Kertokaa mulle, miten yks tuttu äiti tekee tämän??
Hänellä on 4 lasta; kaksi 7-vuotiasta, 5-vuotias ja 3-vuotias
Hänellä on myös 2 koiraa, jotka ovat hyvätapaisia ja koulutettuja.
Hänen miehensä ei osallistu kotitöihin ym juuri ollenkaan.
Hän tekee 2-vuorotyötä.
Hänen kotinsa on aina puhdas ja siisti, lasten leluja toki on levällään, muttei koskaan esim. pyykkiä, tiskiä, pölyjä tai tahroja.
Hän on itse hyvässä kuosissa (ts. normaalipainoinen, hiukset aina nätisti, nätit vaatteet jne)
Siellä on AINA itseleivottua kahvileipää ja heillä ei juuri koskaan syödä eineksiä.
Hän ottaa mielellään vastaan vieraita, hoitaa usein toistenkin lapsia tai siellä on jokin hoitokoira.
En ole koskaan kuullut, että hän hermostuisi lapsilleen ja puhuu aina myös miehelleen tosi kauniisti.
Tänään hänen miehensä kutsui mun miehen saunomaan ja iltaa istumaan, siellä oli ollut pöytä koreana ja nainen iloisena.
MITEN se tekee kaiken tuon? Ja siis on sellainen aidon mukava, ei mikään esittäjä tai suorittaja.
Mulla on vaan 2 lasta ja kissa, mieskin osallistuu kotitöihin enemmän ja SILTI en saa aikaiseksi lähellekään kaikkea tuota. En haluis olla kateellinen, mutta silti vituttaa, kun mies kehuu kaverinsa vaimoa.
Kommentit (31)
ei noita voi olla kuin yksi suomessa, lasten iät vain vähän muutettu. en todella tiedä miten tuon tekee, tokikin omaa elämää ei ole hällä siis mitään yksityistä, harrastuksia jne...
Siksi sen on myös laiha, kun liikkuu ja tekee koko ajan.
ja jos on suorittaja-luonne.
Itse olen niin mukavuudenhaluinen, että jätän esim. siivoukset vähemmälle. teen niitä asioita joista tykkään. esm. leivon ja kokkaan, joten meilläkin on usein/aina jotain kotileipomuksia ja ruoka kotiruokaa. mulla on myös 4 lasta, jotka kaikki eri- ikäisiä ja heistä 2 pientä, joten siinä menee kyllä siivousinnot, viimeisetkin, kun ei pysy koti hetkeä puhtaana tai siistinä. tosin suht siistiä meillä on, mutta tahrojakin riittää... ja pölyä. kotona ollaan päivät pitkät sotkemassa, niin ei niiden roiskeiden ja murusten perässä pysy.
Uskon, että hänellä on kaikki hanskassa ja tekee joka päivä jotain siivousta sun muuta, ettei tarvi kauheasti vaivaa nähdä siisteyden eteen. Kaikki kai joka päivä siivoaa keittiön jne. Ja hän kun on töissä, niin tällaistakin siivousta vähemmän.
Tykkää varmaan myös kokata jne. joten ne leipomukset tulevat ihan käden käänteessä. Tuon ikäiset lapset voivat olla myös jo aika "helppoja" ja jos/ilmeisesti kun, ovat päivisin koulussa ja hoidossa, niin ei sitä sotkua tule samalla lailla.
- Lisäksi hänellä käy salaa siivooja, joka on naamioitunut ystävättäreksi.
- Itseleivottu kahvileipä on mummon tekemää, pakastimesta otettua ja lämmitettyä.
- "Iltavuoroon" lähtiessään hän menee oikeasti terassille tai pubiin. Lapset katsovat sillä aikaa tv:tä ja syövät eineksiä.
- Hän ylittää tilinsä joka kuukausi koska käy joka viikko kampaajalla, lisäksi hänellä on shoppailuvimma, jota hän ei voi hillitä (nätit vaatteet).
- Hän käy terapiassa päästäkseen eroon miellyttämisen halustaan, josta kovasti kärsii (vieraat, hoitolapset ja -koirat). - Kun vieraat lähtevät, hän karjahtaa lapsille ja miehelle: "NYT TISKAAMAAN, PYYKKÄÄMÄÄN; JA TAHROJA POISTAMAAN JOKA IIKKA!"
- Lisäksi hän käy salaa hengittelemässä ilokaasua vaatehuoneessa ennen vieraiden tuloa ja tarvittaessa myös illan mittaan, jos hymy uhkaa hyytyä.
Nobody is perfect ;)
ap, ihanaa kuinka kauniisti kuvailet tuota ystävääsi!
Eihän kaikki ihmiset ole muutenkaan samanlaisia, miksi siis suorituskyvyltään. Onnellinen varmaan tuon naisen mies :)
Itse olen aika toisesta ääripäästä, en tahdo selviytyä vauvan ja taaperon kanssa, vaikka mies osallistuukin kodin- ja lastenhoitoon aika paljon.
Ei koskaan päästä kotiaan repsahtamaan. Tiskit heti koneeseen, lelut paikalleen jne.
Ruuanlaitossa käyttää jonkunlaista suunnitelmallisuutta. Perusruokien tekeminen ei välttämättä ole vaikeaa ja sen kummemmin aikaa vievää.
Syö terveellisesti, niin pysyy itse kuosissa.
Siinä jonkunlaisia arvailuja.
Jotkut vaan on niin tehokkaita. Käyvät aikaisin nukkumaan, heräävät ennen lapsia ja ovat kovia tekemään. Tehokas ajankäyttö, valinnat mihin käyttää sen aikansa (ei ehkä katso telkkaa, iekä roiku netissä ollenkaan). Ehkä hän tykkää kotona puuhailusta? :)
Minä en ole sellainen, täällä vaan roikun :D
jos kukaan lapsista ei ole erityistä huomiota vaativa (esim. paljon valvottava tai erityislapsi) eikä sairastele paljon.
Esim. 7-vuotiaista on jo enemmän apua kotitöissä kuin vaivaa, jos on opettanut heidät osallistumaan kotitöihin pienestä pitäen.
En ole ollut läheskään noin täydellinen, koska en jaksa olla tarpeeksi järjestelmällinen esim. siivouksessa, mutta ruuanlaitto ilman eineksiä ei ole mitenkään hankalaa (kuka niitä eineksiä suostuu edes syömään muulloin kuin hätätilanteessa), ja itseleivottu pulla kahvipöydässä on meillä itsestään selvyys. Leipominenhan onnistuu helposti yhdessä lastenkin kanssa, ja on mukavaa tekemistä kaikille.
koti pysyy siistinä kun siivoaa jälkensä ja totuttaa lapsetkin siihen. leipomiseen ei tod.mene kauan ja suihku kampaus ja meikki kestää koko päivän. ja voi olla et mieskin siivoilee vaikka se ei sulle näykkään.
sanoisin, että lapset ovat ns. helppoja ja hyväluonteisia, joihin ei mene hirveästi energiaa. Muutenkin toiset vaan jaksavat paremmin kuin toiset ja jotkut tykkäävät puuhastella kokoajan jotakin. Olisiko jonkin sortin suorittajaluonne? Huushollissa ei varmaan ole hirveästi ylimääräistä kamaa pyörimässä ja kaikelle tavaralle on paikkansa. Järjestelmällisyyttä se vaatii, kaikki sujuu sitten melkein itsestään!
Ja sekin voi olla yksi selitys, että mies ei osallistu! Nimittäin, eipähän ole sitä vääntöä, että kuka tekee mitäkin. Meillä ainakin kaikki sujuu silloin hyvin, kun mies ei ole kuvioissa. :)
hoitoon, kun koululaisetkin ovat koulussa. Eli jää aamupäivät rauhassa aikaa puuhailla.
Plus työ ei selvästikään ole vaativa, joten illalla siellä töissäkin on varmasti aikaa esimerkiksi hoidella laskujenmaksuja ja ostella esimerkiksi vaatteita netistä yms.
- Hänellä ei ole työtä.
- Hänellä ei ole uraa eikä kiinnostuksen kohteita.
- Hän ei lue, ei katso elokuvia, ei kuuntele musiikkia.
- Hän ei lue lehtiä eikä seuraa uutisia.
- Hän ei matkusta, ei ole kiinnostunut muista kulttuureista.
- Hän ei seuraa politiikkaa eikä tunne yhteiskunnallista keskustekua.
En siis erityisesti arvosta, jos nyt vaikka onkin tukka kohdillaan.
Luulen, että tämä kyseinen äiti kuuluu siihen vähemmistöön, jolle kodin hoitaminen on harrastus. - - -
Ihailen näitä äitejä. Toivoisin itsekin olevani sellainen.
Miten joku voi ihailla sitä, että naisen harrastus on kodinhoito?
On se minullakin tärkein harrastus. Ei silti estä tienaamasta hyvin jne.
Luulen, että tämä kyseinen äiti kuuluu siihen vähemmistöön, jolle kodin hoitaminen on harrastus. - - -
Ihailen näitä äitejä. Toivoisin itsekin olevani sellainen.Miten joku voi ihailla sitä, että naisen harrastus on kodinhoito?
Mun mielestä se on harrastus siinä missä mikä tahansa muukin, vertaa nyt vaikka puutarhan/pihan hoitoon. Ei se kodinhoito siitä mitenkään eroa. Vai onko puutarhanhoitokin jotenkin jo vanhanaikaista?
Itse pidän sisustamisesta ja eipä se koti miltään näytä vaikka olisi kuinka sisustettu, jos on likaista ja sekaista. Joten itsekin harrastan kodinhoitoa. En yhtä motivoituneesti kuin ap:n esittelemä äiti, mutta on päiviä jolloin nautin kun saan imuroida, pestä lattiat ja saan pestyä monta koneellista pyykkiä. Tulee hyvä olo. Vähän kuin olisi käynyt lenkillä.
-se ihaileva äiti
mutta minulla on vain kolme lasta (3v,4v ja 8v)
ja kaksi kissaa.
Meillä on aina siistiä, ei syödä eineksiä, paitsi joskus olen joutunut kalapuikkoihin turvautumaan kun olen ollut kipeä. Leivon paljon, aina on pakkasessa pullaa tms. vierasvaraa.
Lasten kanssa askarrellaan päiväkodin ja koulun jälkeen, käydään metsässä, leikitään puistossa, viikonloppuisin tehdään pyöräretkiä perheen kanssa, käydään uimassa tms.
Miten tähän pystyy? En tiedä.
Olen vain sellainen etten siedä sotkua, en pidä eineksistä ja rakastan olla lasteni kanssa.
En ajattele elämää suorittamisena, teen tavallista päivätyötä, josta pidän.
Mies tekee 3-vuorotyötä.
Minulla ei ole ajokorttia, joten pyöräilen/kävelen, siksi olen hoikka.
Elämä on ihanaa...
Kyllä kai nyt jokaisessa perheessä, jossa on lapsia, on myös pyykkiä, tiskiä, pölyä ja tahroja, vaikka ois kuinka ahkera äitsyli siellä puunaamassa.
Mutta kun vieraita on tulossa, putsis, putsis, siistis, siistis ja pullat uuniin. Ja koko perhe niin onnellisena istuu kahvipöydässä..
Mukava voi olla, vaikka perheen sisäisesti ois yks piruperkel. Nimim. kokemusta on
Siksi sen on myös laiha, kun liikkuu ja tekee koko ajan.
Niin, ja toivomme hänelle kaikkea hyvää, sillä pitemmmän aikaa ylikierroksillä käyminen alkaa rasittaa mielenterveyttä.
Mitä kaikkea hän jättää tekemättä? On luonnostaan hoikka, joten se ei tuota hänelle mitään ongelmaa. Hän on myös luonteeltaan rauhallinen, ystävällinen mutta toimelias ja ahkera. Ilmeisesti on valinnut samanlaisen miehen, ja nämä ominaisuudet ovat periytyneet lapsille.
Näin kirjoittaa vilpittömästi kateellisena äiti, joka ei saa lapsiaan siivoamaan edes omia jälkiään hyvällä eikä pahalla.
Mutta onko kuitenkin jotain, jota hän jättää tekemättä? Puutarhan viljelemättä, marjat poimimatta, käsityöt tekemättä, kirjat lukematta ja opiskelematta, kyläilemättä, harrastamatta muuta kuin kotiaan? Minulla menee aikaan sellaisiin, enkä sitä sure vaikka ei ole kotipullaa eikä siistiä.
Tarviin ainakin kaksi päivää varoaikaa loihtiakseni jonkinlaisen illuusion siististä kodista ja pullantuoksusta. Illuusio rapisee heti, jos joku erehtyy avaamaan jonkun kaapin oven ;D