillä ei ollut varaa samoihin juttuihin - aina on näitä että jollain on enemmän jotain kuin toisella.
Vaan ihan puhtaasti raha oli sitten yksi muuton oikeasti aiheuttaneita syitä... ei vaan ollut oikein varaa asua siellä enää, kun asumiskulut nousi naapureiden järjettömien vaateiden vuoksi.
Ja ei ollut JÄRKEVÄÄ asua enää ja laittaa niin paljon rahaa sellaiseen asumiseen - samalla (tai vähän pienemmälläkin) kuukausikustannuksella asumme nyt kivassa omakotitalossa.
ap
asukakkaat = asukkaat. Freudilainen lipsahdusko?
11
asumiskokemusta. Mutta muuten olen samaa mieltä, että kyllä on helpompaa tulla toimeen samanlaisissa oloissa elävien kanssa.
Eli ihan jonkun harrastuksen kautta olen tutustunut erilaisiin ihmisiin. Meitä on yhdistänyt harrastus. Ensin tuntui, että mielettömän hienoa, että erilaisissa asemissa olevat ihmiset ovat niin ystäviä keskenään.
Pikku hiljaa on alkanut totuus paljastua. Jos sanon näin kauniisti, että bättre follket on "erilaista" kuin duunarit ja suhtautuminen kansan syviin riveihin on " erikoista".
Eli kyllä se raha vaikuttaa ihmisiin todella paljon. Ja ei siis pelkästään se, että on ns. perittyä rahaa. Vaan jos on lähtöisin duunarikodista ja nainut rikkaaseen sukuun niin se tuntuu vielä pahemmalta vaihtoehdolta. Silloin ollaan todella tietoisia luokka-asemista, mihin kuuluu duunari ja yksityisyrittäjä ja akateeminen ja ruotsinkielinen.
Taloyhtiö ollut ilmeisen vanha ja huono kuntoinen, jolloin korjaukset yms. aiheuttaa vastikkeiden nousua. Ja tyhmä tekee talkoita!
eli mistään pakollisista korjauksista tms. ei ollut kyse, mitkä olisikin ollut ymmärrettäviä. (Tai toki muutama pienempi normaali vuosikorjaus tms., mutta kustannuksia eivät nostaneet mainittavasti ne vaan muut asiat).
(Meidän asunto tarvitsisi siis vain täyden pintaremontin, oli ollut huonosti pidetty.)
Ja talkoilla on muualla tehty esim. lumitöitäkin / pieniä huoltomaalauksia jne. jne. mitkä on helppo tehdä.
Mutta tietysti just kun asenne on tämä että "tyhmää on tehdä mitään itse kun voi maksusta teettää työn toisella", ja jos meidän ajatus olosuhteiden pakosta oli että "itse voisi tehdä sitä mitä pystyy ettei kulut riistäydy", niin siinähän on jo iso ero.
Eli olimme itse sitten valinneet asuinalueemme väärin, olisi pitänyt tajuta että kellä siellä on varaa asua, on varaa myös kaikesta maksaa, muttei ole aikaa/halua tehdä mitään itse.
Emme vaan tätä sinne muuttaessa edes tajunneet, että sellaistakin on olemassa.ap
mutta kaikilla ei vaan ole varaa - siitähän tässä oli kai kyse.
Me ollaan siis ihan keskiluokkaisia mutta korkeakoulutettuja ja nykyään kai jopa hyvätuloisia. Kun alkaa tottua siihen että on varaa maksaa asioista joita ei hirveästi halua tehdä itse, niin sitä alkaa tehdä yhä enemmän. Ei kerta kaikkiaan vitsi alkaa myydä jotain vessapaperia luokkaretken hyväksi, kun sama summa löytyy helposti lompakostakin.
Ja sitä mukaa kun tottuu ostamaan palveluita, alkaa myös vaatia niiltä tasoa. Olen minäkin kirjelmöinyt kaupungille puuttuvista valoista, kotikadun nopeusrajoituksista ja mopopojista :-). Ja huoltoyhtiölle on soitettu milloin mistäkin. Mikä tässä nyt sitten loppujen lopuksi on iin pahaa? Aika usein ne asiat saa kuntoon kun niistä valittaa tai ainakin saa selityksen siihen, miksi jokin on niin kuin on. Totuus on että näillä "hyvillä" alueilla kadut on paremmassa kunnossa ja puistot roskattomampia juuri siksi että asukakkaat jaksaa vaatia.
Ehkä ap:lla on se hyvä pointti että varakkaalla alueella pitää varautua maksamaan myös kaikesta muusta vähän enemmän. Ei riitä että raha riittää just ja just asuntoon vaan myös lähikaupan hinnat on korkeammat kuin muualla jne.
Olen itse kitkutellut köyhänä opiskelijana, nyt on tulotaso noussut, ja tulen kivasti toimeen. Vapaa-aikaa sen sijaan on vähemmän, ja siksi todellakin mieluusti ulkoistan kaiken minkä voin ja keskityn lasten kanssa olemiseen. Taloyhtiön talkoiksi riittää 2 kertaa vuodessa joku haravointi, yhtään en enempää tekisi.
Ja tosiaan, jos jostain maksaa, niin on oikeuskin valittaa jos laatu on huonoa. Tässä maassa osataan kyllä laskuttaa, mutta palvelun kanssa on vähän niin ja näin.
Jos ei osaa varautua vastikkeiden nousuun, niin taloyhtiö voi olla väärä asumismuoto.
Vaikka alue on hyvä ja arvostettu, ei täällä henki ole mitenkään elitistinen, tai en ole näin kokenut. Ainoa, mikä minua on vaivannut, on lapselle syntyvä maailmankuva. Hänen koululuokassaan useimmat ovat hyväosaisista perheistä, ja lapsi tuntuu todella saaneen sellaisen kuvan, että aikuisena kaikki ajavat Audeilla ja Mersuilla. (Vaikkei täällä tietenkään kaikilla sellaisia ole.) Olemme hirveästi puhuneet hänelle tätä vastaan ja toitottaneet yksityisautoilun hölmöyttä sinänsä, mutta ei se oikein tunnu menevän perille. Lapsi ei vain tunne ketään työtöntä tms. elävää esimerkkiä yhtään karummasta elämästä.
Väistämättä se maailmankuva joskus laajanee.