Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Paljon muitakin ongelmia "liian hienolla" alueella elämisestä kuin lasten koulu.

Vierailija
07.09.2011 |

Toisessa ketjussa äiti tilittää, miten hankalaa on asua Länsi-Pakilassa, kun lasten koulukaverit on paljon rikkaampia.



Voisi listata myös muita ongelmia, mitä olen huomannut, kun asuimme hienolla ja kalliilla alueella Espoon rantakaistaleella.

(Tuota toisen ketjun Länsi-Pakilaa en edes pidä minään kovin hienona tai ekstrakalliina alueena, ihan keskiluokkaa.)



Meilläkin kävi niin, että saimme alueen hintatasoon nähden lähes "lottovoittona" ostettua huonokuntoisen rivarin, jota remontoimme itse.



Kuitenkin sitä ajan oloon huomasi, että esim. äitien kesken, pv-kodissa jne., vaikka oli ihan mukavia ihmisiä, oli kuitenkin vähän eri tausta jne.

Itse oli siellä vaan ammattikorkeakoulutuksella akateemisten keskellä, köyhästä perheestä lähtöisin, ei mitään "pappa hjälper" -meininkiä kuten joillain muilla.



Taloyhtiössä törmäsi siihen, että vastike nousi koko ajan ja ihmiset oli kauhean joustamattomia. Olimme aiemmin tottuneet siihen, että talkoilla ja itse tehden voidaan hoitaa monia asioita, mutta nämä halusi että ihan kaikki pitäisi teettää ulkopuolisella ja isosta maksusta (kovin pienessä yhtiössä se kustannus per perhe on tosi iso esim. jostain huoltoyhtiön käytöstä.)



Mitään asioita ei voinut sopia tai puhua "normaalisti", ei ne hienot ihmiset osanneet edes keskustella, virallisissakaan kokouksissa oli vaikea saada päätöksiä sen jähkäämisen kanssa. Heti jollain lakimiehillä uhkailtiin. (Ja kyse ei siis siitä, että olisimme ehdottaneet jotain älytöntä / as.oy-lain vastaista, vaan vain heidän mielen vastaista.)



Muualla en ole törmännyt tällaiseen.



Myöskin alueen äidit osa jaksoi tehdä valituksia pikkuasioista.



Ja tietysti tuo koulu - koulussa kyllä oli "tavis"perheidenkin lapsia, mutta sitten paljon näitä rikkaita jotka sai paljon kaikkea kallista, matkustelivat jatkuvasti jne. jne.



Nyt asumme muualla myös ihan hyvällä keskiluokkaisella alueella, mutta ei meno ole tuollaista kuitenkaan, vaan ihan "normaalia". Järkkää täälläkin jotkut jotain HopLop-synttäreitä, mutta toisaalta jotkut varakkaat järkkää myös ihan tavallisia peruskotisynttäreitä.



Olihan muutto yllättävän rankka lapsille koulun ja päiväkodin vaihtoineen, ja mietin tätäkin ratkaisua oliko järkevä. Meillä vaan tuli muitakin syitä muuttoon, ei siis pelkkä tuo että "ihana hieno huippualue" ei ollutkaan niin ihanaa... (ne ihmiset pilasivat sen).



Onko muutkin kokeneet samaa, oletteko muuttaneet vai miten eläneet tilanteen kanssa?

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
07.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kirjoitin tuossa aikaisemmin asenteesta.

Nyt un kirjoitit lisää, niin pakko myöntää että olet ositain oikeassa ja ymmärrän sun ajatukset.



Olen varmaan itsekin muuttunut samoin kuten kuvailit. Enne opiskellessa mietin tarkemmin rahoja tein itse asioita, esimerkiksi verhojen ompelu, huoneen maalaus tai vaatteen korjaus, Nykyään en, sillä tuntuu "pieneltä summalta" maksaa jollekin. Ei tarvitse miettiä onko loppukuussa varaa tai riitääkö rahat.



En itse koe muuttuneeni ihmisenä, mutta nyt aloin miettimään, että itsekin valitan usein turhista asioista ja se saattaa ulkopuoliselle kuulostaa hyvin samankaltaiselta kuten sinun ajatuksesi.



Vierailija
22/22 |
07.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kärsin siitä suunnattomasti. Meillä ei edesyhtiövastike kauheasti alentunut, kun huoltoyhtiöstä luovuttiin. Äänestettiin luopumista vastaan, mutta hävittiin. Ei uhkailtu lakimiehellä ;) harmittaa, kun vähäinen vapaa-aika kuluu noihin ikuisiin talkoisiin ja jatkuvasti saa panikoida että pitääkö jotain taas tehdä tai sitten nolona kulkea pihalla jos ei ehdi mukaan huhkimaan. Ne muutamat aktiivit marttyyrinkruunu (aiheesta) kiiltäen sitten raatavat sepelöinnit, huoltomaalaukset, lipputangon pesut ja ties mitkä työt, joita itselläni ei tule mieleenkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi yhdeksän