Raskaana oleva kaveri haluaisi "lainata" meiltä vauvatarvikkeita, vaatteita yms... aaaargh

Älä vaan lainaa kaverilles. Rahat pois vaan. Justjoo..



Ihme epeleitä ootte! Me ollaan lähes kaikki tavarat ja vaatteet saatu joltain, ja annettu myös eteenpäin. Lelut, sängyt ja vaatteet ovat kiertäneet koko suvun ja kaverit. Kaikesta pidetään tietty huolta ja korvataan jos jotain rikkoontuu. Sitä kutsutaan auttamiseksi. Tuo hyvän mielen ja siinä saa itsekin, se on vastavuoruoista. Jaamut ehkä ne pari satasta lämmittää enempi..

Naapurin rouva kyseli olisiko meillä suksia ja monoja lainata Niko-Janille, kun Niko-Janin monot olivat jääneet pieneksi.



No sanoin että on, mutta kun omalla lapsellani on tarhassa hiihtoa, haluan ne takaisin.



Tuli sitten se hetki, että tarvitsimme itse suksia...



'Eikös sun lapsi voisi hiihtää noilla Niko-Janin vanhoilla suksilla?'



'Miksi mun lapsen pitäisi hiihtää Niko-Janin vanhoilla ja liian pienillä välineillä, kun hänellä on omatkin'



'Mutta kun Niko-Janilla on huomenna tarhassa hiihtoa ja Niko-Jani tykkää hiihtää...'



Illalla rouva sitten palautti sukset ja molnot, kun miehensä oli kysynyt häneltä 'kenen sukset ja monot ne oikeasti on?'

Minulla on vauva syntymässä ja voi että miten onnellinen olisin, jos joku lainaisi tarvikkeita. Ja joku on jotain lainannutkin jo valmiiksi.



Mutta ikinä en itse kehtaisi pyytää! Vuokralle voisin pyytää tai tarjoamalla itse jotain takaisin, mutta lainaa en saavana osapuolena kyllä kysyisi. Paitsi ehkä omalta siskolta, jos hänellä olisi tarvikkeita vielä jäljellä.

Meille tyrkytetään tavaraa ja vaatteita. Yritän kohteliaasti kieltäytyä, mutta koska olen tälläinen nyhverö niin luovutan, jos tavallinen sanominen ei riitä.

Yleensä se menee niin, että saan kuulla kuinka HYVIÄ ja HYVÄNNÄKÖISIÄ ne vaatteet on, ihan lempivaatteita. Varmaan on ollutkin, silloin uutena. Mutta kun juuri niitä lempivaatteita pidetään paljon ja pitkään niin niistä tulee kauhean näköisiä. Ennenkuin ehdin edes kieltäytyä, niin perään heitetään kysymys: vai mitä, eikö olekin hyvännäköisiä? Jos vastaat ettei ole, niin aliarvioit lahjottajan tyylitajua ja jos vastaat että joo on kivoja, niin heti lykätään kassi syliin ja sanotaan, että hyvä kun tykkäät.

Nuukana ihmisenä en sitten raaski ostaa uusia vastaavia vaatteita, kun jo on yhdet. Tämä harmittaa varsinkin ulkoiluvaatteiden osalta.

Olemme saaneet myös cd- ja dvd-levyjä lainaan tai leluja ja suurimman osan laitan nykyään kaappiin odottamaan palautusta, en todellakaan aio kuulla napinaa naarmuisista ja rikkonaisista esineistä.

Ymmärrän tuohtumuksen. Kun aluksi ihmettelin.



Itse lainailen mielelläni kavereille lastenvaatteita ja pienempiä tarvikkeita (vauvan jumppamatto, sitteri, tms), sukulaisille sitten vaikka niitä isompiakin (omalle sisarukselleni uutena ostetut, keskihintaiset, yhden käyttämät yhdistelmärattaat, jne). Olen itse opiskelija ja on mukavaa, jos voin jotenkin auttaa. Kalliita lahjoja kun en tule lapsille syntymäpäivinä, tms. ostamaan.



Jos saan takaisin hyväkuntoisia, lainaan ne jollekin muulle vielä tai ehkä myyn, jos on kuluneempaa, niin voivat kelvata vielä vaikkapa itäisten naapurien katulapsille tai orpokodeille. Roskat tietty roskiin.



Mulla on myös säästölaatikko, eli mitä säästän, jos sattuisin lisää lapsia saamaan ja jotain säästän ihan lapselle itselleenkin, muistoina. Tästä laatikosta voin kuitenkin aivan läheisimmille jotain kaivaa. Kavereille ne, jotka muuten myisin tai lahjoittaisin. Ja monesti sanon, että ei tarvii varoa, saa käyttää, eihän lastenvaatteissa muuten olis oikeen järkee. Että palauta, jos pysyy hyvänä. Jotain merkkivaatteita oon pistänyt suoraan hyväkuntoisina myyntiin, koska ylipäätään myyn niin vähän, että joistain sitten haluan edes vähän takaisin päin :)

vaikka monesti täällä saa lukea, että sehän on vain rahaa ja onko raha tärkeämpää kun ystävyys jne.

Toisilla sitä rahaa on ihan liikaa ja toisilla vähän. Hyvä, että ne joille raha ei merkkaa mitään eikä se lopu koskaan kesken ostavat sitten kalliit ja laadukkaat tarvikkeet ja antavat sitten ne ilmaiseksi kiertoon.

Palstalla saa jatkuvasti kuulla, mihin rahat pitää riittää päivittäisen (terveellisen ja monipuolisen) ravinnon, oman huoneen, kalliin harrastuksen, älypuhelimen, muotivaatteiden ja matkojen lisäksi, kuten kunnon lahjat kavereille, isot ulkoistetut synttärit lapselle, vappupallot, vuotuisat huvipuistokäynnit jne. Ja nyt sitten lisäksi, että kaikki lapselta jäänyt tavara ja vaate pitää luovuttaa eteenpäin ilmaiseksi.

Mutta kun se raha ei riitä.. vaikea käsittää, että sen saa riittämään kyllä kun suhteuttaa menot ja elää taloudellisesti.

Olemme siis ostaneet kaiken itse ja pääosin uutena, laatutavaraa. Olemme molemmat vakityössä, mutta keskipalkkaisia. Halusimme kuitenkin ostaa laadukasta uutta tavaraa ainoalle lapsellemme ja ajattelimme myös, että heti myytäessä vähän käytetty laadukas tuote menee suhteellisen hyvällä jälleenmyyntihinnalla eteenpäin.

Sukulaiseni, siis SUKULAISENI joutui hankalaan tilanteeseen; kesken määräaikaisen työsuhteen hän tuli yllättäen raskaaksi sillä seurauksella, että määräaikaisuus ei saanut jatkoa. Sukulaiseni mies samoihin aikoihin yllättäen sai irtisanomislapun kouraan. Lopputulos oli se, että kahdelle tyttömäksi jääneelle vanhemmalle syntyi yllätysvauva. Halusin auttaa tätä sukulaistani ja annoin KAIKKI, siis ihan kaikki vauva-ajan vaatteet (mukaanlukien Ticketin vauvahaalarin ja untuvamakuupussin) hänelle ilmaiseksi, jotta he voisivat käyttää vähät rahansa muihin pakollisiin hankintoihin. Tiedän, että antamistani vaatteista olisi saanut parisen sataa kirpputorilla, jos olisin ne siellä myynyt, joten mielestäni tästä olisi suuri apu sukulaiselleni (joka olikin hyvin iloinen tästä tarjotusta avusta).

No, arvatkaas mitä tämä (kyseessä oleva)"lainaaja-kaverini" sanoo?? Hän kommentoi, että no "mä olen sitten seuraavana jonossa".

Aaaaargh. Ja tämä kaverini, sekä hänen puolisonsa ovat molemmat töissä JA YHDEN LAPSEN VANHEMPIA. Eli turvakaukalo olisi pitänyt saada multa LAINAKSI ILMAISEKSI, kun omat kamat on jo ensimmäisen mukulan jälkeen pistetty myyntiin. Ja sitten vielä käsi ojossa "ilmoittaudutaan jonoon" seuraavan ilmaislahjoituksen vastaanottajaksi!

Aaaaargh.

ap

(Kiitos, tämä avautuminen helpotti)

ei ihme, että nyppii! kyllä veri on vettä sakeampaa. ei sille mitään voi. ja toisille sitä vaan lainaa/antaa vähästäänkin, mutta toiselle ei paljostaankaan. pistä vaan kamat myyntiin ja sano, että huutonetistä voi ostaa.

ei ole ihmisten röyhkeydellä rajaa. Sanot vaan tuolle lainaajakaverille suoraan ettei juttu näin toimi. Meilläkin yksi mieheni sukulainen pumppasi vuosikausia kaikki pienistä rahoista hankitut HYVÄT vaatteet vaikka molemmat olivat jo takaisin töissä, meillä oli kaksi pientä lasta ja tuli vielä erokin. Laskivat vaan kuinka paljon säästää kun ei tarvi itse ostaa.

eteenpäin. Sen verran olen tarkka pesuista vaatteissa enkä halua niitä nuhraannuttaa ja pintyttää likoja muilla, että niitä lainaisin vain sisarusteni perheeseen. Kaiken muun roinan (sitterit, lelumatot jne) laittaisin lainaan, ja niitä meillä on ollut myös itsellä lainassa, koska ne on minusta sellaisia ettei niissä se elämä haittaa kun ovat niin lyhyen aikaa käytössä (joku sitteri erityisesti).



En odota täydellistä kuntoa lainatulle tavaralle. SItterissähän monesti vauvaa syötetään.. itselläni ne likaantui. En kyllä tajua miksi ap ottaa nokkiinsa jostakin kysymyksestä saako lainata??!!! Etkö todella osaa vastata kuten monet ovat sanoneet, että haluat myydä ne.. mulle ei olisi ongelmaa.



Peräänkuuluttaisin vähän ystävällisyyttä ja me-henkeä.. eikö sitä nyt voisi lainata hyvänen aika, ystävilleen..

Herranjumala sentäs, mitä vauva tekee jollain ticketin haalarilla.

Taitaa raha ja materia merkata sulle liikaa.

Meillä ei paljoa rahaa mennyt kamoihin. Vaunut kirppikseltä. Hoitopöytää ei tarvitse kun vauvan opetteli heti alusta hoitamaan sylissä. Äitiyspakkauksella selvittiin tosi pitkään. Kaukalo vuokralla.

Ensimäiset kuukaudet lapsilisineen oli pelkkää tuloa, eikä menoa.

Kuka hullu lähtee kilpavarusteluun ja sitten itkee kun tavarasta ei saakaan rahaa takaisin.

Olemme siis ostaneet kaiken itse ja pääosin uutena, laatutavaraa. Olemme molemmat vakityössä, mutta keskipalkkaisia. Halusimme kuitenkin ostaa laadukasta uutta tavaraa ainoalle lapsellemme ja ajattelimme myös, että heti myytäessä vähän käytetty laadukas tuote menee suhteellisen hyvällä jälleenmyyntihinnalla eteenpäin. Sukulaiseni, siis SUKULAISENI joutui hankalaan tilanteeseen; kesken määräaikaisen työsuhteen hän tuli yllättäen raskaaksi sillä seurauksella, että määräaikaisuus ei saanut jatkoa. Sukulaiseni mies samoihin aikoihin yllättäen sai irtisanomislapun kouraan. Lopputulos oli se, että kahdelle tyttömäksi jääneelle vanhemmalle syntyi yllätysvauva. Halusin auttaa tätä sukulaistani ja annoin KAIKKI, siis ihan kaikki vauva-ajan vaatteet (mukaanlukien Ticketin vauvahaalarin ja untuvamakuupussin) hänelle ilmaiseksi, jotta he voisivat käyttää vähät rahansa muihin pakollisiin hankintoihin. Tiedän, että antamistani vaatteista olisi saanut parisen sataa kirpputorilla, jos olisin ne siellä myynyt, joten mielestäni tästä olisi suuri apu sukulaiselleni (joka olikin hyvin iloinen tästä tarjotusta avusta). No, arvatkaas mitä tämä (kyseessä oleva)"lainaaja-kaverini" sanoo?? Hän kommentoi, että no "mä olen sitten seuraavana jonossa". Aaaaargh. Ja tämä kaverini, sekä hänen puolisonsa ovat molemmat töissä JA YHDEN LAPSEN VANHEMPIA. Eli turvakaukalo olisi pitänyt saada multa LAINAKSI ILMAISEKSI, kun omat kamat on jo ensimmäisen mukulan jälkeen pistetty myyntiin. Ja sitten vielä käsi ojossa "ilmoittaudutaan jonoon" seuraavan ilmaislahjoituksen vastaanottajaksi! Aaaaargh. ap (Kiitos, tämä avautuminen helpotti)

(Vain sisareni tekee poikkeuksen, olemme samalla linjalla tässä asiassa.)



Olen antanut lapsen vaatteita ja tarvikkeita lainaan siksi aikaa, että niille tulee taas omassa perheessä käyttöä. Tavarat palautetaan lähes poikkeuksetta sellaisessa kunnossa, että en niitä enää halua käyttää (vaatteet tarhaisia, lelut yms. rikkinäisiä, kalusteet kolhittuja). Pahoittelen, että minulle näillä asioilla on merkitystä, en pue lastani tai laita kotiini kalustetta, joka ei miellytä omaa silmääni.



Härskeimmässä tapauksessa olen saanut palautuksena likaisia ja kulahtaneita vaatteita, jotka eivät alunperin meiltä olleet. Nimikoin aina lainaan annettavat tavarat, mutta siitä huolimatta ne oli annettu muualle, kun oli "muistettu väärin" mistä oli saatu lainaan. :(



Minulle on tarjottu myös lainaan tavaraa ja vaatetta. Koska tiedän, että vaatteisiin voi tulla tahroja, joita ei saa irti tai että tavarat voivat rikkoutua, en ota niitä lainaan, jos lainaaja kertoo haluavansa ne takaisin. Jos ei myy niitä minulle, hommaan muualta.

Itse lainasin kyllä raskaana olevalle kaverille vaatteita, turvakaukalon, sitterin. Osa noista kävi vielä muuallakin lainassa tässä välillä, ja nyt palautuvat meille kun on taas tarvetta. Me on saatu paljon leluja, vaatteita, useammat vaunut yms ilmaiseksi sellaisilta jotka ei enää ole tarvinneet, enkä kyllä koe ongelmaksi lainaan antamistakaan.



Toki sitten jos on kallista ja uutta kaikki niin asia on vähän eri, meillä lähes kaikki vaatteet on ostettukin kirpparilta eli rahallisesti pienempi sijoitus.



Mutta siis, jos et halua lainata niin et lainaa, ja aikuisen ihmisen pitäisi se kyllä kestää.

Tässä joskus annoin lainaan kaverilleni tavaroita, mm. leluja, kävelytuolin, taaperokärryn, itkuhälyttimen, koliikkikeinun, turvakaukalon ja muuta vastaavaa ja itse ostin ne uutena.

NIMENOMAAN puhuin että ne ovat lainassa tuolla kaverilla ja painotin että haluan ne joskus takaisin. Mutta mitenkäs kävi.

Kun toinen lapsi syntyi ja kyselin sitä ennen noiden tavaroiden perään niin tämä kaveri sitten sanoi silmät pyöreinä että "minä myin ne eteenpäin, en tajunnut että haluat ne vielä takaisin".

Puhuin monesti raskaudenkin aikana niistä tavaroista ja uskoisin että tyhmempikin olisi siinä tavaroiden vaihtuessa tajunnut että tavarat ovat lainassa kun sanoin että "Ymmärräthän että nämä ovat lainassa ja että haluan ne sitten hyvässä kunnossa takaisin" Kaveri sanoi vielä että tottakai.

Kun sanoin että haluan xxx summan rahaa noista tavaroista koska puhuin koko ajan että haluan ne takaisin niin kaveri suuttui.

Mies kävi sitten vähän jututtamassa heitä ja sanoi että tuo kaverin teko on rikollista (en nyt muista oliko se kavallus) niin kaverin mies (joka oli ilmeisesti aika ulalla asiasta) sitten maksoi korkojen kera ne tavarat meille.



Tuon "kaverin" kanssa ei olla enää väleissä. Minusta hän toimi äärimmäisen törkeästi.



Joten ymmärrän Ap:ta hyvin.

tavaroita. Ne antaisin itsekin mielelläni eteenpäin.

Meillä on lapset isoilla ikäeroilla ja esikoiselle aikanaan hankittiin itse ihan kaikki. Minä vielä opiskelin ja mies oli kyllä töissä... Kaverini sai vähän meidän jälkeen lapsen ja olisi myös halunnut lainata tavaroita. Minä silloin ilmoitin, että en lainaa.

Myöhemmiin saimme lisää lapsia ja olemme ystävien kanssa puolin ja toisin kierrättäneet tavaroita. Mutta mielestäni hyvin vastavuoroisesti. Niin onkin kiva toimia. Mutta ei niin että toiset vain käyttävät hyväkseen ja ottavat hyödyn toisten hankinnoista.

Olen kaveripiirini toinen, ja ikäisistäni sukulaisista ensimmäinen, joka on saanut vauvan. Joten olemme joutuneet, mutta myös halunneet ostaa kaiken uutena. Tiesimme, että vauvatavaroiden hankkiminen maksaa, etenkin jos ostaa kaiken uutena. Olin kuitenkin ajatellut, että jos myyn tavaroita eteenpäin, voin myynnistä saadun rahan käyttää taas lapsen juttuihin. Meidän lapsi, meidän rahat - mikä tässä nyt on niin kummallista tai jopa itsekästä?



Ystävyyden ja rahat haluaisin mieluiten pitää erillään. Sydänystävän kanssa vastavuoroinen apu ja lainailu on ihan ok, mutta sekin ns. "normaalissa mitoissa". Tavaraa olen antanut ilmaiseksi pois, mutta tällöin aloite on tullut itseltäni. En ikinä kehtaisi ITSE PYYTÄÄ joltain kaveriltani ilmaiseksi mitään ja käsi tökerösti ojossa...



Ja P.S, sattumoisin tässä oli kyse juuri siitä uudesta MC Pebble -turvakaukalosta, eli siitä Harper Bechamin kaukalosta :D :D



Ja P.P.S. Käykääs kurkkaa leikkimattojen hintoja. Ostimme omamme 79eur hintaan ja Huutiksessa se menisi varmasti eteenpäin 30 eurolla. Eli olenko kamalan epäitsekäs, kun otan mielummin tavaroiden myynnistä sen noin 500eur ja ostan sillä lapsellemme talvivaatteet, kegät ym., sen sijaan, että antaisin ne ilmaiseksi kaverilleni... jottei hänen tarvitse käyttää omia rahojaan omaan lapseensa...



Mutta kukin tyylillään :) Jollakin kavereilla tuo VASTAVUOROISUUS varmasti toimiikin hyvin, jolloin tavaroiden kierrättämisessä on järkeä.

Meilläpäin on ihan normaalia että se joka odottaa vauvaa, saa kavereilta ja tuttavilta vauvalle kaiken. Aivan kaiken. Ihme ahneutta teilllä! Voiko talous olla muka kiinni yhden kuppaisen turvakaukalon myynnistä huuto-netissä.

Nyt ap katso peiliin, miksiköhän sinä joudut ostamaan kaiken uutena? Aivan, ei ahnetta kukaan tahdo auttaa. Yritä edes kasvattaa lapsesi solidaarisemmaksi kuin itse olet.

Kannattaisikohan jättää lapset tekemättä jos ei ole varaa ostaa omia tarvikkeita?

Hyvähän se on jos lainailu onnistuu, mutta aikuiset ihmiset hei! Jos joku ei halua lainata tavaroitaan (ja ap:n tapauksessa jos osaat lukea, hän oli kyllä sukulaiselleen lainannut, että eipä taida ihan itsekäs olla) teidän ei auta kuin ostaa omat. Ja jos omien ostoon ei ole varaa, pitää jättää se lapsi tekemättä.

lainaaminen on peestä puolin ja toisin,

että et lainaa (ettei tule ongelmia ja pysyy kaveruus kunnossa), myydä voit (siis jos voit).

antaisi iloisin mieliin lainaan kaverille paljon lastentarvikkeita, kun ihan selvästi niitä ahneena pyydetään? Varmasti olisi varaa itselläänkin, jos molemman vanhemmat töissä, mutta miksi käyttää rahaa omaan lapseen kun voi ruinata tuttavilta ilmaiseksi tarvikkeet.



Ko. kaverin vastavuoroisuus taitaa olla sitä, että palauttaa tavarat enemmän kulutettuina. Mitään muuta vastavuoroisuutta sieltä on turha odottaa, kun on jo laittanut itsensä jonoon tarvikkeita varten.



Meidän kaveripiirissä tarvikkeita ja vaatteita annetaan eteenpäin iloisin mielin, mutta ei varmasti annettaisi sellaiselle joka niitä tulisi erikseen pyytämään ja asettaisi itseään jonoon niitä odottamaan. Jep, sellainen saisi jäädä ihan ilman.



AP, täällä ei selkeästi osa tajua pointtiasi, mutta olet ihan toiminut ihan oikein. Se kaveri olisi voinut ehdottaa edes jotain vuokraa/nimellistä korvausta, jolloin olisit saattanut jopa sanoa että antaa olla, lainaa vain.

rahat...vai ystävyys...

tavarat...vai ystävyys...

minä...vai me...

auttaminen...vai itsek...



mä ymmärrän mun ystävää joka säilöö lapsen leluja varastossa eikä voi niitä lainata jos vaikka joskus tulis lisää lapsia, ei se ystävyyttä pilaa, lähinnä kertoo jotain tuosta ihmisestä ja siitä mihin tarrautuu elämässä kun ei uskalla elää



mutta hienoa jos jollekin tavara pystyy korvaamaan ystävyyden ja jakamisen ilon. Ei se ole mitään lätinää että jaettu ilo on moninkertainen ilo. Harmi ettei teillä ole koskaan ollut sellaista ystävää joka olisi sen osoittanut, sitten ehkä itsekin haluaisi toimia toisin.



Kun kokee sellaista ystävyyttä, niin, ei se todellakaan ole tavarasta kiinni vaan perustuu jollekin aivan muulle.

Mä autan mielelläni ystäviä ja jonkun yksittäisen tavaran varmaan tarjoutuisin lainaamaan tai lahjoittamaan vaikka pullakahveja "vastaan" hyvälle ystävälle, mutta jos olemme itse vähistä rahoistamme hankkineet kaikki mahdolliset tarpeelliset hilavitkuttimet lapsellemme ja seuraavaa suunnitellaan niin miksi ihmeessä antaisin ne tavarat muualle? Ei mulla ole rahaa ostaa niitä kaikkia tavaroita uudestaan. En ostaisi itse käytettyä turvaistuinta, joten esim. se saisi jäädä sille tielleen, jos sen jollekulle antaisin vajaan vuoden lainaan.

Mut kiva jos sulla on määrättömästi rahaa. Meillä lasketaan loppukuusta senttejä, ja kauppaan jo nyt rahapulassa tavaraa huutiksessa.

rahat...vai ystävyys...

tavarat...vai ystävyys...

minä...vai me...

auttaminen...vai itsek...

mä ymmärrän mun ystävää joka säilöö lapsen leluja varastossa eikä voi niitä lainata jos vaikka joskus tulis lisää lapsia, ei se ystävyyttä pilaa, lähinnä kertoo jotain tuosta ihmisestä ja siitä mihin tarrautuu elämässä kun ei uskalla elää

mutta hienoa jos jollekin tavara pystyy korvaamaan ystävyyden ja jakamisen ilon. Ei se ole mitään lätinää että jaettu ilo on moninkertainen ilo. Harmi ettei teillä ole koskaan ollut sellaista ystävää joka olisi sen osoittanut, sitten ehkä itsekin haluaisi toimia toisin.

Kun kokee sellaista ystävyyttä, niin, ei se todellakaan ole tavarasta kiinni vaan perustuu jollekin aivan muulle.