Millainen on sinun tämän päivän "ei niin kaunis elämä"-hetkesi?

erään keskimmäisen lapsemme harrastusta koskevan asian ilman, että hän oli keskustellut asiasta lainkaan minun tai kenenkään muun kanssa. Koko juttu tuli ns. aivan yöstä. Toki ylireagoin, mutta harmittaa vieläkin vietävästi, ettei mies voinut jutella asiasta ensin minun kanssani, saati lapsen itsenäsä kanssa.

Nukahdin sohvalle päivällä, koska tuli valvottua viime yönä kovan flunssan vuoksi. Räkätupot nenässä, kun vuotaa solkenaan. Särkylääkkeitäkin on tullut napsittua roppakaupalla. Heräsin kesken päiväunien siihen että oksennus tuli suuhun. Olen vissiin niellyt niin paljon limaa ja särkylääkkeet ärsyttäneet vatsaa, että vaakatasossa vatsanesteet lähtee nousemaan.



TAI



Flunssa on elimistön tapa osoittaa, että välillä täytyy pysähtyä kuuntelemaan itseään. Ihanaa kun voi ottaa virkistävät päiväunet vaikka keskellä päivää, kun rakas aviomieheni hoitaa lapsia.







Elämä on asennekysymys, siitähän tässä pohjimmiltaan on kyse ;)

Tavaroita paikoilleen ja imurin kanssa kaikki kolot. Keittiön puunasin kunnolla, pyyhin kaapin ovet ja ikkunanpielet ja kiillotin tasot. Miehen lähetin ostoslistan kanssa kauppaan. Vietti siellä 1,5 tuntia (kauppaan menee autolla 5 min.)ja kun soitti, ei ollut ostanut vielä puoliakaan, lapsi karjui väsymyksestä ja toinen juoksi ympäriinsä ja mies kuulosti siltä, että tuo kohta mukanaan lastensuojeluarsenaalin... Komensin sitten kotiin, tein pikaisesti ruoan, syötin lapset ja laitoin päiväunille ja lähdin tekemään loppuun ne megaostokset (pakko tehdä nyt, kun meillä on juhlat tiistaina ja huomenna on harrastusilta eli leivon jo tänään). Kun tulin sieltä väsyneenä, oli jo vuorossa päivällisen laitto, ja samalla huomasin, että lapset olivat jo levitelleet lelunsa pitkin kämppää ja heittäneet tyynyjä ja peittoja pitkin lattiaa. Syödessään molemmat lapset tiputtivat ruokaa lattialle ja sain kontata pitkän tovin keräilemässä tippuneita makaroneja ja tomaattilohkoja ja leivänmurusia/-kappaleita.



Nyt olen täysin puhki ja poikki tästä päivästä. Keittiössä on tiskit tiskipöydällä ja kaikenmaailman kippoa ja kappoa ja ostoksia tasot täynnä. Eivät kiillä enää. Lasten leluja on kaikkialla, ja koti näyttää ihan yhtä sotkuiselta kuin aamullakin. Erona vain se, että itse olen puhki ja tekisi mieli vain parkua.



Omistanko Suomen porsasmaisimmat lapset?

nuorin lapsi 3v. on tänään kaatanut mehun pöydälle kaksi kertaa, osittain tahallaan, ja kun kolmannen kerran mehu kaatui, heitin lastani märällä rätillä ja huusin "siivoa itse". Pyysin anteeksi, ja yhdessä sotku siivottiin.



Mutta jälkeen päin hävettää.

(lue: koira alkoi vinkua älyttömän aikaisin kun kerrankin ois saanut nukkua. Kömmin eteiseen ja siinä vaiheessa se paskoi ripulikakat pitkin eteistä. Vedin takin päälle ja kumpparit jalkaan ja lähdin koiran kanssa ulos toivoen, ettei lapset vielä herää ja astu siihen paskaan. Päivän hyvä uutinen on, ettei niin käynyt. Piti sitten pestä karseenhajuiset ripulit koirasta ja eteisestä. Joo, ei niin vakavaa, mutta ei nyt unelmatapa aloittaa vapaapäivää.

Loistavaa! Melkein yhtä herkkua täällä. Menin aamulla vessaan ja liukastuin hämärässä kissan oksennukseen. Score!

nuorin lapsi 3v. on tänään kaatanut mehun pöydälle kaksi kertaa, osittain tahallaan, ja kun kolmannen kerran mehu kaatui, heitin lastani märällä rätillä ja huusin "siivoa itse". Pyysin anteeksi, ja yhdessä sotku siivottiin.

Mutta jälkeen päin hävettää.

Kunnon blogistin lapsi olisi kaatanut pöydälle mehunsa sydämen muotoon. Ja siitä valokuva. *naps*

Tuollaista sattuu. Me äiditkin ollaan vaan ihmisiä. Onneksi sovitte ja pyysitte anteeksi.

Pyykit on odottaneet jo viikon loppukäsittelyään, tänään päätin taas kerran, että on niiden aika. Ei sitten ollut, edelleen odottavat.



Illalla itseaiheutettu kiire pisti ärisemään lapsille, vaikka heissä ei ollut mitään vikaa. Eikä sitä kiirettäkään ollut kuin 5min. Eli omasta kuvitteellisesta aikataulustani oltiin n. viisi minuuttia myöhässä. En tajua itseäni.



Lisäksi ahistaa se, että metsästän lapselle vain käytettyjä toppakamppeita talvea varten. Olisipa joskus vara ostaa kaikki uutena.

iskeneet päälle täälläkin. Riitelin kuusiveeni kanssa niin että unohdin kumpi on aikuinen tässä perheessä. Hävettää.

KPE:e blogissa ei koskaan tapahdu tällaista vaan koti on aina ristiriidoista vapaa;-)

nuorin lapsi 3v. on tänään kaatanut mehun pöydälle kaksi kertaa, osittain tahallaan, ja kun kolmannen kerran mehu kaatui, heitin lastani märällä rätillä ja huusin "siivoa itse". Pyysin anteeksi, ja yhdessä sotku siivottiin.

Mutta jälkeen päin hävettää.

Ei siinä mitään mutta en todellakaan tiennyt että oli varattu ja jäi avokilleen kiinni.Siinä sitä on mulla ollut miettimistä.No lähdin sitten katsomaan aikuista poikaani joka asuu jo omassa kämpässään.Tuollainen alkava huumeongelma ja rahat tietty oli sillä taas loppu,työtönkin vielä.Vein sitten ruokaa että ei tarvi nälisään kärvistellä.Aurinko paistoi ja oli ihan kiva ajella ...elämä hymyilee =)

Olin toipumassa pojan opettajan sähköpostiviestistä, jossa sain ikävää palautetta lapsen käytöksestä. Pidimme kurinpalautuksen ja asia sinänsä käsitelty, mutta mieli tästä vähän näreä. Tytär oikutteli koko viikon asian jos toisen kanssa mm harrastuksistaan, velvollisuuksistaan yms. Joten tämäkin kaihersi mieltä. Viikko huipentui siihen, kun pikkusisko kunnostautui kyläpaikassa tekemällä katoamistempun, eli kotiinlähdön aikaan pyyhälsi piiloon ja kaikki etsivät häntä hyvän aikaa ja pikku paniikki alkoi jo hiipiä yhden jos toisen mieleen. Neiti löytyi silmät pyöreinä olohuoneen sohvalta istumassa helmat suussa telkkarin kaukosäätimen nappeja painellen ja todeten "nyt muumit katotaan".

Tuet tulee maanantaina vasta! Erehdyin päivästä, luulin, että olisin saanut rahaa perjantaina...

nyt sillä on kännykkä kiinni ja odottelen, että mitähän seuraavaks ja kuinkakohan pitkä aika taas menee, ennen kuin näen sen seuraavan kerran.

mä istun av-lla verkkarit jalassa ja välillä huudan niille. Krapulakin vielä edellisestä illasta.

Kävin äsken oksentamassa ahmittuani ensin. Ikävöin eksää.

töihin lähdössä. Lopettakaa se viinan kanssa läträäminen

lattiaa kasvoilta valuvilla hikipisaroilla.

siihen. Kun lähdin viemään häntä sisälle, niin astui maalilaatikkoon ja kun kannoin hänet pesulle niin hän yritti maalisilla käsillään kahmia kaiteista kiinni.



Että sellainen päivä meillä.

kävelemällä korkokengillä sisällä. En sitä ensin huomannut, kun hääräsin keittiössä. Mies on enemmän shokissa kuin minä.

pärski syntymäpäiväkakkuun ja meni sen jälkeen oksentamaan vessaan.

Oma päivän huono hetki sattui kun olin tyttären kanssa kaupassa ja hän olisi halunnut itselleen uudet lenkkarit, vaikka hänellä on jo hyvät lenkkarit. Hän ei oitis vienyt niitä takaisin, vaan piti olla aika napakkana (uhkailla ratsastustunnin menetyksestä).