Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako lasta yrittää kasvattaa huutamalla?
02.09.2011 |
Kumpi nyt sitten lopulta on tärkeämpää? Että lapsi juuri sillä hetkellä tottelee, laittaa sukan jalkaan, syö lautasen tyhjäksi tai tekee kakan? Samalla oppii, että elämä on kurjaa ja äiti on aina vihainen ja häntä täytyy pelätä.
Kommentit (17)
Kokeile tätä ole vakava ja sano matalalla äänellä rauhallisesti katsoen silmiin NYT!
Jos ei vieläkään tottele tartu ohimohiuksista kiinni ja sano uudelleen nyt. lapsillesi on huudettu niin paljon et tarvitsevat aikaa uuteen malliin:))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omat äänihuuulet ja hermot menee. häiritsee toisia ja pilaa lapsensa korvat ja tavat.
lapsi tottuu tietenkin huutamiseen eikä enää kuule mitään.
jos on aggressioita ja itse on kasvatettu huutamalla kannattaa mennä terapiaan ja vihan hallintakursseille ennen lasten tekoa
Tuloksistahan tuon näkee.
Itse en tiedä kovin monen ihmisen kasvatusmenetelmiä, mutta tiedän että minua ei kasvatettu huutamalla ja mieheni taas on kasvatettu enimmäkseen huutamalla. On toki saanut myös läpsimistä osakseen.
Minä olen jättänyt kouluni kesken, koskaan en ole ollut pätkätöitä kummemmissa hommissa ja yleensä ottaen koen elämän rasittavana.
Mies on tohtorismies eikä ole ollut päivääkään työttömänä ja on selvinnyt aikuiselämässään todella vaikeista ongelmista voittajana. On kaikin puolin esimerkillisempi ihminen kuin minä.
Otokseni perusteella sanoisin, että kannattaa.
sun otos on siis 1 perhe. =) ei taida olla yleistettävissä. voin sanoa että ei johdu iitä huutamisesta vaan muista asioista.
Meillä lapset menevät ihan lukkoon ja pistävät liinat kiinni, jos heille huutaa. Kun kauniisti pyytää, niin yleensä tapahtuu. Esikoinen on yrittänyt kuopusta huutamalla komentaa, mutta on huomannut sen ihan tehottomaksi. Joskus on suorastaan hupaisaa seurata, kuinka esikoinen yhteisleikissä ensin pari kertaa huutaa, saa kuopukselta tiukan "ein" ja sitten pyytää nätisti. Kuopus sitten saattaa jopa totella.
Olen itsekin pyrkinyt opettamaan, että äidiltä saa paremmin palvelua jos pyytää kuin jos huutaa. Ilmeisesti oppi on menossa perille.
äänen korottamista vaiko hillitöntä lapseen kohdistuvaa raivoa. Tuon jälkimmäisen jäljeltä saa aikaan vain lapsia, jotka pelkäävät kaikkia kovia ääniä ja oppivat tarkkailemaan ihmisiä siinä pelossa, että milloin ne räjähtävät ja alkavat räyhätä. Siinä ei paljon ehdi sitten elämässä pärjätä.
Jos lapsi tekee jotain väärin, ymmärtää tekevänsä väärin, muttei silti korjaa toimintaansa, niin vasta sitten on mielestäni ok. sanoa isommallakin äänenvoimakkuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä vedetään pitkin kinttuja, toimii ja hyvin käyttäytyvät lapset ovat.
Perinteisesti housut alas ja remmillä vetelen.
no, onko siitä huutamisesta sitten mitään haittaa, jos siihen on syytä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuloksistahan tuon näkee.
Itse en tiedä kovin monen ihmisen kasvatusmenetelmiä, mutta tiedän että minua ei kasvatettu huutamalla ja mieheni taas on kasvatettu enimmäkseen huutamalla. On toki saanut myös läpsimistä osakseen.
Minä olen jättänyt kouluni kesken, koskaan en ole ollut pätkätöitä kummemmissa hommissa ja yleensä ottaen koen elämän rasittavana.
Mies on tohtorismies eikä ole ollut päivääkään työttömänä ja on selvinnyt aikuiselämässään todella vaikeista ongelmista voittajana. On kaikin puolin esimerkillisempi ihminen kuin minä.
Otokseni perusteella sanoisin, että kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin olen tullut siihen tulokseen et huutaminen kasvatusmenetelmänä on erinomaisen tehoton. Sen sijaan, jos _harvoin_ korottaa ääntään niin se jo tehoaa. Mutta siis kärsii nopeasti inflaation jos sitä alkaa käyttää liian usein.
8 oman lapsen kokemuksella siis, muiden lapsia en ole kasvattanut.
Yleensä on jo pyydetty ns normaalilla äänellä asia tekemään (ja pari kertaa), se on kyllä kuultu, mutta ilmeisesti todettu ei-niin-tärkeäksi, kun kukaan ei huuda. Sitten kun ääntä korottaa, niin homma tulee tehdyksi, esim huoneen siivous, tiskikoneen tyhjennys, suihkuun meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lautasta ei voi syödä tyhjäksi, jos ei ole enää nälkä eikä kakka tule vaikka kuinka huutaisit. Sukka voi mennä jalkaan huutamalla, jos osaa sen laittaa. Huutamalla et opeta mitään uutta.
Vanhempia ei pidä pelätä. Opettele huutamaan (eli komentamaan) oikein eli sanot kyllä tiukalla äänellä, mutta et uhkaavasti.
Että lapsi juuri sillä hetkellä tottelee, laittaa sukan jalkaan, syö lautasen tyhjäksi tai tekee kakan?
meillä jatkuva tappele leluista ja paikoista, ei sitä saa loppumaan muuta kun korottamalla ääntä. Noh,myöskään kaikilla ei aina hermo kestä,minkäs sille mahtaa. Onneksi eivät lapseni pelkää,vaan ymmärtävät että nyt on äiti tosissaan eikä jaksa enää, ja siitä eteenpäin sopusasti leikkivät sitte ja kyllä sit äitiäkin kohta jo halitaan,rakastavat silti. En nää huutamista mitenkään vääränä,fyysinen kurinpito on enemmän väärin! Jatkuva huuto joka asiasta ei toimi pitkään,he eivät jaksa enää noteerata sitä, mutta silloin tällöin nostamalla ääntä toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkumaan meno viivästyy yms., koska mitään ei taphdu, koska sanon kauniisti. Ja sanon 100 kertaa, muttei tahoa.
mutta siskoni perheestä olen nähnyt, että kun jatkuvan huutamisen tielle lähtee, lapset eivät usko mitään huutamatta ja jossain vaiheessa tulee äänijänteiden rajat ja muiden sietokyky vastaan.
Minua ei kasvatettu huutamalla enkä huuda lapsilleni (paitsi ihan poikkeustilanteissa, hyvin harvoin). Jos mitään ei tapahdu nätisti pyytämällä, pitää kokeilla muita keinoja. Jatkuva huuto ei ole sen tehokkaampaa, pilaa vaan koko kodin ilmapiirin.
Esimerkiksi meidän ihan kiltit lapset eivät useinkaan saa siivottua nätisti pyytämällä, mutta kun menen huoneeseen ja sanon ihan ystävällisesti että aloitetaanpas nyt tämä siivous, tulosta kyllä tulee. Sama juttu nukkumaanmenon tai hampaanpesun kanssa. Pitää itse tietyn aikaa vain mennä mukaan ja pistää homma alulle. Meidän lapset eivät ainakaan vielä kaikessa toimi kauko-ohjauksella (ohjeita antamalla/huutamalla). Tosin iän myötä omaehtoinen tekeminen on alkanut hiukan lisääntyä.
mutta siskoni perheestä olen nähnyt, että kun jatkuvan huutamisen tielle lähtee, lapset eivät usko mitään huutamatta ja jossain vaiheessa tulee äänijänteiden rajat ja muiden sietokyky vastaan.
Minua ei kasvatettu huutamalla enkä huuda lapsilleni (paitsi ihan poikkeustilanteissa, hyvin harvoin). Jos mitään ei tapahdu nätisti pyytämällä, pitää kokeilla muita keinoja. Jatkuva huuto ei ole sen tehokkaampaa, pilaa vaan koko kodin ilmapiirin.
Esimerkiksi meidän ihan kiltit lapset eivät useinkaan saa siivottua nätisti pyytämällä, mutta kun menen huoneeseen ja sanon ihan ystävällisesti että aloitetaanpas nyt tämä siivous, tulosta kyllä tulee. Sama juttu nukkumaanmenon tai hampaanpesun kanssa. Pitää itse tietyn aikaa vain mennä mukaan ja pistää homma alulle. Meidän lapset eivät ainakaan vielä kaikessa toimi kauko-ohjauksella (ohjeita antamalla/huutamalla). Tosin iän myötä omaehtoinen tekeminen on alkanut hiukan lisääntyä.
Lapsethan eivät usein toimi kauko-ohjauksella, ja silloin on aika sama, huutaako vai puhuuko tavallisella äänellä. Pakko nostaa oma pehva penkistä :) Itse myönnän huutavani, mutta ei siitä apua ole. Ennemmin huutaminen kannattaa jättää todellisiin vaaranpaikkoihin. Joskin silloin lapsi voi säikähtää, jos tavallisesti rauhallinen vanhempi yhtäkkiä karjaisee... Mutta omasta kokemuksesta sanon, että liian huutamisen kausina kodin ilmapiiri on huonompi, eikä lapset silloin ainakaan toimi fiksusti.
on ala-arvoista käytöstä aikuiselta. Se kertoo myös et aikuinen, jonka pitäisi olla luotettava onkin heikko ja rääväsuu! Huutamiseen liittyy yleensä viha! Olettaisin myös et lasta ei ole kasvatettu johdonmukaisesti jos tarttee huutaa.
Monet vanhemmat ei tajua et lasten kasvatus aloitetaan jo pikkulapsina. Nätisti puhumalla selitetään asioita: laitetaan kengät näin rinnakkain tähän eteiseen sit ne löytyy helposti kun taas lähdetään. Osaako Tiinakin laittaa omansa? Hyvä asia!! Tässä nyt vaan malli mutta käytännössä toteutettu!