Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut psykiatrisella osastolla ja nuorisokodissa. Haluatko kysyä jotain?
Kommentit (4)
Nuorisopsykiatrisella osastolla olin 9 luokalla asiakkaana vakavan masennuksen ja itsetuhoisuuden takia. Vasta tuolloin ymmärsin, ettei vika ole minussa ja uskalsin puhua isästäni hoitajille.
Säännölliset terapiat ja lääkitys sai minut jaloileen, ja kolmen kuukauden osasto-olon jälkeen pääsin kotiin. Kahden kuukauden päästä kotiutuksesta minut pakkohuostaanotettiin, koska kotiolot eivät parantuneet ja oireiluni pääsi valloilleen. Isäni siis hakkasi minua ja olin kuin keskitysleirillä. koskaan hän ei ole sitä kenellekään myöntänyt.
En osaa tuohon itsenäisen elämisen aloittamiseen vastata osoasto-olon jälkeen, koska siis pääsin nuorisokotiin. Lukioon menin siellä, ensimmäinen vuosi oli alamäkeä, mutta ylioppilaaksi pääsin ihan hyvillä papereilla. Istenäisen elämän pystyin aloittamaan jo nuorisokodissa, koska pääsin saman tien "itsenäistyvien" asuntoon, jossa siis olin oman itseni varassa, tukea sain kuitenkin aina kun sitä tarvitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis tuo hyvään nuorisokotiin pääseminen. Sinulla oli tuuria kun sait koulunkäynnin ja elämän sujumaan. Monilla ei riitä voimat eikä oikeanlaista tukea ole saatavilla. Tsemppiä!
seurustelen ihanan miehen kanssa, jonka tapasin ollessani vielä nuorisokodissa. Meillä on yksi yhteinen lapsi ja olen onnellisempi kuin koskaan ennen.
Silti tunnen vielä kaunaa isääni kohtaan, koska hän kohteli minua niin huonosti ja aiheutti myös minulle niin paljon pahaa. Olemme kuitenkin puheväleissä.
Voisin myös kyllä kiittää isääni, kun sain viettää osan nuoruudestani nuorisokodissa. Sain edes kerran elämässäni tuntea itseni vahvaksi ja rakastetuksi, virheet sain tehdä rauhassa aresti-rangaistuksenkin uhalla. Ei tarvinnut pelätä nyrkkiä. Sain olla tavallinen nuori :)
Nuoruuden jäljet seuraavat minua loppuikäni ja kärsin niistä vieläkin, mutta tulen toimeen sen kanssa :)
töissä ko paikoissa vai asiakkaana? Jos olet ollut potilaana, miten sinulle sitten kävi? Millaista tukea sait itsenäiseen elämään? Miten opintojen aloittaminen sujui?