Rehellisesti: kuinka usein sinulla tulee mieleen, että oli virhe " hankkia" lapsia?

Tottakai välillä kaipaa joitain asioita lapsetomasta entisestä elämästään, mutta ei koko pakettia, kiitos :) En vaihtais takasi.

Vaan eipä tuota lasta mihinkään antaisi. Nyt ihana 2,5 v uhmaikäinen tämä esikoinen :)

En tunne kyllä yhtään kaipuuta lapsettomaan elämään, enkä usko että miehenikään.

Lapsi 3v. toinen tulossa.



T: täällä onnellinen perhe:-)

Tottahan elämässä on välillä vaikeaa, lasten kanssa tai ilman. Sitä mieltä kuitenkin olen, että se jolla on lapsia on kuitenkin saanut jotain todellista aikaan. Toki lapsista pitää huolehtia ja niihin panostaa.



Onhan noita viisikymppisiä lapsettomia piiskuri-pomoja kai aina ollut. Niitä joiden elämän sisältö on työ. Niiden on myös vaikea käsittää just se, että ensin perhe sitten työ.



Meni vissiin vähän asian vierestä, mutta haitanneeko tuo mittään...

Olin niin poikki ja elämäni niin hankalaa, että ajattelin että oliko sittenkään järkevää hankkia se lapsi. Mutta nyt jo koululaisen äitinä, niin ei kyllä kaduta enää pätkääkään.



Elämälläni on tarkoitus, se pysyy ruodossa ja teen tehokkaasti järkeviä ratkaisuja elämässäni. Koska on pakko.

Kuopus (3 v) ei nuku edelleenkään kokonaisia öitä kuin erittäin satunnaisesti, ja aika usein kyllä toivon että saisin nukkua joskus kunnolla varsinkin nyt kun olen palannut työelämään.



Ja silloin kun veljeksillä on todella huono päivä ja he ovat toistensa kurkuissa aamusta iltaan, silloin toivon olevani jossain ihan muualla ettei tarvitsisi kuunnella ja välittää.



Ja silloin tällöin toivon myös, että voisimme miehen kanssa vaikkapa rakastella spontaanisti keskellä päivää keittiön pöydällä ;)



Mutta kertaakaan en ole ajatellut että kunpa minulla ei olisi lapsia ollenkaan. He ovat elämäni sokeri ja suola.

Esikoinen 8kk

Tietysti sitä välillä muistelee, että kuinka hemmetisti sitä luppoaikaa aikanaan oli. Ja soimaan itseäni siitä, etten silloin tajunnut käyttää sitä hyväksi... ;) Ikinä ei ole oikeasti kaduttanut lapsen hankinta. Monesti tulee mieleen kyllä, miten tyhjää ja merkityksetöntä elämä oli ennen tuota päivänsädettä. (Eihän se ollut, mutta siltä se vaan nykyään tuntuu)