Lue keskustelun säännöt.
Yhdellä lapsistamme on lihavuusgeeni. Mitä voin tehdä?
04.03.2011 |
Meillä on neljä lasta joista kaikki ovat hoikkia paitsi yksi. Hän oli jo syntyessään pullein kaikista lapsistamme. Söi tissiä tosi hyvin, oikeastaan rohmusi menenmään ja koko suku oli innoissaan kun oli niin lihava lapsi sukuun tullut. Meidän suku on siis muuten aika hoikkaa, ainoastaan mummoni ja yksi täti on TOSI lihavia. Minua on aina ihmetyttänyt että miten on mahdollista että on kaksi tosi lihavaa kaikkien muiden tosi laihojen seassa. Itse en siis lihoo sama mitä syön. Neljän lapsen jälkeenkin olen samoissa mitoissa kuin ennen eikä minun edes tarvitse varoa syömistäni! Siksi epäilen nyt että suvussamme on piilevänä joku lihavuusgeeni. Tyttäreni on saanut sen ja en tiedä miten voisin auttaa häntä ettei hänestä tulisi samanlaista läskiä kuin mummostani ja tädistäni. Kaikki muut lapsemme syövät normaalisti mutta tämä pullea tytär käy koko ajan näppimässä jotain kaapista... Meillä ei koskaan ole herkkuja muuten kuin karkkipäivänä. Tytär syö usein salaa sokeria. Kaakaota meille ei voida ostaa enää kun juo heti kaiken maidon loppuun kun tekee kaakaota. Olen niin kyllästynyt kun aina valittaa nälkää vaikka vasta oli ruoka! Hän ei siis tule kylläiseksi koskaan ellei ole saanut vetää kunnolla sokeria naamaan. Liikuntaa ei koskaan ole jaksanut kunnolla harrastaa. Meillä kaikki lapset pelaavat jalkapalloa. Mutta tämä pullea tyttö joutu lopettaa koska häpäisi koko joukkueen kun ei jaksanut olla kunnolla mukana. Mitä tälle asialle voisi tehdä? Annetaanko vaan olla ja lihota? En haluaisi aiheuttaa mitään syömishäiriötä huomauttelemalla tuosta syömisestä koko ajan. Herkkuja meillä ei siis ole mutta vetää leipää, keittä teetä johon sekottaa sokeria... Lapsihan selvästi kärsii itsekin tuosta!
Kommentit (35)
..."häpäisi koko joukkueen" niin ei voi enää pelata jalkapalloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua ap, mieheni suvussa naiset hervottoman kokoisia leveyssuunnassa. Miehet hoikkia ja oma sukuni "normaali"kokoisia, ei tikkuja ei läskejä.
3 lapsesta 2 hoikkaa ja yksi pyöreä. Hän pitää omenoista ja porkkanoista (varmaaan palstalaisten mukaan ne lihottavat?) ja taatusti syö kuten muu perhe, ei pysty vielä itse ruokiaan hankkimaan.
Hän tulee selvästi näihin sukulaisttäteihin ja muut lapsemme ehkä eivät. Tiedän, että on ihan epistä, mutta en tarkkaile hoikkien lasteni herkkujen syöntiä, mutta tämän yhden syömisiä tarkkailen. Hän ei tosin ole niin makean perään kuin hoikat sisaruksensa, outoa sinänsä.
Yritän siis tarkkailla lapsen huomaamatta ja liikuntaa hän saa harrastaa niin paljon kuin jaksaa ja onneksi liikunnasta pitää. Harmittaa vaan hänen puolesta, kun väittäisin, että jotkut tuntuvat pyöristyvän oikeasti helpommin kuin toiset. Vaikka monet tämän kiistävät. Ja siis toisin kuin ap:n ja vaikka tuon nro 11 lapsi, tämä meidän pyöreämpi ei himoitse sokerimättöä rajattomasti ja tulee kylläiseksi aika kohtuullisesta ruokamäärästä.
Syömisestä ei kannata tehdä numeroa, mutta sitäkään virhettä en tekisi että antaisin koululaiselle aikuisen annosta. En väitä että ap näin tekisi, kunhan vaan sanon...itselläni on ollut ongelmia tunnesyömisen kanssa koko elämäni ajan, ja nytkin paino on melkein sata kiloa. Mieheni on normaalipainoinen, lapsi +2-käyrällä. Lapsella on tarve syödä vähän liikaa jos on hyvää ruokaa ja siitä minunkin ahmimiseni kai aikoinaan lähti (söin liikaa, sain nuhteita -> häpeää jne.). En kuitenkaan suostu antamaan lisää ruokaa, korkeintaan vihanneksia voin antaa. Tämä ihan vaan siksi että 3-vuotias jättää usein vihannekset vähemmälle ja mättäisi vaan sitä lihaa. Eiköhän 3 lihapyörykkää, 1 pienehkö peruna ja 2 ruokalusikallista raastetta + lasillinen maitoa ole ihan hyvä annos tuon ikäiselle!
minkä kokoinen lapsesi on, siis pituus ja paino? meneekö hänelle oman ikäisesnsä vaattet päälle?
itse olen ollut pyöreä lapsi ja lihava nuori. Kodissani elettiin superterveellisesit, ei karkkipäiviä, ei eineksiä, ei herkkuja, lisäaineita välteltiin jne. Olin hoidossa perhepäivähoitajalla, joka ihan minun vuokseni teki kaikki ruuat rasvattomina, ilman kastiketta ja jälkkäreitä. Ja silti mä en laihtunut. Mä tajusin kyllä kirkkaasti jo hyvin pienenä että olin häpeäksi koko perheelle ja huono lapsi muutenkin, ja koin kaikki syömistilanteet erittäin stressaavina ja syyllistyin jokaisesta herkusta jonka sain koska en selvästi ollut ansainnut sitä.
Murrosiässä sairastuin syömishäiriöön, kun ensimmäistä kertaa sain ostaa itse ruokaa - eihän mulla ollut mitään tervettä kontrollia syömiseen, kun kaikki muut olivat kontrolloineet ja kommentoineet koko elämäni ajan mitä syödä ja milloin syödä. En mä edes tiennyt millä annoksilla olin kylläinen, koska muut olivat aina päättäneet mikä on minulle sopiva annoskoko - joka luonnollisesti oli aina liian iso jonkun toisen mielestä.
Mä sit murrosiän jälkeen lähdin elämään omaa elämääni ja laihduin ihan itsestään, koska kaikki se henkinen paine, kyttääminen ja kontrolli poistui elämästä. En tule koskaan olemaan hoikka, mutta en ole viimeiseen 15 vuoteen ollut myöskään pahasti ylipainoinen (164/ 70).
Siksi minusta on tosi hienoa, että ap miettii sitäkin mitä jatkuva kieltäminen tekee lapsen itsetunnolle ja minäkuvalle. Läskistä pääsee aina eroon ajan kanssa, mut huonommuuden tunnetta on vaikea paikata aikuisenakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka pitää selvästi enemmän rasvasta ja sokerista kuin muut. Nyt kolmannella luokalla olen alkanut jutella ruoan koostumuksesta ja määrästä ja ollaan sovittu että paino pysyy samana seuraavan kesän loppuun asti. Välillä se menee yli mutta tyttö syö vähemmän ja liikkuu enemmän ja paino laskee sen kilon taas. Lapsi ei ole ahdistunut eikä kelaa syömisiään, luottaa siihen että minä osaan. Hänellä on lääkitys joka lisää ruokahalua ja hän tietää sen. Helposti ollaan pysytty normaalipainon ylärajoilla.
että jääkaapilla ei rampata, ruoka syödään ruoka-aikana ja välipala silloin, kun on sen aika.
Ruoka-aikaan syököön kunnolla, mutta pidä huoli, että suuri osa on sitä salaattia jne ja pastaa vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
makeaksi tarjolla vain hedelmiä. sano suoraan tytölle, että hän taitaa olla sitä tyyppiä, joka ei voi syödä niin paljon kuin maistuisi, jos haluaa pysyä sopivana. Pidä huoli, että kotona oleva ruoka on kohtuullisen kevyttä. Lähde tytön kanssa kävelylle ja muuten liikkumaan ja juttelemaan. ylensyönnin taustalla voi olla pahaa mieltä ja lohdun hakemista.
koska joillakin tuntuu olevan kyltymätön ruokahalu. Eräskin 9-vuotias lapsi haluaa syödä paljon enemmän kuin oma samanikäinen lapseni. Oma lapseni osaa säädellä syömistään ja on tosi liikkuvaista sorttia, tämä toinen lapsi mielellään herkuttelisi koko ajan, eikä äiti mahda sille mitään. Äiti satsaa terveelliseen ruokaan ja liikuntaan, mutta antaa myös syödä herkkuja.
Aiemmin ajattelin, että lasten lihominen on kiinni vain vanhemmista, mutta nyt en ole niinkään varman, koska samassa perheessä voi olla näitä hoikkia ja pyöreämpiä lapsia. Itsekin olen syömään taipuvainen ja minun syömistäni ihmetellään. Välillä syön salaakin herkkuja. Olen pyöreä (160/68) ja tällä hetkellä isoimmillani. TUnnen kuitenkin olevani samanlainen kuin kaverini lapsi. Ruoka maistuu.
Minustakin tuntui pahalta kun ap kirjoitti lapsensa häpäisevän joukkueen. Onneksi on muitakin liikuntalajeja. Niihin kannustaisin ja liikkuisin yhdessä lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..."häpäisi koko joukkueen" niin ei voi enää pelata jalkapalloa.
tosi rumasti puhut tyttärestäsi. Inhottavaa.
..."häpäisi koko joukkueen" niin ei voi enää pelata jalkapalloa.
tosi rumasti puhut tyttärestäsi. Inhottavaa.
Aivan järkyttävän kamalaa kielenkäyttöä 9-vuotiaasta tytöstä. Miten sen ikäinen nyt ketään häpäisee! Että oma äitikin noin sanoo ja ajattelee vaikuttaa jo varmasti psyykeeseen.
Ja voisiko sitä vaikka harrastaa jotain muuta? käytte vaikka yhdessä pyöräilemässä tai uimassa, vai hävettääkö teitä sielläkin lihava tyttärenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..."häpäisi koko joukkueen" niin ei voi enää pelata jalkapalloa.
tosi rumasti puhut tyttärestäsi. Inhottavaa.
Aivan järkyttävän kamalaa kielenkäyttöä 9-vuotiaasta tytöstä. Miten sen ikäinen nyt ketään häpäisee! Että oma äitikin noin sanoo ja ajattelee vaikuttaa jo varmasti psyykeeseen.
Ja voisiko sitä vaikka harrastaa jotain muuta? käytte vaikka yhdessä pyöräilemässä tai uimassa, vai hävettääkö teitä sielläkin lihava tyttärenne?
Niinpä.Itselle tulee mieleen tuttavaperheen isäntä,joka lukitsi jääkaapin munalukolla koska tyttö oli "ylipainoinen" Painoi 10 vuotiaana 50 kiloa.
Tyttö ei ole isänsä kanssa tekemisissä enään ja muuttikin heti 18 vuotiaana pois kotoa.
saattaisin kyllä ihan oikeasti ottaa yhteyttä vaikkapa johonkin lääkäriin joka tietää lasten ravitsemusasioista. Saattaa hyvinkin olla mahdollista että hänellä on jokin aineenvaihdunta ongelma/ -sairaus johon voisi lääkitys auttaa. Ihan vain sen takia että jos kaikki muut perheenjäsenet on hoikkia niin se ei kuulosta ihan normaalilta jos yksi sitten lihoo samoista ruoista kovasti. En menisi kieltämään lapselta ruokaa. Pitäkää huoli siitä että syötte terveellisesti ja vältätte herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Ap:lle ehdottaisin ihan aluksi sitä, että KAIKKI huomauttelut syömisestä ja ruoasta lopetetaan perheessä. Tai jos jotain sanotaan muille lapsille, niin sitten ihan samalla lailla tälle lihavammalle.
Kaikki lihava-lihominen-sopiva-laihuus -sanojen käyttö perheessä lopetetaan.
Jättäisin pois myös liian tiukan vahtimisen siitä, milloin karkkia yms. saa syödä.
Karkkipäivä on mielestäni hyvä, mutta silti olisi kiva, että siitä joustettaisiin, ja esim. jälkkäriä olisi arkenakin, vaikka rahkaa tms.
Minä ihan oikeasti luulen, että teidän perheessä syödää liian kevyesti! Jos välipalaksi sallitaan vain hedelmä, niin se on liian vähän. Itsekin, hoikka, jolla on usein nälkä, tarvitsen välipaloja pari kertaa päivässä, ja sen pitää olla joko proteiinia tai sitten ruisleipää ja siihenkin päälle rasvaa.
Lapset, ja aikuiset, tarvitsevat proteiinia ja rasvaa, jotta nälkä pysyy poissa. Proteiinia pitäisi saada joka aterialla. Ota ap selvää, mikä ruoka pitää nälän poissa. Salaatti ei pidä, kasvissosekeitto ilman pähkinöitä, siemeniä, juustoa tai kermaa ei pidä nälkää poissa. Jos ruoassa ei ole lainkaan kaloreita ei se yksin riitä elimistölle.
Kannustaisin myös aloittamaan sillä, että kaikki leipä olisi täysjyväleipää, täysjyväpastaa jne. Mutta liika hedelmien tai vihannesten korostaminen ei varmasti tuo tulosta. Sen sijaan se voi alkaa ärsyttämään lasta suunnattomasti, jolloin hän käy kaapilla hakemassa sokeria.
Jos kyse todella suuresta ongelmasta, niin selvittäisin lapselta verensokerit.
Lisää siis hedelmien ohelle välipalaksi, tai sellaiseksi mitä aina saa syödä luonnonjogurttia (ei rasvatonta), pähkinöitä, vaikka paahdetut cashew-siemenet, sokeriton mysli tai murot. Ruisleivä voilla. Herkkuina arkisin tumma suklaa.
Sokerittomuuteen tai vähäsokeriseen ruokavalioon voi totuttaa pikkuhiljaa.
Joka tapauksessa, ap sinun kannattaisi tehdä se johtopäätös, että se miten toimitte nyt, ei toimi. Vai miksi lapsesi muuten hakisi salaa kaapista sokeria.
Kun näette, että lapsi käy salaa tai ei-salaa kaapilla, niin älä huomauttele siitä. Yrittäkää saada tilanne sellaiseksi, että lapsen ei koskaan tarvitse syödä salaa.
Sano vaikka, että sokerin syönti liian usein on epäterveellistä. Ja sitten tarjoa muita vaihtoehtoja.
Ruoan määrä ei ole ainoa lihottava tekijä, myös aineenvaihdunta vaikuttaa. Ja aineenvaihdunta ei toimi kunnolla, jos ei ole kunnon hitaasti palavaa ruokaa, mitä elimistö voisi polttaa.
Olisi, ap mielenkiintoista lukea, mitä lapsesi söi esim. viikonlopun aikana. Viitsisitkö kirjoittaa tänne?
Laita se pistelemään niitä pitkin päivää. Ja hedelmiä. Jos se tykkää makeasta niin makeita hedelmiä.
Käy sen kanssa myös lääkärissä varmuudeksi. Jos sillä on jotkut arvot pielessä, vaikka verensokeri poskellaan, niin saatte lääkeavun sieltä.
vaikkei se heti niin kiinnostaisikaan. Entäs uinti, taistelulajit, yhdessä lenkkeily tai mikä vaan edes vähän kiinnostava laji.
hänellä ole "lihavuus geeniä", vaan hän syö liikaa.
Jos hän olisi lihava vaikka söisi samoin kuin muut hoikat, silloin voisi epäillä jotakin "lihavuus geeniä".
Todennäköisesti hänellä on vain tarve syödä enemmän kuin kuluttaa. Mistä se sitten johtuu, sitä voi vain arvailla.
Joo, meillä syödään paljon vihanneksia. Tyttö syö kyllä porkkanoita ja hedelmiä mielellään. Mutta kun hän vaan syö niin paljon! Hän on siis pullea siitä huolmimatta että meillä ei mitään lihottavaa tarjota. Lapsi on lihonnut terveellisellä ruokavaliolla. Sehän tässä on niin kamalaa. Miten voi olla pullea kun meillä syödään vaan ruisleipää, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja? En edes leivo koskaan ja harvoin meillä on edes makaroonia. Olen käynyt lapsen kanssa lääkärissä mutta ei ne mitään sano. Kaikki on hyvin, terve lapsi ja hyvä veri. Astmaa oli pienempänä mutta se parani. Lapsi on nyt siis 9v. Luulin ennen että lihoaa siksi kun on astma eikä jaksa kunnolla liikkua. Mutta tutkimusten mukaan astmaa ei enää ole eikä tilanne silti miksikään ole muuttunut.
Hiilareita kannattaa ruoissa vältellä.Ne on juuri kaiken pahan alku ja juuri.
Kerron teille tarinan ystävästäni.Hän oli pienestä pitäen erittäin ylipainoinen(muu perhe laihoja)
Koko elämänsä hän kärsi perheensä asenteesta häntä kohtaan.He mollasivat,vahtivat jokaista ruokapalaa,eivät kehdanneet liikkua tämän kanssa kaupungilla.Hän alkoi laihduttamaan (oli silloin, 10)Hän ei syönyt kuin salaattia(koulussa kunnon aterian) Muistan kerran kun olin heillä yötä ja menimme iltapäivällä uimaan ja olimme kauan.Kun tulimme oli meillä tottakai nälkä,kellokin oli jo 15.00.Hän otti salaattia ja hänen isänsä tuli huutamaan "Taasko sää saata--- läski syöt,etkö keksis muuta tekemistä" Ajatelkaa.
Hän laihtui kyllä vuosien mittaan,mutta paino nousi ylös ja alas kuin jojo ja hän painoi 15 vuotiaana "enään" 100 kiloa. Tämä asia on mulle vielä arka,koska tämä ystäväni teki itsemurhan.Hän sanoi ettei jaksa sellaista elämää jossa omat vanhemmat ja suku inhoaa ja mollaa häntä.
Älkää ikinä puhuko lapsistanne että harmittaa että oot noin lihava,se saattaa olla kohtaloksi.Ja sana läski,se saa raavaankin kyyneliin.En itsekään nykyään ole mikään laiha ja olen kärsinyt siitä.