Oletko raskaana hormonihuuruissa sekoillut tai riehunut työpaikallasi? Mä olen ja hävettää..
nyt kun pää on "selvä"... tajuan olleeni ihan seko, itkinkin siellä ja pari kertaa räjähdin työkaverille, huusin oikein kunnolla. En ole koskaan aiemmin tehnyt mitään sellaista töissä, joten on se varmaan mennyt hormonien piikkiin, mutta on ne varmaan huokaiseet helpotuksesta, kun ovat saaneet kärrättyä minut mammalomalle... Noloa, kyllä. Muita?
Kommentit (6)
kuten myös työmatkat. En tajua miksen hakenut sairauslomaa, kun olin niin sekaisin. Meillä ei kyllä lepolomia suositeltu, vaan pskaa tuli vaan niskaan lisää.
ap
olen hormonihuuruissani ja kauhean raskausväsymyksen kourissa itsenyt töissä palaverissa. Sain viikon lepolomaa.. oli raskas ja vastuullinen duuni ja oikeastaan itkin joka aamua melkein, kun olin työmatkalla. Menihän se ohi muutman viikon päästä, se älytön väsy ja olin sitten paljon jaksavampi. Muut oli kyllä onneksi ihan ymmärtäväisiä, kun itkuun purskahdin ja myöhemmin kai tajusivat syynkin... eli ne hormonit yms.
koska olen aina joustava, pitkämielinen ja yleensä hyväntuulinenkin. Korkeintaan hiukan hiljainen, jos jokin painaa. Kerran meni hermot niin totaalisesti, että paiskasin potilaskansiot kärryyn niin, että rämähti. Koko työporukka sihteeriä myöten oli ihan varpaillaan koko loppupäivän eikä uskaltanut edes puhutella.
Ja kun kotona tulee riehuttua pienistäkin asioista, olen töissä jotenkin ylivarovainen. Pomo jo ihmettelikin, mikä vaivaa kun en ole niin puhelias kuin ennen, ja tunnustin sitten olevani raskaana.
Ja kun kotona tulee riehuttua pienistäkin asioista, olen töissä jotenkin ylivarovainen. Pomo jo ihmettelikin, mikä vaivaa kun en ole niin puhelias kuin ennen, ja tunnustin sitten olevani raskaana.
olen hormonihuuruissani ja kauhean raskausväsymyksen kourissa itsenyt töissä palaverissa. Sain viikon lepolomaa.. oli raskas ja vastuullinen duuni ja oikeastaan itkin joka aamua melkein, kun olin työmatkalla. Menihän se ohi muutman viikon päästä, se älytön väsy ja olin sitten paljon jaksavampi. Muut oli kyllä onneksi ihan ymmärtäväisiä, kun itkuun purskahdin ja myöhemmin kai tajusivat syynkin... eli ne hormonit yms.